Kysytäänkö teillä kaverikyläilyt molemmilta vanhemmilta?

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä tarvii kysellä yökyläilyjäkään molemmilta vanhemmilta, ei edes sitä jos lapsi tuo meille jonkun kaverin yökylään. Mutta jos tuo on miehellesi noin tärkeää, ja sä pärjäät vähemmällä, käske lasten kysyä häneltä.  

Hän ei työn vuoksi aina vastaa lasten kyselyyn moneen tuntiin. Eihän kukaan voi koululla odottaa 2h saako kaveri tulla. Muuten hyvä idea

ap

Ei oo tullut vastaan että pitäisi varmistaa. Eli ei. Eikös yleensä lapsen huoltajien tehtävä ole kommunikoida keskenään nuo asiat? Joten toiselle ilmoittaminen riittää kummin päin vain? Joko meille tullessa tai jollekkin kaverille mennessä. 

Eikös teinit nyt pääsääntöisesti pysy teinin huoneessa, tuskin he muun perheen kanssa tulevat hengailemaan? Ei todellakaan tarvitse kysyä lupaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei oo tullut vastaan että pitäisi varmistaa. Eli ei. Eikös yleensä lapsen huoltajien tehtävä ole kommunikoida keskenään nuo asiat? Joten toiselle ilmoittaminen riittää kummin päin vain? Joko meille tullessa tai jollekkin kaverille mennessä. 

Miehelle ei siis riitä että häntä infottaisiin tyyliin kerttu ja hilma menee meille tän toki oon aina tehnytkin. Vaan häneltä pitäisi aina pyytää LUPA tuoda kaveri meille

ap

Vierailija kirjoitti:

Eikös teinit nyt pääsääntöisesti pysy teinin huoneessa, tuskin he muun perheen kanssa tulevat hengailemaan? Ei todellakaan tarvitse kysyä lupaa. 

Juu pysyy. Toki nyt syövät keittiössä tms. Ja siis kaverit jo vuosien ajalta tuttuja ja mukavia

ap

Ehkä sellaisessa tilanteessa jossa toista vanhempaa on ajoittain mahdotonta / vaikeaa tavoittaa, on syytä tiedottaa molempia. 

Esim epäsäännölliset työajat jolloin ei ole puhelimen päässä. Tai voi olla jopa ulkoimailla tms. Mutta poikkeustapaus, jolloin varmaan pääasiassa tiedotetaan sitä tavoitettavampaa vanhempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo tullut vastaan että pitäisi varmistaa. Eli ei. Eikös yleensä lapsen huoltajien tehtävä ole kommunikoida keskenään nuo asiat? Joten toiselle ilmoittaminen riittää kummin päin vain? Joko meille tullessa tai jollekkin kaverille mennessä. 

Miehelle ei siis riitä että häntä infottaisiin tyyliin kerttu ja hilma menee meille tän toki oon aina tehnytkin. Vaan häneltä pitäisi aina pyytää LUPA tuoda kaveri meille

 

ap

No onko hän sanonut että miksi?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lastenkin koti. Miksi pitäisi kysyä lupa? Todella harvoin meillä on mitään sellaista, ettei kyläily kävisi. 

Olen itse vähän samaa mieltä. Mies perustelee ettei aina jaksaisi ilmeisesti kavereita. Toki teinien kaverit saattaa olla myöhäänkin,  mutta käyttäytyvät ihan nätisti. 

 

ap

Ymmärrän miestäsi. Introverttinä on välillä raskasta jaksaa niitä omiakin tenavia, puhumattakaan että harva se päivä ramppaisi vieraita. Tuleehan niistä ääntä ja sotkua ihan eri tavalla kuin parista omasta.

Itsekin olen introvertti ja kuitenkin sitä meiltä, että nuorten pitäisi kuitenkin saada elää normaalia elämää. Ei ne kotona asu loputtoman pitkään.

Mun mielestä lapsillekin voi opettaa, että kaikilla ei ole samanlaista temperamenttia, ja jokaisen toiveita tulee arvostaa ja tehdä kompromissejä. Ei lapsi ole täällä se kuningas, jolla on oikeus määrätä mikä on normaalia. Jos muu perhe toivoo enemmän yksityisyyttä, silloin asiasta neuvotellaan ja tehdään jonkunlainen sopimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo tullut vastaan että pitäisi varmistaa. Eli ei. Eikös yleensä lapsen huoltajien tehtävä ole kommunikoida keskenään nuo asiat? Joten toiselle ilmoittaminen riittää kummin päin vain? Joko meille tullessa tai jollekkin kaverille mennessä. 

Miehelle ei siis riitä että häntä infottaisiin tyyliin kerttu ja hilma menee meille tän toki oon aina tehnytkin. Vaan häneltä pitäisi aina pyytää LUPA tuoda kaveri meille

 

ap

No onko hän sanonut että miksi?  

Kokee, että hän ei jotenkin saa osaltaa päättää mitä kotona tapahtuu ja että häntä ei jotenkin kunnioiteta ja hänen yli kävellään, kun lapset useimmiten kysyy minulta näitä kyläily asioita. Syyttää myös minua siitä, että haluan päättää asioita. 

 

Kokee ettei kotona voi jotenkin ladata akkuja jos koko ajan kavereita kylässä. Meillä ehkä 3 päivänä viikossa siis kavereita lapsilla

ap

No meiltä ei kyllä edes lapset kysy, saako meille tulla vai ei. Tässähän näitä juoksee kaiket päivät kaikenlaisilla kokoonpanoilla. Jos meteli rupeaa nousemaan liian kovaksi, niin pistetään sakki pihalle leikkimään. Yökyläilyistä toki sovitaan sitten ihan erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lastenkin koti. Miksi pitäisi kysyä lupa? Todella harvoin meillä on mitään sellaista, ettei kyläily kävisi. 

Olen itse vähän samaa mieltä. Mies perustelee ettei aina jaksaisi ilmeisesti kavereita. Toki teinien kaverit saattaa olla myöhäänkin,  mutta käyttäytyvät ihan nätisti. 

 

ap

Ymmärrän miestäsi. Introverttinä on välillä raskasta jaksaa niitä omiakin tenavia, puhumattakaan että harva se päivä ramppaisi vieraita. Tuleehan niistä ääntä ja sotkua ihan eri tavalla kuin parista omasta.

Itsekin olen introvertti ja kuitenkin sitä meiltä, että nuorten pitäisi kuitenkin saada elää normaalia elämää. Ei ne kotona asu loputtoma

Hyviä pointteja! Itse ajattelen, että siksi esim pyhät/viikonloput on hyvä kysyäkin molemmilta vanhemmilta jaksaako vierailijoita

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo tullut vastaan että pitäisi varmistaa. Eli ei. Eikös yleensä lapsen huoltajien tehtävä ole kommunikoida keskenään nuo asiat? Joten toiselle ilmoittaminen riittää kummin päin vain? Joko meille tullessa tai jollekkin kaverille mennessä. 

Miehelle ei siis riitä että häntä infottaisiin tyyliin kerttu ja hilma menee meille tän toki oon aina tehnytkin. Vaan häneltä pitäisi aina pyytää LUPA tuoda kaveri meille

 

ap

No onko hän sanonut että miksi?  

Kokee, että hän ei jotenkin saa osaltaa päättää mitä kotona tapahtuu ja että häntä ei jotenkin kunnioiteta ja hänen yli kävellään, kun lapset useimmiten kysyy minulta näitä kyläily asioita. Syyttää myös minua siitä, että haluan

Ok. Omasta mielestäni muksujen on hyvä saada kavereita tuoda halutessaan, mutta ymmärrän pointin jos kaipaa omaa rauhaa kodissaan. Voiko sitä omaa rauhaa saada helposti muuten? Menemällä vaikka salille tms. säännöllisesti. Tai voi kai tohon sopia jonkun kyläilyltä rauhoitetun päivänkin. 

Olisi vaan helpompaa kuin joka kerta erikseen miettiä että voiko tulla vai ei. 

Jep, hänellä on omat harrastukset useamman kertaa viikossa jo. Kyläilyiltä rauhoitettu päivä kuulostaa fiksulta

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lastenkin koti. Miksi pitäisi kysyä lupa? Todella harvoin meillä on mitään sellaista, ettei kyläily kävisi. 

Olen itse vähän samaa mieltä. Mies perustelee ettei aina jaksaisi ilmeisesti kavereita. Toki teinien kaverit saattaa olla myöhäänkin,  mutta käyttäytyvät ihan nätisti. 

 

ap

Ymmärrän miestäsi. Introverttinä on välillä raskasta jaksaa niitä omiakin tenavia, puhumattakaan että harva se päivä ramppaisi vieraita. Tuleehan niistä ääntä ja sotkua ihan eri tavalla kuin parista omasta.

Itsekin olen introvertti ja kuitenkin sitä meiltä, että nuorten pitäisi kuitenkin saada elää normaalia elämää. Ei ne kotona asu loputtoma

Kysytkö sä lupaa lapselta, että saako sun kaveri tulla kylään?

Kolmas lapseni on hyvin yksinäinen. Meille saa aina tulla, jos se vaan ikinä on mitenkään mahdollista. Mieheni tekee pitkää päivää ja vaativaa työtä, eipä häntä hirveästi kiinnosta onko meillä aikuisia tai lapsivieraita ellei hänen panostaan kaivata jollain tavalla. Meillä myös ruokitaan kaikki lapset. 

Mieheni kasvoi pienessä kaupunkikodissa vanhimpana kaikista kolmesta lapsesta. Koskaan ei saanut tuoda kavereita. Hänestä sisaruksineen kasvoi yksinäisiä ja sosiaalisesti lahjattomia aikuisia. 

Aika nopeasti luokalla opitaan ne kodit, joissa hengaillaan ja ne kodit, joissa on nihkeää tai ei saa edes välipalaa. Meillä oli lapsena kellarikerros, jossa hengata ja aina talo täynnä kavereita. Minusta kasvoi sosiaalisesti lahjakkaampi. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lastenkin koti. Miksi pitäisi kysyä lupa? Todella harvoin meillä on mitään sellaista, ettei kyläily kävisi. 

Niin lasten kuin aikuistenkin koti. Kyllä vieraat siellä kotona pitää sopia kaikkien elämään ja aikatauluun. 

Etätyöläinen ei välttämättä halua melskaamista ympärilleen jos on joku palaveri. Tai kuten yhden mun lapsen kaverin äiti tekee vuorotyötä ja nukkuu päivisin kotona. Ei silloin voi mennä kyläilemään.

Tai kuten itse kirjoitin, meille ne kaverit tuli asumaan, ei lähteneet muuta kuin viemällä omiin koteihinsa. Aivan absurdia olisi ollutkaan, että näiden vanhemmat olisi kyselleet lupia kyläilyille, kun eivät illallakaan kaivanneet jälkikasvuaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä tarvii kysellä yökyläilyjäkään molemmilta vanhemmilta, ei edes sitä jos lapsi tuo meille jonkun kaverin yökylään. Mutta jos tuo on miehellesi noin tärkeää, ja sä pärjäät vähemmällä, käske lasten kysyä häneltä.  

Hän ei työn vuoksi aina vastaa lasten kyselyyn moneen tuntiin. Eihän kukaan voi koululla odottaa 2h saako kaveri tulla. Muuten hyvä idea

 

ap

No millä helkkarin logiikalla mies haluaa, että molemmilta on kysyttävä, jos hän ei ole edes tavoitettavissa. Eikö se ole yhtään miettinyt asiaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on lastenkin koti. Miksi pitäisi kysyä lupa? Todella harvoin meillä on mitään sellaista, ettei kyläily kävisi. 

Olen itse vähän samaa mieltä. Mies perustelee ettei aina jaksaisi ilmeisesti kavereita. Toki teinien kaverit saattaa olla myöhäänkin,  mutta käyttäytyvät ihan nätisti. 

 

ap

Ymmärrän miestäsi. Introverttinä on välillä raskasta jaksaa niitä omiakin tenavia, puhumattakaan että harva se päivä ramppaisi vieraita. Tuleehan niistä ääntä ja sotkua ihan eri tavalla kuin parista omasta.

Itsekin olen introvertti ja kuitenkin sitä meiltä, että nuorten pitäisi kuitenkin saada elää normaalia elämää. Ei ne kotona asu loputtoma

Mun mielestä lapsillekin voi opettaa, että kaikilla ei ole samanlaista temperamenttia, ja jokaisen toiveita tulee arvostaa ja tehdä kompromissejä. Ei lapsi ole täällä se kuningas, jolla on oikeus määrätä mikä on normaalia. Jos muu perhe toivoo enemmän yksityisyyttä, silloin asiasta neuvotellaan ja tehdään jonkunlainen sopimus.

Nimenomaan. KAIKILLA siellä kotona asuvilla on oikeuksia elää oman näköistä elämää, ei vain niillä lapsilla. Välillä menee pikkasen yli.

Olen kohdannut niin monia lapsia, joiden mielestä nimenomaan HEILLÄ on oikeus tehdä, oikeus sanoa, oikeus tulla kuulluksi, tätä opetetaan lasten oikeuksien päivänä - minulle on "opetettu" että mä saan olla millainen mä oon, (vaikka sitten muille näsäviisasteleva ja kiroileva ihmisenalku, mutta kun on sanottu, mä saan olla ihan oma itteni ja mä oon tällainen!)

....mutta kas ei sitä oikeutta olekaan esim vanhemmilla, tai kaverin vanhemmilla. Nykylasten "sense of entitlement" on mennyt jo yli. Sanotaan vastaan jopa kaverin vanhemmille. Ei mitään rajoja. 

Kyllä me perheen aikuiset keskustellaan keskenämme onko ok yökyläillä? Toisella ollut rankka työviikko, niin ei siinä paljon innostu yökyläilyistä.