Kerro joku mukava lapsuus- tai aikuismuisto isästäsi

Vierailija kirjoitti:

Kun iskä ja äiti oli jo eronnut. 

 

Mentiin kaverin kanssa iskälle viikonlopuksi ja aamulla herätti meidät kantaen aamupalat sänkyyn. 

Kun hän imitoi esim julkkiksia xD 

Kun luin hänelle vitsikirjoja. :D

Kun mentiin mökille töyssytietä ja käskin iskää kaahaamaan, ja hän aina kiihdytti isoissa mäissä ja tuntui kun olisi lintsillä.

Kun mentiin iskän kanssa kahdestaan huvipuistojen hurjiin laitteisiin. 

Kun meikkasin iskän. 

Kun kävin iskän kanssa tukkukaupoissa jotka näytti niin jännille lapsen silmin. 

 

Tuhansia kivoja muistoja on lapsuudesta. :)

Hah, olen isämä tehnyt nuo kaikki, vaikka ollaan koko ydinperhe kasassa.

Paitsi ne julkkikset kun en tunne niitä. Roblox- ja brainrot-imitaatioilla pärjään. 

Huvipuistossa on aina ilo kiljuttaa lapsia, samoin jäällä takavetoisella autolla (toki turvallisuus huomioiden).

Kiva huomata, että muitakin samankaltaisia isiä löytyy, ja että lapsille ei jäänyt paskan maku suuhun. Sehän tässä lienee asian ydin.

Muistan kuinka isäni opetti minua kuorimaan appelsiinin kun olin kahdeksanvuotias. Isä opetti minulle paljon kaikkea muutakin järkevää ja meillä oli yhteinen harrastus: teimme pitkiä kävelylenkkejä aikoinaan. Vielä silloinkin kun isäni oli hoivakodissa menimme kiertämään lipputankoa jos isän vointi vain salli. 

Vierailija kirjoitti:

Kun se tappoi itsensä

Jep. Lapsuuden paras hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se tappoi itsensä

Jep. Lapsuuden paras hetki.

Tiesi olevansa vihdoin turvassa kotona. Tiedän että sellainen ei voi ymmärtää joille se on itsestäänselvyys.

Kun se kuoli

Elämä niin sanotun isän kuoleman jälkeen

Tuli kännissä läpi huoneeni ovesta kuin Hohto-elokuvassa. Yritin suojella äitiä ja pitää ovea kiinni. Myöhemmin kusi huoneeseeni ja haukkui huoraksi minut. 

Vierailija kirjoitti:

Isä kohteli äitiä ikävästi. Se on päällimmäinen muisto.

Tarkoitus oli että jaettaisiin joku hyvä muisto, vaikka isä ois tollanen mies ollut. Monen isä on ollut väkivaltainen äitiä pieksävä juomari, niin minunkin. On silti hyviäkin muistoja jäänyt, kun oli selvinpäin ihan eri ihminen.

Minulla on sellanen muisto kun oon ollut vielä tosi pieni ja isä ja äiti veteli lakanoita suoriksi, minä istuin siellä alla ja ne heiluttelivat lakanaa niin että mulla oli hauskaa ja niilläkin oli, se oli onnellinen hetki. Ne varmasti pitkittivät sitä kotityötä, että minä sain leikkiä lakanan alla kuin olisin  majassa tms.

Isän kanssa käveltiin myös usein metsässä tai soudeltiin. Isällä oli soutuvene jokirannassa jonka lähellä asuttiin, niin joki ja sen kolveet tuli hyvin tutuiksi isän kanssa. Isä oli sellainen hiljainen rehti suomalainen duunarimies, joka rakasti luontoa, oli myös lapsirakas, eläinrakas ja huumorintajuinen jekkuilija. 

Aika vähän on hyviä muistoja siitä veltosta, vastuuntunnottomasta ja varmaankin mt-ongelmaisesta juoposta. No, joskus ihan pienenä lapsena käytiin uimarannalla uimassa ja oli ihan kivaa. Hän oli silloin selvinpäin. Siihen se sitten jäikin.

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään ihanaa muistoa isästäni .Vain surullisia ...........

Sama. Väkivaltainen, ilkeä juoppo

Aina kun mentiin tankkaamaan autoa, isä toi mulle ja siskolle Suffelit huoltoasemalta. Suffeli onkin mun lempparisuklaa. 

50% on ollut väkivaltaisia juoppoja isinä...

No, selittää osaltaan aika paljon palstan mentaliteettia.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun mentiin tankkaamaan autoa, isä toi mulle ja siskolle Suffelit huoltoasemalta. Suffeli onkin mun lempparisuklaa. 

Mun isä toi usein dacapon kaupasta tullessaan, tai jos olin sen mukana kaupassa, niin sain vissiin yleensä jotain hyvää. 

Äiti on kertonut että joskus kun olin äitin kanssa kaupassa niin myyjä oli sanonut sille että "isä ostaa tytölle aina patukankin", äiti oli vain tokaissut siihen "Mutta äitipä ei osta".  Äitiltä oli turha edes yrittää ruinata nannaa, äitillä oli auktoriteettia, mutta isältä ruinaaminen tuotti tulostakin. 

Toksiset palstamammat taas vauhdissa. Tänään on isänpäivä ja ketjussa pyydettiin mukavia muistoja isistä. Ymmärrän taas vähän paremmin kroonista miesvihaa.

Hänellä oli kesäisin tapana tehdä hellehattu nenäliinasta.

Meillä on hyvä isä, meitä on neljä sisarusta. Kun lähdin isän kanssa kahdestaan asioille tai kauppaan, niin isä osti aina jäätelöt ja siitä ei saanut kertoa muille. Ettei vaan muut olisi kateellisia. 

Minulla oli vaikea masennuskausi teini-ikäisenä, ja kun oli ehkä surkein päivä ikinä, isä raahasi minut mukaansa katsomaan jotain jääkiekko-ottelua. En ymmärränyt siitä mitään, eikä se kiinnostanut minua lainkaan, enkä ole sen jälkeenkään koskaan seurannut lätkää, mutta se ele lämmittää edelleen mieltä. Tiedän että hän oli huolissaan ja yritti auttaa, ja se vähän kömpelö välittäminen ja lämpö on jäänyt mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun mentiin tankkaamaan autoa, isä toi mulle ja siskolle Suffelit huoltoasemalta. Suffeli onkin mun lempparisuklaa. 

Mun isä toi usein dacapon kaupasta tullessaan, tai jos olin sen mukana kaupassa, niin sain vissiin yleensä jotain hyvää. 

Äiti on kertonut että joskus kun olin äitin kanssa kaupassa niin myyjä oli sanonut sille että "isä ostaa tytölle aina patukankin", äiti oli vain tokaissut siihen "Mutta äitipä ei osta".  Äitiltä oli turha edes yrittää ruinata nannaa, äitillä oli auktoriteettia, mutta isältä ruinaaminen tuotti tulostakin. 

Meillä kans ensin kysyttiin äidiltä, ja kun äiti kielsi niin mentiin kysymään isältä. Osattiin jo vedota että silloin ei sanota "iskä" kun "isiii". Aika usein se heltyi.

Tulipa ikävä iskää ja paljon muistoja mieleen 😓

Näissäkin näkee, että ei sen tarvitse olla isolla rahalla saatua vaan yhteisiä pieniä hetkiä ja aito läsnäolo mitkä jää mieleen jo naperona.

Mä katselin tosi pikkulikkana iskän kanssa usein iltaisin tähtitaivasta ja se opetti että ne kuolleet läheiset syttyy tähdeksi sinne taivaalle ja puhui kuinka mummokin siellä on, missä on kenenkin tähti.

Hän kuoli kun olin 16. Puhun vieläkin isälle tähtitaivaalle 22 vuotta myöhemmin.

Alkaa ihan itkettämään.