Töissämme on yksi joka ei tule kanssamme lounaalle ja kahville

Vastaan täällä vain tälle ap:lle, joka väittää olleensa syömässä yhdessä meidän kanssamme, vaikka oikeasti hän söi yksin. Hänen sanavalintansa kuulostavat siltä kuin me olisimme pakottaneet hänet johonkin, vaikka todellisuudessa suurin osa asioista työpaikalla tehdään hänen mielipiteidensä mukaan. Hänelle on varmasti jopa helpotus olla syömättä meidän kanssamme, sillä muuten hän saattaisi taas alkaa esittää negatiivisia mielipiteitään muiden työntekijöiden yksityiselämästä.

Tykkään mun toisessa työpaikassa kovasti porukkalounaista, koska meillä kaikki tekee oikeasti sitä samaa työtä ja siinä tulee tilanteita, joita halutaan jakaa toisten kanssa, kysyä neuvoa, ihan vaan päivitellä jne. Mutta toinen työ on sellaista että eri ihmisillä on vähän eri työnkuva, melkein aina on lounaalla paikalla joku joka puhuu vain englantia, joskus voi olla niin että kaikki paitsi minä on suomenruotsalaisia ja minun takiani sitten puhuvat suomea. Lisäksi työ on luonteeltaan sellaista että siitä ei muodostu mitään henkistä taakkaa, vaikka sitä ei pääsisikään purkamaan kenenkään kanssa. Työssä heräävät kysymyksetkin ovat jotain monimutkaisia tilastotieteellisiä pulmia joita ei kyllä lounaspöydässä ratkota. Niin tässä työssä en yleensä halua osallistua kimppalounaille. Koen että ne ottavat enemmän kuin antavat. 

Elinsiirtoni jälkeen saan herkästi flunssatartuntoja, joten välttelen ihnisjoukkoja. Lounaalla käyn.

Ei huolta: nauran sinulle hersyvästi.

Mä oon ollut tuollainen, joissain työpaikoissa. Olen sosiaalinen kyllä, mutta edellisessä työssäni tiesin että se ei oikein pidemmän päälle ollut mun juttu ja olin muutenkin raskaana, joten tiesin että tulen jäämään muutaman kuukauden päästä töistä joka tapauksessa pois äitiyslomalle, jonka jälkeen etsin muita töitä/saan toisen lapsen jne. Eli en siis halunnut tavallaan turhaan käyttää lounastaukoja sosiaalisten suhteiden luomiseen ja turhan jauhamiseen työkaverin lapsen synttäreistä, kun tiesin että nuo suhteet eivät kuitenkaan kestä pitkää kun jään pian töistä pois enkä välttämättä palaa takaisin. Käytin lounastauot mieluummin syömisen lisäksi esim. uutisten lukemiseen tai harrastuksiin liittyviin viesteihin vastaamiseen, kavereille viestittelyyn tai muuhun itselleni hyödylliseen toimintaan. Varmasti joidenkin mielestä oli outoa että toimistopäivinä söin yksin mutta se oli oma valintani ja eipä muiden ajatukset kiinnostaneet. 

Toimin. Koska mua ei kiinnosta mennä syömään ym. muiden kanssa eikä jutella jne. viihdyn yksin ja jos se on jollekkin ongelma niin se ei ole mun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavissa yt:ssä sitten ensimmäisenä ulos

Miksi ulos pitäisi laittaa tuloksen tekijä, joka ei käytä työaikaa puhumiseen?

Siksi koska toiset ovat nopeita syöjiä ja minä taas olen niinsanotusti hidas ruokailija.

Enkä edes juo kahvia.

Olen amisope. En käy ikinä kahvilla tai syömässä opiskelijaravintolassa. Syy: siellä on ruuhkaa ja meluisaa. Kuormitun muutenkin, kun työpäivät menevät hälinässä ja luokassa pitää olla tosi läsnä koko ajan. Syön siis työhuoneessa ja lepuutan aivoja.