Lue keskustelun säännöt.
Oletko juurtunut nykyiseen asuinpaikkaasi?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
En. 37 vuotta asunut täällä pakosta töiden, avioliiton ja talolainan vuoksi ja koko tämän ajan laskenut päiviä pois pääsylle. Eläkkeelle päästyäni muutan Helsinkiin lähemmäs lapsiani ja lapsenlapsiani, ja ennen kaikkea vapaampaan ilmapiiriin pariin. Leskeksi jäin 3 vuotta sitten ja sekin madaltaa lähtemisen kynnystä, ikävä todeta tämä.
Apua.
Myy se talo, ja muuta nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Olen asunut täällä vastentahtoisesti 26 vuotta ja mies jää kuuden vuoden kuluttua eläkkeelle ja silloin muutetaan lähelle YO-sairaalaa ja päivystystä.
En.
Kotini ja sydämeni tulevat aina olemaan Itä-Helsingissä, vaikka asun nyt muualla. Vielä tulee aika, kun pääsen muuttamaan takaisin.
Olen ja koen?
olen, juu.
Koenko kuuluvani?
Tavallaan joo, koska on tuttuja ihmisiä ja tutut maastot ja talot ja ympäristö ja työpaikka 20km päässä. Täss isossa kaupungissa olen syntynyt ja asunut paljon. Opinnot tein muualla Suomessa.
Jotenkin toivon, että olisin muualla. Rauhallisemmassa.? Toisaalta olen niin tottunut tähän sähinään työssä ja täällä yleensäkin.
Ehkä onni, että valitsimme asunnon täältä taajama-alueilta, ettei tuolta keskustasta, jossa sinkkuna asuin, vaikka tavallaan sitä kaipaan. Ja hitto, kun tuli myytyä se kämppä.
mutta tosiaan, tässä alueella olen nyt ohjeeni kanssa muuttanut muutaman kerran- säde noin 2km.
Luulen, että voisin olla onnellisempi pienemmissä kuvioissa. Vanhempani tulivat tänne töihin sillon 60-luvulla. Olen jäänne tai jatkumo siinä Suomen kaupungistumisen buumissa.
Sieluni on maalaisempi, niin luulen ja kuvittelen
Ehkä eläkkeellä muualle? En tiedä osaanko. Lapset täällä. Nuorin 17v. Kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä aika juurtunut olen. Tämä on syntymäkaupunkini ja vaikka lapsena ja nuorena aikuisena olen asunut myös muualla, niin tässä kaupungissa olen asunut v. 2013 lähtien (ensin kuntaliitoksen kautta ja myöhemmin muutin ihan kaupunkiin). Enemmän olen silti asunut muualla kuin nykyisessä asuinkaupungissa, syntymäni jälkeenkin asuin ehkä vain vuoden vanhempieni kanssa täällä ennen muuttoa muualle. Naapurikunnassa asuin kuitenkin pitkään, joten sekin juurruttaa.
Pakkoasuminen on osuvampi ilmaisu.
Muuttaminen maksaa liikaa, ei yksinkertaisesti ole varaa nostaa kytkintä pienestä persläven kokoisesta asunnosta ja paikkakunnalta, jossa ei ole edes läheisiä ja ystäviä enää (muuttaneet muualle), eikä mitään kiinnostavaa tekemistäkään. Ainut hyvä asia on paikan tuttuus ja rauhallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole, jo seitsemän vuotta mennyt ja tuntuu siltä, kuin olisin kylässä.
Tämä sama olo on minullakin. 😳
Juurrun aina hyvin luontoon ja olenkin aika siellä kuin kotonani, olinpa missä vaan, mutta en oikein ikinä juurru yhteiskuntaan tai porukoihin, enkä niitä kaipaakaan. Olen varmasti sellainen otrovertti. Mitä enemmän luontoa ja mitä vähemmän yhteiskuntaa, niin sitä enemmän juurrun ja sitä paremmin voin. Nykyisessä asuinpaikassa on ehkä vähän liikaa jo yhteiskuntaa ja luonto ahtaalla liiallisten ja paljon luonnolta tilaa vievien ihmisten vuoksi, ja siksi vähän katselenkin jo jotain uusia suuntia elämälleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole juurtunut, töiden takia asunut 4 vuotta täällä.
Nyt harkitsen vuokra-asunnostaa siirtymistä omistusasumiseen, mutta samalla ajatuksissa risteilee 'sitten olisin sidottuna tähän paikkakuntaan vuosiksi - haluanko edes?'
Vielä en ole päättänyt mitä teen, mihin haluaisin jollen tänne, mutta etsin silti puoliaktiivisesti töitä muualta.
En ole. Kiertänyt työikäni ympäri maata työn perässä ja nyt koen olevani juureton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyssä mielin kyllä, ja tietyssä ei. Alunperin itseni nykyiseen kotikaupunkiini toi työpaikka. Vaikka työpaikat ovat vaihtuneet, niin itse en ole lähtenyt mihinkään. Tosin en näkisi ongelmana muuttamista muualle, mikäli saisin työpaikan sen verran kaukaa, että päivittäin/lähes päivittäin kulkeminen ei olisi kannattavaa.Siinä mielessä olen juurtunut, että vuosien mittaan oppinut tuntemaan tämän kaupungin sen verta hyvin, että liikkuminen pisteestä a -> b ei vaadi sen ihmeempää tietämystä.
Olen juurtunut kotikaupunkiini. Asunut myös muualla ja palannut taas takaisin. Koen kotikaupunkini isot muutokset kustannustehokkaana insinööriajatteluna, josta puuttuu visio rakentaa kaunista ja lisätä vihreää. Etsin nyt uutta asuinpaikkaa, mutta vaikeaa on myös repiä juuriaan irti. En ole kompromissien ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Vielä yli kymmenen vuoden jälkeen meinaa sydän pakahtua kun pysähdyn vain ihailemaan ympäröivää maisemaa. Kesät on pitkiä ja lämpimiä ja talviset päivät laskettavissa yhden käden sormilla. En halua palata suomeen enää koskaan.
Olen asunut täällä puolet aiottua pidempään
lähelläni sattuneiden kuolemien vaatiessa
suruprosessinsa. Ei ole ollut yhtään
ylimääräistä mentaalista substanssia
muuttoon, joka on aina työläs
prosessi..
Muutan pois alkuvuodesta, lopultakin.
Koen olleeni kuin kylässä tai
työkomennuksella. Vuokralla kerrostalossa
ei missään nimessä ole minun unelmakotini.
Ellei sitten kyse Jugend-talosta,
uudiskohde.. tai muuten hyvin huollettu ja
modernisti rempattu, vuosikymmenestä viis.
Kunhan vain ei elementtitalo getossa.
Nykyinen taloni 1960-luvulta.
On inhottava tilanne jos vanhempasi ovat syntyneet kaukana muualla kuin sinä, ja sitten he haukkuvat koko ajan sinulle sinun synnyin ja lapsuudenmaisemaasi, se ei ole heille mistään kotoisin. Sinulle se kuitenkin on kaikki mitä tiedät.
En tiedä oliko perääni tullut viesti trolliprovo,
mutta minä olen usein kertonut
kokeneeni juuri tällä paikkakunnalla
lapsuuteni onnellisimpia hetkiä.. missäs
muualla kuin mummolassa. 🤗 Tosin en
paikkakunnan nimeä ole koskaan julkisesti
missään maininnut. En tule mainitsemaan
jatkossakaan, vaikka tekisin somea työkseni.
Aikuisena 40+ kokemani jakso virkavallalle
liiankin tutuksi käyneessä
ongelmatalossa oli aivan
erilainen trippi idylliseen paratiisinummolaan
verrattuna, mutta kaikella on tarkoituksensa.
Kokemuksemme ovat jalostavaa
elämänkoulua jopa meille 'vanhimmille
sieluille'. Se sielun ikä on eri asia kuin
vuosimittarilukemat kronologisessa ajassa.
Valtavan hyvää huomenta. 🌿
En ole juuttunut nykyiseen asuinpaikkaani. Pakoilen velkojiani jatkuvalla syötöllä.
Vierailija kirjoitti:
En juurru ikinä, olen kulkijapersoona.
Sama mulla. En ole juurtunut mihinkään enkä oikein koe olevani kotoisin mistään. En myöskään kiinny asuntoihin tai esineisiin.
En. Olen asunut täällä vastentahtoisesti 26 vuotta ja mies jää kuuden vuoden kuluttua eläkkeelle ja silloin muutetaan lähelle YO-sairaalaa ja päivystystä.