Ystävällinen ihminen, jolla on ihan mulkero puoliso - mikä ihme tämä ilmiö on?

Mulla on tämmöinen naispuolinen ystävä, kiva, mukava ihminen jonka mies on kuin pystyyn nostettu ky(r) pärä.. Lähes aina, kun puhumme puhelimessa tulee tämä äijä vihaisena posmeltamaan ja keskeyttämään mitä ihmeellisimmistä syistä mm siitä syystä, kun heidän vessapytty jää vetämisen jälkeen edelleenkin valuttamaan vettä pyttyyn ja vaatii naista kesken puhelun "korjaamaan" valuttavaa pyttyä. En siis ole koskaan edes tavannut ko miestä, enkä haluakkaan, koska tulee niin vastenmieliset fibat. Useasti on siis pitänyt lopettaa puhelu, kun en viitsi enää kuunnella. Mutta yhdessä vaan pysytään, kun on vissiin niin ihana mies.. 

No tuli huomattua että mitä mulketompi mies sitä kauniimpi vaimo. Ehkä niillä mulkeroilla on vaan enemmän pokkaa iskeä. Sellaiset kiltit on vähän lapasia. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tämmöinen naispuolinen ystävä, kiva, mukava ihminen jonka mies on kuin pystyyn nostettu ky(r) pärä.. Lähes aina, kun puhumme puhelimessa tulee tämä äijä vihaisena posmeltamaan ja keskeyttämään mitä ihmeellisimmistä syistä mm siitä syystä, kun heidän vessapytty jää vetämisen jälkeen edelleenkin valuttamaan vettä pyttyyn ja vaatii naista kesken puhelun "korjaamaan" valuttavaa pyttyä. En siis ole koskaan edes tavannut ko miestä, enkä haluakkaan, koska tulee niin vastenmieliset fibat. Useasti on siis pitänyt lopettaa puhelu, kun en viitsi enää kuunnella. Mutta yhdessä vaan pysytään, kun on vissiin niin ihana mies.. 

Tällainen huomiota vaativa mies on jotenkin lapsekas. Liekö sitten mustasukkaisuutta, kun jää hetkeksikin sivuun. Itsekkyyttähän tuollainen käytös on, ja tilannetajussa puutteita paljonkin. Joskus on saanut ihan hävetä. Tuppisuuna ja kireänä on istunut, kun pitäisi seurustella vaikka vieraiden kanssa. Omien sukulaistensakin kanssa sama juttu.  Valitettavasti minulla on juuri tuollainen puoliso, johon juuri yritän ottaa etäisyyttä. 

Meilläkin on ystäväporukassa yksi tuollainen kireäilmeinen tuppisuu joka ei selvästikään nauti muiden seurasta. Monta kertaa olen ihmetellyt että miksi sitten tuo ylipäätään tulee mukaan joihinkin juhliin, joissa ilme on kuin istuisi eilen leikattujen peräpukamien päällä. Miksei jää kotiin ja antaisi  sen selkeästi seurallisemman puolisonsa mennä yksin. Ajattelen että tuolla tuppisuu -mykän puolisollakin on varmaan vaikeaa olla, kun joutuu häpeämään mörökölliä, ei taatusti pysty itsekään nauttimaan seurasta täysillä. Eli pyyntö , jos olet ankeuttaja jää kotiisi möllöttämään, winwin.

Empaattiset ihmiset vetävät puoleensa mulkkuja ja jos empaattinen ihminen ei osaa asettaa rajoja/tunne arvoaan tai hänellä on läheisriippuvaisuusongelma helposti ollaan tuossa tilanteessa.

Kai nyt ihminen voi olla m*lkku olematta narsistikin.

Mutta siis, minun isovanhemmat olivat pariskuntana melko lähellä ap:n kuvausta. Mummo on yksi maailman kilteimmistä ja hyväntahtoisimmista ihmisistä, joskin kömpelö töhöilijä. Pappa oli oikea lohikäärme, joka määräsi kaikesta ja kaikista. Ei sietänyt mummon töhöilyä, koska hoiti itse aina kaiken äärimmäisellä taidolla ja huolellisuudella pilkulleen oikein, ei ymmärtänyt, että muut eivät siihen pysty. Hän tosin pehmeni eläkkeellä jonkin verran ja oli sitten ihan siedettävä. 

Outoa on se, että heillä oli moniin ikätovereihinsa nähden ihan aito ja ilmeisen hyväkin parisuhde vielä vanhoillakin päivillä. Rakkaus ja keskinäinen yhteys selvästi säilyi papan kuolemaan asti. 

Ilmiössä on kyse miellyttämisestä ja vallasta. Kiva ihminen on todennäköisesti kasvanut perheessä, jossa on joutunut monitoroimaan epävakaiden vanhempien mielentiloja, oppinut pitämään yllä ilmapiiriä ja joustamaan omista rajoistaan rauhan säilyttämiseksi. Rajoja rikkovat ihmiset aistivat tämän ja siksi mukava ihminen vetää ilkeitä kusipäitä puoleensa kuin magneetti. He käyttävät kivaan ihmiseen valtaa ja polkevat itsetuntoa entisestään, jotta suhteesta olisi vaikeaa poistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ja narsistin kynnysmattohan se siinä.

Been there, done that. 

Mutta tuskin näiden kaikkien puolisot narsisteja ovat? Ovat hyvin erilaisia ihmisiä ja tunnen heidät eri yhteyksistä.

Ap

Toiset juutttuneet liikaan kiltteyteen, toiset liikaan m-lkkuuteen. Olen ollut tuossa se kiltti, lähdin ja kasvoin kokonaiseksi. En olisi pystynyt tähän jos en olisi lähtenyt.

Aika moni lopulta muuttuu vähän paremmaksi ihmiseksi  ikääntyessään kun oppii sokeita pisteitään ja heikkouksiaan, näkee niiden tuottamat seuraukset. Ei se ikuisen kynnysmaton tai käsipyyhkeen osa ole mukava sekään.

Vierailija kirjoitti:

Ilmiössä on kyse miellyttämisestä ja vallasta. Kiva ihminen on todennäköisesti kasvanut perheessä, jossa on joutunut monitoroimaan epävakaiden vanhempien mielentiloja, oppinut pitämään yllä ilmapiiriä ja joustamaan omista rajoistaan rauhan säilyttämiseksi. Rajoja rikkovat ihmiset aistivat tämän ja siksi mukava ihminen vetää ilkeitä kusipäitä puoleensa kuin magneetti. He käyttävät kivaan ihmiseen valtaa ja polkevat itsetuntoa entisestään, jotta suhteesta olisi vaikeaa poistua.

Ikävän totta. Ja nämä voivat olla hyvin tiedostamattomia kuvioita. Monikaan ei ole kasvanut rakastavassa perheessä, on vain sitten itse opeteltava vetämään rajoja aikuisena huonolle kohtelulle.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on ystäväporukassa yksi tuollainen kireäilmeinen tuppisuu joka ei selvästikään nauti muiden seurasta. Monta kertaa olen ihmetellyt että miksi sitten tuo ylipäätään tulee mukaan joihinkin juhliin, joissa ilme on kuin istuisi eilen leikattujen peräpukamien päällä. Miksei jää kotiin ja antaisi  sen selkeästi seurallisemman puolisonsa mennä yksin. Ajattelen että tuolla tuppisuu -mykän puolisollakin on varmaan vaikeaa olla, kun joutuu häpeämään mörökölliä, ei taatusti pysty itsekään nauttimaan seurasta täysillä. Eli pyyntö , jos olet ankeuttaja jää kotiisi möllöttämään, winwin.

Ja itse olet ehkä se omaa ääntään rakastava suupaltti, joka käy salaa ihmisten hermoille? Annetaanhan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, ja siedetään vähän erilaisuutta. :) Voit sinäkin silloin kasvaa ihmisenä.

Narsistisesta pehemurhaajasta sanotaan myöhemmin että ei olisi uskonut, niin ihana ja seurallinen mies.

Monilla muillakin on kotona ihan eri meno kuin seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on ystäväporukassa yksi tuollainen kireäilmeinen tuppisuu joka ei selvästikään nauti muiden seurasta. Monta kertaa olen ihmetellyt että miksi sitten tuo ylipäätään tulee mukaan joihinkin juhliin, joissa ilme on kuin istuisi eilen leikattujen peräpukamien päällä. Miksei jää kotiin ja antaisi  sen selkeästi seurallisemman puolisonsa mennä yksin. Ajattelen että tuolla tuppisuu -mykän puolisollakin on varmaan vaikeaa olla, kun joutuu häpeämään mörökölliä, ei taatusti pysty itsekään nauttimaan seurasta täysillä. Eli pyyntö , jos olet ankeuttaja jää kotiisi möllöttämään, winwin.

Introvertti jonka ekstrovertti pakottaa mukaan joka paikkaan. Hän on kireä koska energiatasot on matalalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on ystäväporukassa yksi tuollainen kireäilmeinen tuppisuu joka ei selvästikään nauti muiden seurasta. Monta kertaa olen ihmetellyt että miksi sitten tuo ylipäätään tulee mukaan joihinkin juhliin, joissa ilme on kuin istuisi eilen leikattujen peräpukamien päällä. Miksei jää kotiin ja antaisi  sen selkeästi seurallisemman puolisonsa mennä yksin. Ajattelen että tuolla tuppisuu -mykän puolisollakin on varmaan vaikeaa olla, kun joutuu häpeämään mörökölliä, ei taatusti pysty itsekään nauttimaan seurasta täysillä. Eli pyyntö , jos olet ankeuttaja jää kotiisi möllöttämään, winwin.

Ja itse olet ehkä se omaa ääntään rakastava suupaltti, joka käy salaa ihmisten hermoille? Annetaanhan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, ja siedetään vähän erilaisuutta. :) Voit sinäkin silloin kasvaa ihmisenä.

Tuskin sitä introverttiä ollaan aina edes pakottamassa mukaan seuraksi, mutta kun seuraa väkisin perässä. En ymmärrä, miksei älyä sanoa suoraan, ettei huvita. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin sitä introverttiä ollaan aina edes pakottamassa mukaan seuraksi, mutta kun seuraa väkisin perässä. En ymmärrä, miksei älyä sanoa suoraan, ettei huvita. 

Kuulostatpa mukavalta ja empaattiselta ihmiseltä. Ihmiset aistivat hyvin helposti, jos ajattelet heistä negatiivisesti. Oletko yrittänyt jutella tälle ihmiselle ystävällisesti, ilman taka-ajatuksia, arvostelua ja kuittailua? Kommentistasi sai nimittäin kuvan, että et ole kovin lämmin ihminen. Ja tulee todennäköisesti mukaan, koska hänen kumppaninsa haluaa hänet mukaan (koska luonnollisesti viihtyvät toistensa seurassa).

Itsekin seurustelin jonkin aikaa miehen kanssa joka ei halunnut tutustua ystäviini, sukulaisiini eikä ylipäätään muihin ihmisiin. Oli selkeästi introvertti, enkä koskaan painostanut tulemaan mukaan esim juhliin, mutta oli ilmeisesti sen verran mustasukkainen ettei olisi halunnut minua yksinkään päästää. Olen aina tottunut menemään juhliin tms yksinkin , se ei ole ongelma, mutta sittenhän tuo vasta mököttikin. Jos sitten jätin menemättä hänen vuokseen, niin sekin oli kuulemma huono juttu, koska kuulemma uhriuduin. Jos sitten tuli mukaani niin siellähän tuo sitten mökötti mykkänä, ja  kiukutteli vielä seuraavana päivänäkin. Tietysti tuo seurustelu sitte loppui melko lyhyeen. Jos olisi jatkunut, niin taitaisin olla ilman hyviä ystäviä ja kavereita tänä päivänä. Eli toivoisin että jos olet selkeästi esim juurikin introvertti, kerro selkeästi että et halua tulla, mutta mene sinä.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on ystäväporukassa yksi tuollainen kireäilmeinen tuppisuu joka ei selvästikään nauti muiden seurasta. Monta kertaa olen ihmetellyt että miksi sitten tuo ylipäätään tulee mukaan joihinkin juhliin, joissa ilme on kuin istuisi eilen leikattujen peräpukamien päällä. Miksei jää kotiin ja antaisi  sen selkeästi seurallisemman puolisonsa mennä yksin. Ajattelen että tuolla tuppisuu -mykän puolisollakin on varmaan vaikeaa olla, kun joutuu häpeämään mörökölliä, ei taatusti pysty itsekään nauttimaan seurasta täysillä. Eli pyyntö , jos olet ankeuttaja jää kotiisi möllöttämään, winwin.

Ehkä puoliso raahaa sitä mörökölliä väkisin mukanaan ja yrittää väkisin opettaa sosiaaliseksi? Itsekin olen epäsosiaalinen ja mua on joku itseäni sosiaalisempi kaveri raahannut väkisin mukanaan väkijoukon keskelle ja yrittänyt väkisin pakottaa sosiaaliseksi. Vaikka en ole sosiaalinen ja sosiaaliset tilanteet ahdistavat. Jos olen sanonut etten halua lähteä mukaan, toinen on jankannut niin kauan kunnes olen lähtenyt mukaan. 

Tällainen huomiota vaativa mies on jotenkin lapsekas. Liekö sitten mustasukkaisuutta, kun jää hetkeksikin sivuun. Itsekkyyttähän tuollainen käytös on, ja tilannetajussa puutteita paljonkin. Joskus on saanut ihan hävetä. Tuppisuuna ja kireänä on istunut, kun pitäisi seurustella vaikka vieraiden kanssa. Omien sukulaistensakin kanssa sama juttu.  Valitettavasti minulla on juuri tuollainen puoliso, johon juuri yritän ottaa etäisyyttä. 

Mikä hänessä viehätti niin paljon, että puolisoksi päätyi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ja narsistin kynnysmattohan se siinä.

Been there, done that. 

Mutta tuskin näiden kaikkien puolisot narsisteja ovat? Ovat hyvin erilaisia ihmisiä ja tunnen heidät eri yhteyksistä.

Ap

Toiset juutttuneet liikaan kiltteyteen, toiset liikaan m-lkkuuteen. Olen ollut tuossa se kiltti, lähdin ja kasvoin kokonaiseksi. En olisi pystynyt tähän jos en olisi lähtenyt.

Aika moni lopulta muuttuu vähän paremmaksi ihmiseksi  ikääntyessään kun oppii sokeita pisteitään ja heikkouksiaan, näkee niiden tuottamat seuraukset. Ei se ikuisen kynnysmaton tai käsipyyhkeen osa ole mukava sekään.

Narsistisesti vialliset ei voi muuttua, kun se ihmisyyden ydin puuttuu, se puuttuu. Vain me muut voimme muuttua, oppia pitämään puolensa vaikka hinta on kova. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin seurustelin jonkin aikaa miehen kanssa joka ei halunnut tutustua ystäviini, sukulaisiini eikä ylipäätään muihin ihmisiin. Oli selkeästi introvertti, enkä koskaan painostanut tulemaan mukaan esim juhliin, mutta oli ilmeisesti sen verran mustasukkainen ettei olisi halunnut minua yksinkään päästää. Olen aina tottunut menemään juhliin tms yksinkin , se ei ole ongelma, mutta sittenhän tuo vasta mököttikin. Jos sitten jätin menemättä hänen vuokseen, niin sekin oli kuulemma huono juttu, koska kuulemma uhriuduin. Jos sitten tuli mukaani niin siellähän tuo sitten mökötti mykkänä, ja  kiukutteli vielä seuraavana päivänäkin. Tietysti tuo seurustelu sitte loppui melko lyhyeen. Jos olisi jatkunut, niin taitaisin olla ilman hyviä ystäviä ja kavereita tänä päivänä. Eli toivoisin että jos olet selkeästi esim juurikin introvertti, kerro selkeästi että et halua tulla, mutta mene sinä.

Tuollaisessa tilanteessa voi vaan antaa mököttää hetken, ei se kauaa jaksa kuitenkaan. Tottuu kyllä kun oppii siihen, että menet yksin joka tapauksessa. Ja toisaalta myös samoin toiste päin. Ei pidä loukkaantua jos kumppani ei aina halua osallistua. Kumppanini tietää, että voi vapaasti mennä ilman minua, jos itseäni ei aina huvita. Jos hän päättää asiasta loukkaantua, niin siitä en voi olla vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Empaattiset ihmiset vetävät puoleensa mulkkuja ja jos empaattinen ihminen ei osaa asettaa rajoja/tunne arvoaan tai hänellä on läheisriippuvaisuusongelma helposti ollaan tuossa tilanteessa.

Olin tämä, jo lapsesta alistettu. Isäni nöyryytti minua loppuunsa asti, olin jo silloin keski-ikäinen. Suhteissa en tuntenut arvoani, kun sitä ei ollut. Ajatus että itse olisi ennen muita, oli tosi mahdoton. Kiusaajia, loisia, hyväksikäyttäjiä on ollut jonoksi asti. Monenlaista hyväksikäyttöä: kun joku käytti mun rahaa, asuntoa, kehoa, kaikkea. Mutta myös aivoja. Voi sitä paholaisen pimeintä vihaa, kun yhä jaksoin uskoa hyvään, enkä surmannut itseäni, johon narsistien toimet lopulta tähtäävät.

Aikaa kului mutta nyt voin sanoa: hähää, paskaläjät! Sain kuin sainkin itseni kuiville. Vei aikaa mutta nyt en ole enää kenenkään orja. Ette onnistuneet tuhoamaan minua, olen yhä hyvä eikä minusta tullut kaltaistanne.