Töissämme on yksi joka ei tule kanssamme lounaalle ja kahville

Jaetaan ilot ja surut, työpaikalla? Oletteko myös lapsienne kummeja? Sukulaisia? 

Kuulkaa. Minua ei kiinnosta teidän juttunne, ei osallistua raikuvaan nauruunne, päinvastoin, se jopa häiritsee toisinaan. Mieluiten käyn tauoilla silloin kun te ette ole siellä. Haluan hetken olla ihan hiljaa hiljaisuudessa, jota ei voi asiakkailta vaatia. Älkää antako mun häiritä mieliänne, yrittäkää sisäistää, että olen vain töissä, en varsinaisesti osallistumassa, teen työni ja lähden, palatakseni seuraavaan vuoroon. Riittäköön, että teen työni luotettavasti ja huolella, olkoon se panokseni työyhteisössä.

Amen!

Vierailija kirjoitti:

Jaetaan ilot ja surut, työpaikalla? Oletteko myös lapsienne kummeja? Sukulaisia? 

Kuulkaa. Minua ei kiinnosta teidän juttunne, ei osallistua raikuvaan nauruunne, päinvastoin, se jopa häiritsee toisinaan. Mieluiten käyn tauoilla silloin kun te ette ole siellä. Haluan hetken olla ihan hiljaa hiljaisuudessa, jota ei voi asiakkailta vaatia. Älkää antako mun häiritä mieliänne, yrittäkää sisäistää, että olen vain töissä, en varsinaisesti osallistumassa, teen työni ja lähden, palatakseni seuraavaan vuoroon. Riittäköön, että teen työni luotettavasti ja huolella, olkoon se panokseni työyhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa olla rauhassa.

Tämä. Ap kuulostaa kauhealta.

Ei todellakaan. Hän saa kai itse valita seuransa. 

Se on varman mä. En käy syömässä samaan aikaan, en käy röökiringissä, en ravaa pikkujouluissa tai muissa kissanristiäisissä. Näin on menty yli 20v ja mennään vielä reilut 15 eläkettä kohti

Pidän etäisyyttä työkavereihin tarkoituksella. Olen oppinut mitä mukavuudesta seuraa kun nää setämiehet alkaa kuvitella ties mitä.  Siksi syön yksin, juon kahvit yksin enkä ole tekonauramassa tyhmille jutuille.

Koska kollegani ovat rasittavia satusetiä ja räpätätejä, jotka keskeyttävät "hauskoilla" jutuillaan keskittymisen harvasen minuutti, heidän ruokatunnit ja kahvitauot ovat ainoat päivän hetket jolloin toimiston puolella on hiljaista. Saan silloin työt parhaiten tehtyä, minkä vuoksi syönkin aina yksin heidän jälkeen. Yksinolo best

Vierailija kirjoitti:

Meillä kanssa on töissä tällainen henkilö, työt sujuu mainiosta hänen kanssa, vaikka ei tule lounaalle. Ehkä itse miettisin, miksi jonkun henkilön omat valinnat jää sinua niin kaivelemaan. Itselle tuo iloa tutustua kollegoihin, mutta ei kaikki ole töissä etsimässä kavereita tai tutustumassa kollegoihin henkilökohtaisesti, eikä se haittaa minua.

Itsekin välttelen yhden porukan kanssa lounastamista, koska olen ollut heidän kanssaan lounaalla ja ei vaan klikkaa, puhuvat aika paljon golfista, autoista ja alkoholista. Mielummin menen yksin, kun heidän kanssaan. 

En ole AP, mutta kuulun niihin ihmisiin, jotka syövät muiden kollegoiden kanssa. Minua ei haittaa, syövätkö muut kanssani vai eivät. Tämä AP on todennäköisesti provokaatio vanhemmalta esimieheltä, joka syö lounasta yksin. Hän vain esittää tilanteen tällä tavalla, ikään kuin painostamme häntä. Todellisuudessa hän on vieläkin oikukkaampi kuin yrityksen pomo. Hänen käytöksensä viittaa siihen, että hän tuntee olevansa vastuussa asioista, ja me, nuori, vasta nimitetty pomo, olemme vain nukkeja hänen silmissään.

Jos otat asiat liian vakavasti, lankeat sovellussuunnittelun ansaan. Todellisuudessa tällainen henkilö, joka rakastaa lietsoa ongelmia ja provosoida kollegoidemme yksityiselämää, ei ehkä ole syönyt kanssamme, mutta hän on kuullut keskustelumme. Sitten hän julkaisee sosiaalisessa mediassa kollegoidemme yksityiselämään erittäin relevanttia sisältöä häiritäkseen meitä.

Meillä on sillai, että yksi ei tule kahvipöytään meidän muiden kanssa vaan istuu huoneessaan mutta sitten kuitenkin jossain vaiheessa tulee siihen pöydän viereen seisoskelemaan ja puuttumaan keskusteluun.

Sinä taidat olla ap ongelma. Itsekään en haluaisi lounastauolla olla äänekkäässä seurassa jossa "nauru raikaa".  Ja olen sentään pääosin ekstrovertti.

Uskon, ettei kukaan muu työporukasta, joka oli mukana syömässä, kirjoittaisi tänne mitään ap:n kaltaista viestiä. Emme ole koskaan olleet sellainen porukka, joka tahallaan aiheuttaa draamaa. Sen sijaan tämä johtaja, joka oli yksin syömässä, on aina se, joka saa aikaan ongelmia. Meidän täytyy työn ohella vielä kestää hänen piikittelevää ja manipulatiivista käytöstään. Hän on ihminen, joka rakastaa kiertelyä ja kaartelua ja haluaa muiden toimivan juuri hänen tahtonsa mukaan jopa meidän pomomme ja hänen omat esimiehensä mukaan lukien. On siis hyvin mahdollista, että tämä on taas yksi hänen provokaationsa.

Vierailija kirjoitti:

Itse kartan työpaikan lounashetkiä sen valtavan metelin takia mikä työkavereista lähtee.  Olen ääniyliherkkä.

Työpaikan tauot ovat painajaista minulle, meteli on kova ja lisäksi asukkeja ympärillä. Ei mitään rauhaa. Meillä ei ole edes oikeaa taukotilaa. Pakko kuitenkin mennä tauolle että saa syödä ja istua!

Olen introvertti ääniherkkä tyyppi joka viihtyy yksin.

Voi olla useita syitä esim ei halua tuhlata aikaa ja rahaa lounaalle lähtemiseen.

Ehkä minä? Syy miksi en edes käy kahvilla /lounaalla on se:

1. etten viihdy kun on paljon väkeä ympärillä. Joukossa on muutama, jotka aina ja loputtomasti kärttää mun elämästä tietoa kysymällä hyvinkin henkilökohtaisia kysymyksiä muiden läsnäollessa, moukkia kun ovat.

2. En jaksa jutella monenkaan ihmisen kanssa, työpäivän aikana juttelen yhden tai kahden kanssa. 

3. Ei kiinnosta muiden asiat, hirveä näin sanoa mutta ei vaan juurikaan kiinnosta. 

4. En jaksa puhua työasioista, kuunnella juoruja, piikittelyä, paskanjauhamista ja taas työasioita

5. En halua leikkiä sosiaalista koska en ole. 

Jos huononnan työilmapiiriä tulematta kahvihuoneeseen niin voi voi, en tämän ikäisenä enää aio muuttaa toimintaani. 

Tässä kun purki asiaa niin tajuaa hyvin itsekin, että muut ihmiset eivät kauheasti kiinnosta. Varsinkaan kun olet 20 vuotta altistunut samoille naamoille. Ei vaan jaksa enää!

1. Muut menevät liian aikaisin syömään. Ei ole nälkä ja sitten tulis nälkä iltapäivällä liian aikaisin.

2. En juo kahvia ja se mukavan rupattelun ohella tuleva kahvihenkäys haisee erittäin pahalle. Vähän niinkuin tupakka, mutta kahvi-versiona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kartan työpaikan lounashetkiä sen valtavan metelin takia mikä työkavereista lähtee.  Olen ääniyliherkkä.

Työpaikan tauot ovat painajaista minulle, meteli on kova ja lisäksi asukkeja ympärillä. Ei mitään rauhaa. Meillä ei ole edes oikeaa taukotilaa. Pakko kuitenkin mennä tauolle että saa syödä ja istua!

Olen introvertti ääniherkkä tyyppi joka viihtyy yksin.

Minun mielestäni kahvinkeittimen ja mikron äänet ovat vain lyhyitä ja keskittyneitä, eivätkä ne häiritse lainkaan silloin, kun olen itse lounastauolla enkä työtilassa. Mutta kun muut kollegat ovat jo palanneet tauolta töihin, käyttävät tietokonetta hiljaa ja keskustelevat matalalla äänellä työasioista, on avokonttorissa viereisellä pöydällä olevan esimiehen lähes puolen tunnin mittainen kuorsaus se todellinen melu.

Jos ei ole rahaa syödä. Jos on allergia. Jos on erikoisruokavalio. Jos ei voi syödä kuin tiettyinä kellonaikoina. Jos ei halua olla teidän kanssa. Jos jännittää sosiaalisia tilanteita. 

Kahvista voi tulla ripuli herkkävatsaiselle. Jos on vatsaongelmia. Pskat tulee saman tien kun syö jne.

Jos on hirveän yliuteliaita ihmisiä, joille pitäis tilittää koko elämä. Jos on omassa kuplassaan eläviä jne.

Kello 11 on ihan liian aikainen lounasaika minulle.