Antaisitko väkivallan anteeksi

Olen antanut, mutta pelko ei koskaan jättänyt rauhaan. Vasta eron myötä hermosto palautui. 

Yksiselitteisesti en.  Vieläkin näen toisinaan välähdyksiä isäni väkivallasta äitiäni kohtaan. Eli ne yksittäiset kerrat ovat toistuneet päässäni tuhansia kertoja. Ja vieläkin 50-vuotiaana mietin mitä muita väkivaltatilanteita lapsuudenkodissa oli/on.

Jokaisen oma asia. Turha alkaa jonkun mustavalkoisesti ajattelevan alkaa ketjussa vängätä, jos joku toinen väkivallan anteeksi antaa.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksianto ei ole sitä, että teet hyvää pahantekijälle. 

Anteeksianto ei poista kausaliteettia. 

Anteeksiannolla on merkitystä vain väkivaltaa kokeneelle. 

Anteeksianto ei ole päänsilitys tai yritys muuttaa väkivaltaisen ihmisen käytöstä.

Anteeksianto johtaa väkivaltaa kokeneen hyvään elämään, missä menneisyys ei enää sido tulevaisuutta. 

Ihan kauniita ajatuksia, mutta eikö lähtökohdan pitäisi anteeksiannolle olla se, että pahantekijä pyytää anteeksi ja katuu tekoaan?

Jos pahantekijä ei edes pyydä anteeksi, niin mitä anteeksi annettavaa siinä sitten on?