Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävällinen ihminen, jolla on ihan mulkero puoliso - mikä ihme tämä ilmiö on?
08.11.2025 |
Tiedän todella monia tällaisia pariskuntia. Näitä löytyy molempiin suuntiin eli se mulkero osapuoli voi olla nainen tai mies. Ei siis selity sukupuolella.
A ja B ovat aviopari. A on luonteeltaan ystävällinen, empaattinen ja hauska. A on ihminen, josta suurin osa pitää ja kehuu mukavaksi. A:ta pidetään ihanana ihmisenä, joka saa toiset tuntemaan olonsa hyväksi. A puhuu kauniisti ja rohkaisevasti muille sekä hymyilee paljon. B taas on kuin A:n vastakohta. Ystävällisyyden sijaan B on suorastaan tyly, epäempaattinen ja vastaa ikävästi/piikittelevästi, jos joku kysyy häneltä jotain. Huumorintajusta ja ystävällisyydestä ei ole tietoakaan. Aika usein on tavallista, että B:n kaltaisia ihmisiä ei tippaakaan kiinnosta huomioida toisia sosiaalisissa tilanteissa, siinä missä yleensä peruspertit ja peruspetrat ottavat toiset läsnäolijat jollain lailla huomioon.
Jaksaa vain ihmetyttää, miten ihmeessä tällaiset ihmiset päätyvät pariskunnaksi, kun toinen on tosi mukava ja toinen ei todellakaan ole? Vaikea jotenkin kuvitella, että B:n kaltainen ihminen olisi kotioloissa kahdestaan A:n kanssa todella erilainen kuin muiden ihmisten seurassa. Jaksaa myös siksi hämmentää, kun luulisi, että A:n kaltaisille ihmisille olisi ottajia vaikka kuinka ja sitten puolisoksi on valikoitunut B:n kaltainen tapaus. Jaksaa myös hämmentää, miten osa vaikuttaa olevansa parisuhteeseensa aika tyytyväisiä, vaikka puoliso on kunnon mulkero muille.
Auttakaa mua ymmärtämään tätä ilmiötä.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole mistään ilmiöstä. Kyse on ihan klassisessta nainen rakastuu korviaan myöten ja sokeutuu miehen virheille kaavasta.
Totta. Sitten kun miehen lompakko on tyhjä, vain saa näkönsä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
Ei nämä mitään kilttejä naisia ja jännämiehiä ole läheskään aina. Tiedän myös useampia pareja, joista mies on mitä ystävällisin, hauskin ja mukavin ja nainen on se ilkeä osapuoli.
Ap
Mies ei kelvannut kellekään muulle. Eivät ystävälliset, hauskat ja mukavat miehet ole mitenkään erityisen haluttuja.
Haha tää on kuin minä ja mun eksä. Oon siis toi mukava ja kiltti nainen, mies toi ilkeä osapuoli.
Mulla taustalla lapsuuden käyttäytymismalli - ihastuin samanlaiseen mieheen mitä oma isäni on, lisäksi olen kiltti, sinisilmäinen ja miellyttäjä.
Onneksi tunnistin oman tilanteeni ja teen nyt työtä muutoksen eteen. Opettelen seisomaan omilla jaloillani ja haen miestä, joka tarjoaa minulle aito turvaa eikä käytä minua kynnysmattona.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on sokea. Ja jos on tottunut miellyttämään muita, sitä alistuu paskaan kohteluunkin kiltisti.
No kerrohan kumpi tuossa pariskunnassa on se miellyttäjä?
Tuollaiset sosiaaliset tilanteet, joissa jutellaan kohteliaasti niitä näitä, ovat ohikiitäviä hetkiä verrattuna pariskunnan arkeen.
Tuollainen hetkellisesti hurmaava ihminen voi olla täysin epäsensitiivinen, piittaamaton, itsekäs ja aggressiivinen puoliso.
Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on ikävä kyllä juuri tällainen mulkero minun sukulaisia ja tuttavia kohtaan.
Hävettää todella paljon mennä esim. kylään kun tiedän jo etukäteen hänen käytöksensä muita kohtaan.
Puolisoni ei ole aina tällainen ollut, vaan on ajan kanssa muuttunut.
Hän on äitinsä kasvattama ja on ihan kuin kopio äidistään... puolisoni ei ole isäänsä tavannut eron jälkeen, kun äiti ei ole antanut.
Rajojen asettaminen on tärkeää. Sanot sukulaisille, että kutsuvat vain sinut kylään. Nämä ovat paljolti opittuja tapoja ja kovalla kurilla huonoihin käytöstapoihin puuttumalla ihmisestä olisi tullut erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vanhemmat olivat varmasti tällaisia ulkopuolisten silmin. Isä kaikille yli-mukava ja sosiaalinen. Äiti taas joidenkin mielestä ehkä jopa tympeä. Eipä kukaan osannut arvata millainen perhehelvetti siellä kulissien takana kyti narsisti-isän toimesta. Muille esitti mukavaa, perhettään kidutti.
Yli-mukavuus on narsistinen piirre. Se on manipulointia.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ja narsistin kynnysmattohan se siinä.
Been there, done that.
Vanhempani olivat....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
Ei nämä mitään kilttejä naisia ja jännämiehiä ole läheskään aina. Tiedän myös useampia pareja, joista mies on mitä ystävällisin, hauskin ja mukavin ja nainen on se ilkeä osapuoli.
Ap
Muttakun se ei sovi palstan kilttimiehen narratiiviin jossa naiset aina rakastuvat renttuihin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinarsisti ja piilonarsisti päätyvät helposti parisuhteeseen, koska he ruokkivat toinen toisissaan omaa narsismiaan.
Omituisia termejä. Laitatko linkin lähdetietoihin missä kuvaillaan nuo termit. Itse en ole ikinä kuullutkaan "piilonarsistin" termiä.
Kannattaa kokeilla vaikka googlettaa. Se, että sinä et ole kuullut jotain termiä ei tarkoita sitä, että koko asiaa ei olisi olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vanhemmat olivat varmasti tällaisia ulkopuolisten silmin. Isä kaikille yli-mukava ja sosiaalinen. Äiti taas joidenkin mielestä ehkä jopa tympeä. Eipä kukaan osannut arvata millainen perhehelvetti siellä kulissien takana kyti narsisti-isän toimesta. Muille esitti mukavaa, perhettään kidutti.
Yli-mukavuus on narsistinen piirre. Se on manipulointia.
Lipevä ns. smooth talker. Kylmät väreet nousee sellaisista epäaidoista ihmisistä. Toisaalta voivat olla hyvinkin piikikkäitä, mutta saavat ne loukkaukset jotenkin ujutettua vaivihkaa näennäisten kohteliaisuuksien sekaan. Nämä samat ihmiset kohtelevat sukulaisia/perhettä monesti hyvin eri tavalla (olemalla hyvin töykeitä ja arvostelevia). Paitsi jos kokevat voivansa hyötyä yksittäisistä henkilöistä jollain tavalla. Silloin kumarretaan toiseen suuntaan ja pyllistetään toiseen.
Kokemukseni mukaan näissä tapauksissa, se ystävällinen osapuoli ylistää sitä mulkeroa taivaisiin mulle eli kaverilleen. Ja sit kun tapaan heidät pariskuntana, se mulkero on tosi töykeä ja piikittelevä lauseeissaan mulle. Ihnettelen, miksi kaverini on ylistänyt niin käyttäytyvää ja niin in love.
noh, menikin 1 vuosi ja ns. maailman suurin rakkaus särkyikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis täähän on klassinen kombo. Kuusipäät metsästää kivoja ja empaattisia. Jotkut pahemmin nyrjähtäneet narskut viehättyy myös kaltaisistaan, mutta ne suhteet on tuomittu kaikenlaiseen kostonkierteeseen. Sitten siirrytään niihin kivoihin.
On taas narisistidiagnoosit annettu... Huoh...
Eiköhän kyse ole siitä, että näissä tapauksissa vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivinen ja negatiivinen vetää toisiaan puoleensa kuin magneetit. Been there done that.
Vastakohdat täydentää toisiaan, mutta pitää olla vahva, että jaksaa vetää kivirekeä. Sopii ehkä sellaiselle positiiviselle, jolla ei ole ollut liikaa omia vastoinkäymisiä.
Eli "hyvä ihminen", auttaa aina muita, on empaattinen, ystävällinen, muut huomioonottava, ymmärtäväinen, SOPUISA, karttelee konflikteja jne. on yhdessä partnerin kanssa, joka on ilkeä, epäluuloinen, nauttii v' ttuilusta, on itsekäs ja koko maailma pyörii oman navan ja omien tarpeiden ympärillä ja rakastaa kunnon konflikteja...
Empaatin lapsuus on aina ollut kova. Hän on elänyt perheessä, jossa vanhemmalla/ vanhemmilla tai huomattavasti vanhemmalla sisaruksella on ollut joku persoonallisuushäiriö. Hänen lapsuutensa on ollut ainaista "munankuorilla kävelyä". Hänellä on aina "anturit pystyssä" vaistoamaan ilmapiirinmuutoksia ja ennakoimaan draamakohtauksia. Hän on oppinut vaistoamaan ja täyttämään muiden tarpeita, ennen kuin nämä edes tunnistavat ne itse. Tämä kyky on syntynyt itsepuolustuksena.
Paradoksaalista kyllä, hän saattaa olla täysin sokea omille tarpeilleen koska hänen tarpeitaan ei lapsena koskaan kuunneltu. Jos kysyt tällaiselta ihmiseltä, mitä hän haluaa, hän vaikenee ymmällään. Hän tietää kyllä mitä muut haluaa koska hän on lapsena joutunut itsesuojeluna keskittymään muiden tarpeisiin, miettimään niitä, saamaan niiden onnistuneesta täyttämisestä tyydytystä ja onnistumiseniloa jota hän on tottunut pitämään "rakkautena". Hänelle rakkaus on jotain mikä hänen pitää ansaita uudestaan ja uudestaan. "Rakkauden" menettää jos töppää ja sen saa takaisin jos onnistuu tyydyttämään partnerin mielihaluja.
Parhaimmillaan empaatit ovat parantajia, hyväntekijöitä ja motivoijia. Huonoimmillaan persoonallisuushäiriöisiä manipuloijia. Jos on etevä manipuloija on myös etevä motivoija. Ero on siinä, että manipuloija yrittää saada jotakuta tekemään asioita, joista on manipuloijalle hyötyä kun taas motivoija yrittää saada toista tekemään asioita joista on sille toiselle hyötyä.
Empaatti on myös tottunut lapsena siihen että jos hän joskus on avautunut omista yksityisasioistaan, niihin on suhtauduttu tylysti tai pilkallisesti tai niitä on jopa käytetty häntä vastaan, niinpä hän on "sulkeutunut" Öykkärin kanssa parisuhteessa olo on jotenkin "turvallista". Normi parisuhteessa puoliso voisi toivoa häntä "avautumaan" enemmän sisimmästään, mikä tuntuisi vieraalta ja tuskalliselta, mutta öykkäri antaa hänen olla rauhassa, koska häntä ei kiinnosta muut kuin omat asiat. Öykkäri myös toteuttaa rakkaudessa "palkitse/rankaise" -kaavaa, mikä on tuttua lapsuudenkodista. Öykkäri myös tietää aina mitä hän haluaa toisin kuin empaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exmieheneni oli mukava vävypoika ja kaveri. Myös mukava vanhemmilleen, vaikka harvemmin hänen vanhempiaan tavattiin. Huono taas miehenä minulle ja isänä lapsilleen.
Käveli aina pari metriä edellä kun käveltiin yhdessä. Saman teki hänen isänsä kun käveli hänen äitinsä kanssa. Veemäinen luonne kotona useimmiten. Ihme huutamista pikkuasioista. Sama hänen isällään, selvisi mulle ajankanssa.
Mies alkoi kävelemään sinun edellä vasta saatuanne lapsia? Mies alkoi huutamaan pikkuasioista saatuanne lapsia? Sitä ennen hän oli aina niin ihana ja ystävällinen?
Minun mies muuttui vasta lasten tultua. Tätä jatkui aikansa, olin aika onneton. Ja väsynyt. Tein paljon töitä ja kotona kaikki oli minun vastuulla. Olimme eron partaalla. Mutta sitten mies muutti asennettaan. Pelkäsi eroa ja alkoi toimimaan toisin. Tuli muitakin haasteita perheelle. Olin alkanut myös pistää rajoja sille, miten minua saa kohdella.
Vaikea sanoa jälkikäteen, mikä kaikki vaikutti mihinkin. Olemme edelleen naimisissa ja systeemit tasapainossa.
Voiko näissä tilanteissa myös muut ihmiset vaikuttaa kun ollaan ryhmätilanteessa? Ja kahdestaan/perheen kesken käytös voi olla erilaista? Miksi juuri ryhmätilanteessa vain puolison keskinäinen ryhmädynamiikka vaikuttaisi, eihän se tule näissä tilanteissa välttämättä mitenkään esiin jos keskitytään muihin? Nim. Kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Haha tää on kuin minä ja mun eksä. Oon siis toi mukava ja kiltti nainen, mies toi ilkeä osapuoli.
Mulla taustalla lapsuuden käyttäytymismalli - ihastuin samanlaiseen mieheen mitä oma isäni on, lisäksi olen kiltti, sinisilmäinen ja miellyttäjä.
Onneksi tunnistin oman tilanteeni ja teen nyt työtä muutoksen eteen. Opettelen seisomaan omilla jaloillani ja haen miestä, joka tarjoaa minulle aito turvaa eikä käytä minua kynnysmattona.
Vanhempiensa kaltaisiin ihmisiin tottuu, eikä negatiiviset ja julmat ihmiset välttämättä tunnu samalta kuin muiden mielestä. Niitä osaa lukea ja niiden kanssa pärjää. Pitääkö siitä sitten jotenkin eheytyä..? Mä olen eri mieltä siitä, että pitäisi. En pidä kynnysmattoutena sitä, että pistän sadistia pataan 4 seinän sisällä.
Mä mietin jo 20 vuotta sitten yhden exän kanssa miten hän oli ylimielinen vähän kaikkien suhteen ja jopa omien sukulaistensa ja miten mä paikkailin niitä suhteita ja olin tilaisuuksissa se sosiaalinen liima. Jälkikäteen olen vasta tajunnut miten qusipäinen kyseinen ihminen oikeasti oli. Sekin ahaa-elämys tuli vasta kun elämästäni lähti kuningas alkoholi ja aloin käsitellä kunnolla asioita.
Alue: Aihe vapaa
Minunkin vanhemmat olivat varmasti tällaisia ulkopuolisten silmin. Isä kaikille yli-mukava ja sosiaalinen. Äiti taas joidenkin mielestä ehkä jopa tympeä. Eipä kukaan osannut arvata millainen perhehelvetti siellä kulissien takana kyti narsisti-isän toimesta. Muille esitti mukavaa, perhettään kidutti.