Lue keskustelun säännöt.
Miksi syntyvyys keskustelussa ei koskaan puhuta siitä että me alle 40 vuotiaat emme vaan enää halua tehdä lapsia?
06.11.2025 |
Itse en halua lapsia tähän maahan kun tämä on koko 2000 luvun ajan mennyt vain surkeampaan suuntaan. Monet meistä ei myöskään vaan kiinnostu paskavaippojen vaihdosta tai vauvan hoitamisesta, on paljon hauskempaa elää vapaana.
Monilla myös taloudellinen tilanne on sellainen että lapset ei vaan sovi kuvioon, minä ainakin haluan että olen velaton ja sijoituksissa vähintään 100 000e koska palkat on niin surkeat täällä.
Myös nykyään voi elää sinkkuna hyvin eikä monet löydä kumppania ja muutenkin sopivia kumppani ehdokkaita on hyvin vähän täällä joten yksinasuminen on vaan kasvussa.
Miksi aina puhutaan vain että lisää tukia perheille ja jostain perheystävällisyydestä kun ne ei nyt vaan vaikuta syntyvyyteen juuri millään tapaa?
M32
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa ei ole enää varaa maksaa kaikkia näistä kolmesta eli koulutus, terveydenhuolto ja turvallisuus. Verot on tosin silti kerättävä.
Eli kunnollisen koulutuksen ja terveydenhuollon voipi yliviivata lasten tulevaisuudesta. Kannattaako tosiaan noilla eväillä laittaa uutta elämää alulle?
Puhut ihan silkkaa paskaa.
Toivoisin sitä itsekin, mutta talousluvut ovat murskaavat eikä ulospääsyä ole.
Tosin juurikin syntyvyyden selkeä nousu olisi yksi keino, kuinka ollakaan.
Jotenkin irvokasta toivoa uusia ihmisiä korjaamaan edellisten rakentamaa katastrofia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitseeko tuosta puhua, jokainen muotoilee itse oman elämänsä lapsineen tai ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
"Monilla myös taloudellinen tilanne on sellainen että lapset ei vaan sovi kuvioon"
Tämä on ollut tilanne aina. Lapsia on tehty opiskelujen ohessa tai työurien alkutaipaleella vailla varmuutta tulevasta.
Juuri näin. Opiskelijoita oltiin molemmat kun esikoinen syntyi. Opintotuella elettiin. Toisen syntyessä minä olin töissä, puoliso opiskeli. Ei ollut rahaa, ei yhtään mihinkään. Tuli 90-luvun lama, johon verrattuna Suomen nykyiset vaikeudet on kevyttä kamaa. Jotenkin selvittiin, vaikka todella kovilla oltiin.
Mutta missään vaiheessa, siis ei todellakaan missään vaiheessa käynyt mielessä, että olisinpa jättänyt lapset tekemättä. Päin vastoin, lapset ja puoliso, siis perhe, oli kovina aikoina se ylivoimaisesti suurin valopilkku ja voiman lähde elämässä. Kun koko Suomi romahti, oli kuitenkin se perhe. Lasten kanssa touhuttiin kaikenlaista, lähennä ilmaisia juttuja.
Ja kuinka ollakaan, näistä lama-ajan lapsista on kasvanut tasapainoisia aikuisia, joilla on nyt omia lapsia. Eivät he muista, että heidän lapsuutensa olisi ollut jotenkin ankea tai rahan puute olisi haitannut. Mehän olimme ja olemme edelleen perhe, nyt kolmessa sukupolvessa.
Mistä on niin monelle nykyään syntynyt ajats, että elämän pitäisi olla jotenkin suunniteltua ja hallittua, ennen kuin voi lapsia hankkia? Ensin opistelu, sitten ura ja omakotitalo ja sitten vasta lapset, jos sittenkään. Huoh! Ei elämä ole tuollaista. Elämä on ihmeellinen seikkailu. Ei asiat mene kuitenkaan niinkuin on suunnitellut. Sitten vain reagoidaan.
Maailma on ennenkin ollut täynnä uhkakuvia ja synkkiä näkymiä. Aina niistä on selvitty ja selvitään näistäkin. Jos jää kotiin nyhjäämään ja murehtimaan, mikä kaikki voi jäädä elämä elämättä. Siinä sitä sitten kun on 100k sijoitussalkku, voi yksikseen miettiä, että mitäs nyt. Sääliksi käy tuollainen elämä.
Ja hei, vaikka olen lapsenteon aloittanut nuorena, totaalisen persaukisena vailla mtään tietoa tulevaisuudesta ja rahojen riittävyydesta, olen kerännyt sen 100k sijoitussalkun ja velattomat 500k omakotitalon. Ja muutakin. Matkalla on Suomen historian pahin lama ja finanssikriisi, joiden läpi luovittiin asuntovelkaisia. Koko ajan nautittu elämästä eikä ole turhia murehdittu. Asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Ja nyt saan sitten näuttia elämän parhaan asian eli rakkaiden lasteni tarjoaman jälkkärin: lastenlapset. Joko mainitsin, että elämä on upeaa, ei kannata jäädä murehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa ei ole enää varaa maksaa kaikkia näistä kolmesta eli koulutus, terveydenhuolto ja turvallisuus. Verot on tosin silti kerättävä.
Eli kunnollisen koulutuksen ja terveydenhuollon voipi yliviivata lasten tulevaisuudesta. Kannattaako tosiaan noilla eväillä laittaa uutta elämää alulle?
Puhut ihan silkkaa paskaa.
Toivoisin sitä itsekin, mutta talousluvut ovat murskaavat eikä ulospääsyä ole.
Tosin juurikin syntyvyyden selkeä nousu olisi yksi keino, kuinka ollakaan.
Jotenkin irvokasta toivoa uusia ihmisiä korjaamaan edellisten rakentamaa katastrofia.
Vaihtoehdot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Monilla myös taloudellinen tilanne on sellainen että lapset ei vaan sovi kuvioon"
Tämä on ollut tilanne aina. Lapsia on tehty opiskelujen ohessa tai työurien alkutaipaleella vailla varmuutta tulevasta.
Juuri näin. Opiskelijoita oltiin molemmat kun esikoinen syntyi. Opintotuella elettiin. Toisen syntyessä minä olin töissä, puoliso opiskeli. Ei ollut rahaa, ei yhtään mihinkään. Tuli 90-luvun lama, johon verrattuna Suomen nykyiset vaikeudet on kevyttä kamaa. Jotenkin selvittiin, vaikka todella kovilla oltiin.
Mutta missään vaiheessa, siis ei todellakaan missään vaiheessa käynyt mielessä, että olisinpa jättänyt lapset tekemättä. Päin vastoin, lapset ja puoliso, siis perhe, oli kovina aikoina se ylivoimaisesti suurin valopilkku ja voiman lähde elämässä. Kun koko Suomi romahti, oli kuitenkin se perhe. Lasten kanssa touhuttiin kaikenlaista, lähennä ilmais
Minkälainen oli Suomen huoltosuhde 90-luvun lamassa? Entä koulutuksen taso? Entä kaupankäyntimahdollisuudet naapurien kanssa? Miten mahdollisuudet rankkoihin korjaustoimenpiteisiin? Aivan!
Se mikä nyt on alkanut on jotain paljon pahempaa kuin se 90-luvun lama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "me"? Kyllä mun itseni nuoremmat työkaverit hankkii lapsia, omat lapseni on hankkineet lapsia, tuttavien lapset on hankkineet lapsia ja sitä rataa.
Älä anna median masentaa itseäsi, älä antaudu angstin valtaan. Maailma on hieno paikka ja elämä on upeaa, ja elämä lasten kanssa on aivan erityisen upeaa
Samaa havainto. Olen 40 vuotias, ja olen tuttavapiirini ainoita lapsettomia ihmisiä. Lähes kaikilla ikätovereillani on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa ei ole enää varaa maksaa kaikkia näistä kolmesta eli koulutus, terveydenhuolto ja turvallisuus. Verot on tosin silti kerättävä.
Eli kunnollisen koulutuksen ja terveydenhuollon voipi yliviivata lasten tulevaisuudesta. Kannattaako tosiaan noilla eväillä laittaa uutta elämää alulle?
Puhut ihan silkkaa paskaa.
Toivoisin sitä itsekin, mutta talousluvut ovat murskaavat eikä ulospääsyä ole.
Tosin juurikin syntyvyyden selkeä nousu olisi yksi keino, kuinka ollakaan.
Jotenkin irvokasta toivoa uusia ihmisiä korjaamaan edellisten rakentamaa katastrofia.
Mietipä sodanjälkeistä sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisääntyminen on vapaaehtoista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Monilla myös taloudellinen tilanne on sellainen että lapset ei vaan sovi kuvioon"
Tämä on ollut tilanne aina. Lapsia on tehty opiskelujen ohessa tai työurien alkutaipaleella vailla varmuutta tulevasta.
Juuri näin. Opiskelijoita oltiin molemmat kun esikoinen syntyi. Opintotuella elettiin. Toisen syntyessä minä olin töissä, puoliso opiskeli. Ei ollut rahaa, ei yhtään mihinkään. Tuli 90-luvun lama, johon verrattuna Suomen nykyiset vaikeudet on kevyttä kamaa. Jotenkin selvittiin, vaikka todella kovilla oltiin.
Mutta missään vaiheessa, siis ei todellakaan missään vaiheessa käynyt mielessä, että olisinpa jättänyt lapset tekemättä. Päin vastoin, lapset ja puoliso, siis perhe, oli kovina aikoina se ylivoimaisesti suurin valopilkku ja voiman lähde elämässä. Kun koko Suomi romahti, oli kuitenkin se perhe. Las
Minkälainen oli Suomen huoltosuhde 90-luvun lamassa? Entä koulutuksen taso? Entä kaupankäyntimahdollisuudet naapurien kanssa? Miten mahdollisuudet rankkoihin korjaustoimenpiteisiin? Aivan!
Se mikä nyt on alkanut on jotain paljon pahempaa kuin se 90-luvun lama.
Etpä taida tietää -90 luvusta juuri mitään. En jaksa pitkää analyysia kirjoittaa, joten pyysin tekoälylät vertailua väitteidesi pohjalta. Parin sivun mittaista tarkkaa vertailua en tänne lainaa, mutta tässä yhteenveto, josta jo käy ilmi että pessimistisyytesi nykytilanteesta on vailla pohjaa, jos verrataan oikeasti vaikeisiin aikoihin:
"1990-luvun lamassa Suomen huoltosuhde heikkeni rajusti, koulutustaso oli nousussa mutta rahoitusta leikattiin, idänkaupan romahdus vei suuren osan vientimarkkinoista, ja korjaustoimenpiteet olivat rajuja: devalvaatio, pankkien pelastaminen ja julkisten menojen leikkaukset. Nykytilanteessa huoltosuhde on jälleen haaste, mutta koulutustaso ja EU-jäsenyys tarjoavat erilaiset lähtökohdat kuin 90-luvulla."
Nostan vielä pari faktaa -90-luvulta: työttömyysaste oli lähes 20%, markkinakorot korkeimmillaan 16%, asuntolainojen korot pahimmillaan 15-20% ja pankkien pelastaminen tehtiin valtion varoista eli pahimmillaan bruttokansantuotteesta käytettiin noin 8% pankkien pääomittamiseen.
Kevyttä harjoittelua tämä nykytilanne on, kyllä tästä selvitää. Selvittiinhän me paljon pahemmasta tilanteestakin 30+ vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa ei ole enää varaa maksaa kaikkia näistä kolmesta eli koulutus, terveydenhuolto ja turvallisuus. Verot on tosin silti kerättävä.
Eli kunnollisen koulutuksen ja terveydenhuollon voipi yliviivata lasten tulevaisuudesta. Kannattaako tosiaan noilla eväillä laittaa uutta elämää alulle?
Puhut ihan silkkaa paskaa.
Toivoisin sitä itsekin, mutta talousluvut ovat murskaavat eikä ulospääsyä ole.
Tosin juurikin syntyvyyden selkeä nousu olisi yksi keino, kuinka ollakaan.
Jotenkin irvokasta toivoa uusia ihmisiä korjaamaan edellisten rakentamaa katastrofia.
Irvokasta ei ole kuin kommenttisi joka ei anna lainkaan arvoa edellisten sukupolvien rakentamalle hyvinvointiyhteiskunnalle.
Jatkan vielä vastaustani 130. Minun sukupolvi on jatkanut elämää ja selvinnyt tuosta karmeasta lamasta. Ja lapsia tehtiin. Sukupolveni vanhempien ja isovanhempien sukupolvi on selvinnyt sodasta ja sotakorvauksista ja rakentanut tämän meidän hyvinvointi-Suomen. Ja hekin ovat tehneet lapsia.
Nyt on jostain ilmaantunut tämä uusi sukupolvi, jossa hämmentävän moni ahdistuu jos on vähän haasteita näköpiirissä. Ei voi tehdä lapsia, ei voi tehdä mitään muuta kuin nyhjätä yksn yksiössä ja kerätä sitä sijoitussalkkua tulevaisuuden turvaksi. Jestas, miten surkeaa elämää. Missä on se kuuluisa suomalainen sisu, missä on elämänilo? Otakaa nyt hyvät ihmiset pää pois p*****stä ja alkakaa elämään.
Mutta eipä siinä mitään, eläkään jokainen elämänsä niinkuin haluaa tai olkoon elämättä. Hyvähän se on kansakunnan tulevaisuudelle ettei tuollaiset luuserigeenit periydy eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen oli Suomen huoltosuhde 90-luvun lamassa? Entä koulutuksen taso? Entä kaupankäyntimahdollisuudet naapurien kanssa? Miten mahdollisuudet rankkoihin korjaustoimenpiteisiin? Aivan!
Se mikä nyt on alkanut on jotain paljon pahempaa kuin se 90-luvun lama.
Huutonaurua typerälle trollille :D Joku raja näissä vitseissä sais olla kuitenkin.
Huvittavaa geenien jatkumisen kannalta. Meidän geenit on selvinneet uskomattoman matkan 2020 -luvulle saakka läpi vuosituhansien kurjuuksien. Sodat, sairaudet ja syrjäseutujen kumppaneiden puute. MUTTA suurin uhka näistä kaikista olikin ELINTASO. Internet (seuraa saa virtuaalisesti), sekopää ideologia ( vapaaehtoinen lapsettomuus) ja koulutus (naiset kouluttautuvat pitkälle, haluavat vakituisen työpaikan ja sitten kun saavuttavat sen, eivät raskaudu enää, kun ovat jo niin vanhoja.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa maailman p-reikämaissa kansalle tuutataan kaikista kanavista elämän ihanuutta ja suuren johtajan kunniaa. Kansa uskoo ja tekee lapsia.
Suomi on nuorille ja lapsiperheille yksi maailman turvallisimmista, tasa-arvoisimmista ja myös taloudellisesti vakaimmista maista. Silti meille uskottelee media ja some että olemme tuhon tiellä, maailma loppuu eikä nuorilla aikuisilla ole mitään tulevaisuutta. Vastakkainen sukupuoli on muka syvältä, ja vain "tasokkaat" löytävät kumppanin.
Nuorethan uskovat, ja lopettavat lasten tekemisen. Faktoista viis.
Hyvin on idiootit aivopesty omalle tuhon tielleen.
Pidit asiasta tai ei niin yhteiskuntamme säilyvyyden vuoksi on tärkeää tehdä lapsia, jos joku ei halua lapsia niin heidän tulee taloudellisesti osallistua yhteiskuntamme säilyvyyden ylläpitoon eli maksamalla tulonsiirtoja laspiperheille.
Siksi ei puhuta, että se ei ole totta. Änkyrävelat ovat edelleen pieni vähemmistö, joskin kauhean äänekäs sellainen. Paljon yleisempää on lapsettomuus muista syistä. Ei puolisoa tai epävarma elämäntilanne tai ihan fyysinen lapsettomuusongelma.
Se nyt ei pidä paikkaansa, sillä suurin osa kuitenkin alle 40v haluaa lapsia ja tekee niitä, sillä hedelmällisyysluku on ollut viimeiset 50v n. 1, 4 - 1.5 lasta per nainen.
Jos syntyvyys haluttaisiin nousuun, perheessä pitäisi olla 3-6 lasta, koska synnytysiässä ovat pienet ikäluokat.
Jos mummoikäiset synnyttäisi, tällä hedelmälllisyyslvulla, niin jo 1.4 lasta per nainen takaisi takaisi valtavat määrät vauvoja, toisin kuin nyt alle 40v.
Vierailija kirjoitti:
Pidit asiasta tai ei niin yhteiskuntamme säilyvyyden vuoksi on tärkeää tehdä lapsia, jos joku ei halua lapsia niin heidän tulee taloudellisesti osallistua yhteiskuntamme säilyvyyden ylläpitoon eli maksamalla tulonsiirtoja laspiperheille.
Lapsettomat ovat pienituloisempia kuin lasten vanhemmat, joten ikävä kyllä tulonsiirrot menevät laajasti ottaen toisin päin.
Miksi siitä pitäisi erikoisesti puhua, meillä Suomessa nainen saa itse päättää, haluaako tehdä lapsia. Ei kuulu kettukaan kenellekään muulle.