Töissämme on yksi joka ei tule kanssamme lounaalle ja kahville

Vastaan täällä vain tälle ap:lle, joka väittää olleensa syömässä yhdessä meidän kanssamme, vaikka oikeasti hän söi yksin. Hänen sanavalintansa kuulostavat siltä kuin me olisimme pakottaneet hänet johonkin, vaikka todellisuudessa suurin osa asioista työpaikalla tehdään hänen mielipiteidensä mukaan. Hänelle on varmasti jopa helpotus olla syömättä meidän kanssamme, sillä muuten hän saattaisi taas alkaa esittää negatiivisia mielipiteitään muiden työntekijöiden yksityiselämästä.

Tykkään mun toisessa työpaikassa kovasti porukkalounaista, koska meillä kaikki tekee oikeasti sitä samaa työtä ja siinä tulee tilanteita, joita halutaan jakaa toisten kanssa, kysyä neuvoa, ihan vaan päivitellä jne. Mutta toinen työ on sellaista että eri ihmisillä on vähän eri työnkuva, melkein aina on lounaalla paikalla joku joka puhuu vain englantia, joskus voi olla niin että kaikki paitsi minä on suomenruotsalaisia ja minun takiani sitten puhuvat suomea. Lisäksi työ on luonteeltaan sellaista että siitä ei muodostu mitään henkistä taakkaa, vaikka sitä ei pääsisikään purkamaan kenenkään kanssa. Työssä heräävät kysymyksetkin ovat jotain monimutkaisia tilastotieteellisiä pulmia joita ei kyllä lounaspöydässä ratkota. Niin tässä työssä en yleensä halua osallistua kimppalounaille. Koen että ne ottavat enemmän kuin antavat. 

Elinsiirtoni jälkeen saan herkästi flunssatartuntoja, joten välttelen ihnisjoukkoja. Lounaalla käyn.

Ei huolta: nauran sinulle hersyvästi.

Mä oon ollut tuollainen, joissain työpaikoissa. Olen sosiaalinen kyllä, mutta edellisessä työssäni tiesin että se ei oikein pidemmän päälle ollut mun juttu ja olin muutenkin raskaana, joten tiesin että tulen jäämään muutaman kuukauden päästä töistä joka tapauksessa pois äitiyslomalle, jonka jälkeen etsin muita töitä/saan toisen lapsen jne. Eli en siis halunnut tavallaan turhaan käyttää lounastaukoja sosiaalisten suhteiden luomiseen ja turhan jauhamiseen työkaverin lapsen synttäreistä, kun tiesin että nuo suhteet eivät kuitenkaan kestä pitkää kun jään pian töistä pois enkä välttämättä palaa takaisin. Käytin lounastauot mieluummin syömisen lisäksi esim. uutisten lukemiseen tai harrastuksiin liittyviin viesteihin vastaamiseen, kavereille viestittelyyn tai muuhun itselleni hyödylliseen toimintaan. Varmasti joidenkin mielestä oli outoa että toimistopäivinä söin yksin mutta se oli oma valintani ja eipä muiden ajatukset kiinnostaneet. 

Toimin. Koska mua ei kiinnosta mennä syömään ym. muiden kanssa eikä jutella jne. viihdyn yksin ja jos se on jollekkin ongelma niin se ei ole mun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavissa yt:ssä sitten ensimmäisenä ulos

Miksi ulos pitäisi laittaa tuloksen tekijä, joka ei käytä työaikaa puhumiseen?

Siksi koska toiset ovat nopeita syöjiä ja minä taas olen niinsanotusti hidas ruokailija.

Enkä edes juo kahvia.

Olen amisope. En käy ikinä kahvilla tai syömässä opiskelijaravintolassa. Syy: siellä on ruuhkaa ja meluisaa. Kuormitun muutenkin, kun työpäivät menevät hälinässä ja luokassa pitää olla tosi läsnä koko ajan. Syön siis työhuoneessa ja lepuutan aivoja. 

Ehkä olette ahdistavan utelevia ja toisten asioista juoruilevia? Itsekin pysyn kaukana ihmisistä, jotka oksentavat tuttaviensa (ja vielä sellaisten joita en edes tunne ja joiden asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa) terveys ja muut yksityiselämää koskevat asiat muille. Eihän tuommoisille ihmiselle voi puhua mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Noin alkaa kiusaaminen. 

Veikkaanpa että on jo alkanut Ap:n toimesta, nyt hävettää ja koitetaan hakea netistä tukea omille toimille.

Ei oo varaa syödä kalliita lounaita  (palkka pieni) ja syön vasta kotona.

Maksulliset lounaat ja kahvit joka päivä tulee valtavan kalliiksi vs. omat eväät. Pitkällä aikavälillä säästö on oikeasti tuhansia euroja ja samalla terveys kiittää, kun voit syödä kohtuullisen annoksen itse valmistettua ja terveellistä ruokaa, missä ei ole turhia lisäainesotkuja, liika suolaa, epäterveellisiä ja huonolaatuisia rasvoja jne. Joku pullansyönti päivittäin ei ole normaalia syömistä sekään.

Meillä tiimin muut työntekijät ovat jo iäkkäämpiä ja ei ole perhettä kotona. Lounas on varmaan ainoa lämmin ateria mitä syövät. Meillä on lapsiperhe ja illalla syödään reilu illallinen. Jos söisin sekä ison lounaan ravintolassa että illallisen kotona, lihoisin kuin pullataikina ja reilu kymppi päivässä on oikeasti iso raha. 

Vierailija kirjoitti:

Työkaverit, niin mukavia kuin ovatkin, kuitenkin kuormittavat. Olen se työpaikan henkilö, jolta tykätään kysyä asioista ihan jatkuvasti. En jaksa olla käytettävissä vielä tauoillakin. Ei millään pahalla. En mitenkään osallistu mihinkään työpäivien ulkopuolisiin aktiviteetteihin. En todellakaan osallistu esim työpaikan pikkujouluihin.

Toiset kuormittavat, toiset ei. Joistakin työkavereista voi saada jopa virtaa.

Pikkujoulut juuri mahdollistavat työkavereiden kohtaamisen vapaammassa roolissa. Se voi poikia parempaa yhteistyötä myös töihin. Ei kaikki kanssakäyminen tarvitse olla kuormittavaa.

Sulkekaa olmi siivouskomeroon ja sitten vuorotellen käytte köyrimässä pyllykoloon, oppiipahan olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverit, niin mukavia kuin ovatkin, kuitenkin kuormittavat. Olen se työpaikan henkilö, jolta tykätään kysyä asioista ihan jatkuvasti. En jaksa olla käytettävissä vielä tauoillakin. Ei millään pahalla. En mitenkään osallistu mihinkään työpäivien ulkopuolisiin aktiviteetteihin. En todellakaan osallistu esim työpaikan pikkujouluihin.

Toiset kuormittavat, toiset ei. Joistakin työkavereista voi saada jopa virtaa.

Pikkujoulut juuri mahdollistavat työkavereiden kohtaamisen vapaammassa roolissa. Se voi poikia parempaa yhteistyötä myös töihin. Ei kaikki kanssakäyminen tarvitse olla kuormittavaa.

 Miinulle riittää työpäivä työkavereiden kanssa ja en halua jatkaa aikaa heidän kanssaan enää omalla ajalla. Minun työ onnistuu ihan hyvin, että sitä pitäisi jotenkin vahvistaa pikkujouluilla tai muilla after workeilla.  Jos niihin olisi pakko osallistua, niin sitten niistä pitää maksaa palkka. Omalla ajalla kaikki on vapaaehtoista toimintaa. Sitä paitsi asun yksin ja koirat on kotona jo muutenkin kuplat otsassa, niin tulen kotiin niin nopeasti kuin vaan pystyn.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yrityksessämme tällainen työtoveri. Hän syö aina pienessä, yksityisessä huoneessa ja yrittää välttää katsekontaktia, fyysistä kontaktia ja sanallista viestintää kanssamme. Hän myös tarkoituksella välttelee meitä, vaikka alun perin kutsuimme hänet mukaan.

 

Miksi pitäisi olla fyysisessäkontaksissa työkaverin kanssa, jos työ onnistuu ilman sitä?

Anna olla. Itse kuormitun jatkuvasta vuorovaikutuksesta ja usein haluan syödä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olette ahdistavan utelevia ja toisten asioista juoruilevia? Itsekin pysyn kaukana ihmisistä, jotka oksentavat tuttaviensa (ja vielä sellaisten joita en edes tunne ja joiden asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa) terveys ja muut yksityiselämää koskevat asiat muille. Eihän tuommoisille ihmiselle voi puhua mitään. 

Kyllä, meidän henkilöstö- ja operatiivinen johtajamme on juuri sellainen. Hän jopa puuttuu työtovereiden seksielämään ja keskustelee mahdollisista raskauksista naispuolisten työtovereiden kanssa. Hän sanoi kerran, että nainen saattaa olla nykyään sinkku, ilman edes poikaystävää, mutta hän voi osallistua yrityksen juhliin tai mennä baariin tyttöystäviensä kanssa ja yhtäkkiä tulla raskaaksi ja äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yrityksessämme tällainen työtoveri. Hän syö aina pienessä, yksityisessä huoneessa ja yrittää välttää katsekontaktia, fyysistä kontaktia ja sanallista viestintää kanssamme. Hän myös tarkoituksella välttelee meitä, vaikka alun perin kutsuimme hänet mukaan.

 

Miksi pitäisi olla fyysisessäkontaksissa työkaverin kanssa, jos työ onnistuu ilman sitä?

Tietenkin on mahdollista, ettei sitä ole, mutta hänen kehonkielensä välitti lievää vetäytymistä ja välttelyä, ikään kuin hän piiloutuisi virukselta.