Kerro joku mukava lapsuus- tai aikuismuisto isästäsi

Isästäni minulla on pelkästään hyviä muistoja.

Yksi kivoista muistoista on, kun käytiin yleensä vappuna Linnanmäellä. Käytiin niissä peliluolissa, joissa sai mm.vetää narusta ja voitti jonkun palkinnon. Yhtenä vuotena voitin nallen. Seuraavana vuonna olisin voittanut myös nallen, mutta isäni sai ylipuhuttua minut ottamaan aterinsetin, jota perheemme kuulemma tarvitsi. Äitini oli jostain syystä vihainen, että miksi otin ateriasetin enkä nallea. :)

Isä vei minut ensimmäistä kertaa katsomaan jääkiekko-ottelua. Helsingin jäähallissa tuoksuivat nakit, popcorn ja miesten vessojen kohdalla pissa.

Olin neljävuotias, kun isä rakennutti omakotitalomme päätyyn autotallin. Istuin työmaalla ja hakkasin nauloja pölkkyyn. Isä toppuutteli, että nauloja täytt riittää myös timpurille. Vastasin isälle pikkuvanhana: "Isi, onko tärkämpää, että naulat riittää vai että lapsi viihtyy?"

Isä sanoi, että hakkaa vain niin paljon kuin haluat.

Sinä hetkenä varmaan syntyi siemen nykyiselle rakennusmestarin uralleni. R.I.P. isä.

Kun se tappoi itsensä

äiti ja me lapset saatiin hyvä kunto, kun juostiin isää pakoon tädin luokse muutaman kilonmetrin päähän. Ihan selvin päin hän oli aina, kun järjesti juoksukoulun.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin jotain 6v ja vähän yli tai ali,  isä tuli herättämään ja lähdettiin järvelle tsekkaamaan katiskat ja verkot.   Kissa kipitti mukana ja joskus tuli veneeseenkin kyytiin.  Kalaa tuli ihan mukavasti ja äiti ne paistoi.  Oli kyllä herkkua.  Olimme todella köyhiä.

Muuten isä jäi vieraaksi,  oli juoppohullu. 

N58

Mulla vähän samantapainen muisto, lähdettiin aikaisin aamulla kalaan ja saatiinkin ahvenia. Oli korvapuusteja eväänä, äidin leipomia. Muuten ei isästä juuri hyviä muistoja jäänyt, oli myös juoppo ja joi koko elämänsä, se oli vielä melko pitkäkin, kuoli 73-vuotiaana

Katsottiin kotona Pinokkiota. Ulkona oli lunta ja alkoi hämärtää. Elokuva loppui, isä katsoi ulos ja totesi, että on sininen hetki. Ulkona oli kaunista ja syvän sinistä.

Paljonkin olisi hyviä muistoja, mutta kaikista ihaninpana muistan sen kun isä vei minut päänsärkylääkkeen vaikutusta odotellessa soutelemaan mökillä. Minulla oli (ja on) paha migreeni ja niskajännitys päänsärky jo lapsena. Oli yö ja isä souti ja minä katselin rauhallista ja kaunista yö Saimaata. Kiitos iskä! 

Isäni oli loistava isä. Myös kaikki kaverini kadehtivat minua, kun isäni oli niin kiva. Kaikki 48 vuotta, jotka sain pitää isän, ovat silkkaa pitkää hyvää muistojatkumoa. En osaa mitään yksittäistä muistoa tähän kertoa, koska elämä isän kanssa oli jatkuvia onnenhetkiä.

Isä kohteli äitiä ikävästi. Se on päällimmäinen muisto.

Mun isäni on jouluhulluin tuntemani ihminen ja hän piti huolen siitä, että myös me lapset saatiin aina ihana joulu. Sen lisäksi että hän leipoi ja leikki meidän kanssamme lahjaksi saaduilla leluilla usein ennen joulua hän hyppi ympäri pihaa tontuksi pukeutuneena. Milloin me löydettiin tontun jälkiä pihalta isän vinkkaamana, milloin hän koputti tonttuasussa meidän ikkunoihin.

Isälläni on myös valtavat kokoelmat erilaisia tonttukoristeita sekä puutarhatonttuja. Yhden tontuistaan hän lahjoitti juuri kaksivuotiaalle tyttärelleni. Tontut ovat hänelle pyhiä, niitä ei saa kohdella huonosti tai kirota. 

Isä oli se, joka pesi lasten hiukset ja leikkasi kynnet. Hänellä oli hellät kädet, äiti oli kovakourainen. Molemmat tekivät raskasta työtä. Minulla ei ole juurikaan muistoja siitä, että äiti olisi pitänyt sylissä, mutta isästä muistan, että hän kutitteli varpaita ja nauratti meitä. Äiti hoiti meidät kuin minkä hyvänsä kotityön, mutta isällä oli jonkinlainen hellyys siinä mukana, vaikka onkin todettava, että äidille lankesi suurin osa siitä arkisesta kodinhoidosta, joten en voi häntäkään moittia. Isällä ei ollut omaa isän mallia, sillä hän oli syntynyt 1939, ja hänen isänsä kuoli talvisodassa. Siitäkin syystä kunnioitan kovasti sitä, miten hän kykeni silti olemaan aivan riittävän hyvä isä, en osaa kuvitella, miten olisi voinut olla parempi. Objektiivisesti en osaa arvioida näitä asioita, tietenkään, mutta molemmat vanhempani varmasti tekivät parhaansa, ja pystyivät varmasti ainakin parempaan kuin heidän omat vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Mun isäni on jouluhulluin tuntemani ihminen ja hän piti huolen siitä, että myös me lapset saatiin aina ihana joulu. Sen lisäksi että hän leipoi ja leikki meidän kanssamme lahjaksi saaduilla leluilla usein ennen joulua hän hyppi ympäri pihaa tontuksi pukeutuneena. Milloin me löydettiin tontun jälkiä pihalta isän vinkkaamana, milloin hän koputti tonttuasussa meidän ikkunoihin.

Isälläni on myös valtavat kokoelmat erilaisia tonttukoristeita sekä puutarhatonttuja. Yhden tontuistaan hän lahjoitti juuri kaksivuotiaalle tyttärelleni. Tontut ovat hänelle pyhiä, niitä ei saa kohdella huonosti tai kirota. 

Niin symppis iskä! Minun isäni fiilistelee myös tonttuja.

Afrikan tähden pelaaminen 😃. Ja perunamuusi ja pihvi-ruoan tekeminen 😋.

Kun iskä ja äiti oli jo eronnut. 

Mentiin kaverin kanssa iskälle viikonlopuksi ja aamulla herätti meidät kantaen aamupalat sänkyyn. 

Kun hän imitoi esim julkkiksia xD 

Kun luin hänelle vitsikirjoja. :D

Kun mentiin mökille töyssytietä ja käskin iskää kaahaamaan, ja hän aina kiihdytti isoissa mäissä ja tuntui kun olisi lintsillä.

Kun mentiin iskän kanssa kahdestaan huvipuistojen hurjiin laitteisiin. 

Kun meikkasin iskän. 

Kun kävin iskän kanssa tukkukaupoissa jotka näytti niin jännille lapsen silmin. 

Tuhansia kivoja muistoja on lapsuudesta. :)

Isä ei oikein osannut varsinaisesti tehdä mitään kanssani, mutta muistan, kun kävin pienenä uimassa uimarannalla hänen kanssaan. Isä ui itsekin mielellään. Samoin haki minut päivähoidosta mopolla. Arkista yhdessäoloa siis kuitenkin oli, kuten että tapetoitiin yhdessä minun asuntoani, kun olin parikymppinen.

Kun pääsin isän kanssa tekemään tavallisia juttuja. Maalaamaan taloa, vaihtamaan renkaita, hiomaan lattiaa, kaivamaan ojaa.

Hiihtolenkit ja uintireissut myös. Ikävä on.

En ollut lapsena enkä ole aikuisena suorittajatyyppiä tai hikke, mutta kolmos- tai nelosluokan joulujuhlaa edeltävänä yönä en saanut kovin hyvin unta kun jännitti. Isä oli joulujuhlavuorossa ja sanoin ennen kotoa lähtöä, että olin nukkunut huonosti. Isä sanoi, että jos uni ei yöllä tule, silloin pitää maata hereillä ja ottaa rauhallisesti. Jos nukahtaa niin hyvä, jos ei nukahda saa silti levättyä.

Isäni on minua vain 22 v. vanhempi käytettyjen autojen kauppias ja on puhunut paljon ja sekavia juttuja koko elämäni ajan. Ehkä juuri siksi tämä todella järkevä ja itselleni toimiva neuvo onkin jäänyt mieleen, ja se koko aamuhetki kotona, pimeänä aamuna ennen joulujuhlaa.

Iskä teki minulle iltapalaksi munakasta johon teki nakinpaloista silmät ja suun. Olin 5-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

äiti ja me lapset saatiin hyvä kunto, kun juostiin isää pakoon tädin luokse muutaman kilonmetrin päähän. Ihan selvin päin hän oli aina, kun järjesti juoksukoulun.

Pahan mielen postauksia nämä. Tyttären isänä nousee tippa linssiin. Toivottavasti pojasta polvi paranee, ja juostaan vaan juoksemisen ilosta.