Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ok vain kadota kokonaan lapsen ja äidin elämästä?
05.11.2025 |
Jos äiti itse omilla toimillaan tekee yhteydenpidosta niin vaikeaa ettei se onnistu, niin onko ok vain estää joka paikassa lopullisesti ja kadota jäljettömiin?
Kommentit (39)
Lapsensa hylkääjä on alinta saastaa mitä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, vaikka on lapsia, niin pitää osata arvostaa itseään. Et voi vaikuttaa toisen ihmisen valintoihin hoitaa asioita. Äiti tuossa on se joka lasta kaltoikohtelee.
Ehdottomasti. Älä kuuntele näiden ruikuttajien valitusta. Lapsi etsii sinut myöhemmin elämässään ja åiti saakin miettiä päänsä puhki, että miksi?
Minä tein niin. Joskus kaduttaa mutta sen kanssa oppii elämään. Ihminen on aika joustava eläin.
Tee miten parhaaksi näet, sinähän niiden päätösten kanssa sitten elät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa olemasta yhteydessä siihen roistoon. Varaa aika lastenvalvojalle. Sovi tapaamiset. Älä puhu äidin kanssa enää mitään. Keskity lapseen. Älä ole marttyyri! Lapsesi takia sun pitää nyt ruhdistäytyä, ei ajatella itseäsi ja omaa surkeuttasi!
Vierailija kirjoitti:
Äidin elämästä kyllä. Mutta etkö rakasta lastasi? Jos olet tunteeton? Hae apua lastenvalvojalta tai oikeudesta.
Varmasti jo hakenut, valitettavasti nää toimenpiteet ovat ihan turhia, jos toinen osapuoli ei ole valmis tekemään minkäänlaista yhteistyötä. Tapaamisiin ei voi pakottaa vaikka sakkojen ja vankeuden uhalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kyse on lapsesta jota isä ei ole koskaan nähnyt, mutta tietää olemassaolosta ja on yrittänyt olla äidille kuitenkin ystävällinen ja hyvissä väleissä, mutta äiti käyttäytyy niinkuin sika. Eli onko sitten ok vain kadota jäljettömiin lopullisesti?
Tässä tapauksessa tietenkin on. Voihan toki olla yhteydessä lastenvalvojaan, koska isällä on lain mukaan oikeus tapaamisiin. Mutta on myös ok kadota.
T. viestin 19 kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Lapsensa hylkääjä on alinta saastaa mitä löytyy.
No mikä se äiti on joka huijaa itselleen lapsen miehen avulla, mutta sitten ei ota isää lapsen elämään, mutta kuitenkin edelleen leikkii jotain marttyyria sillä isällä? Kiinnotaa, ei, kiinnostaa, ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti. Älä kuuntele näiden ruikuttajien valitusta. Lapsi etsii sinut myöhemmin elämässään ja åiti saakin miettiä päänsä puhki, että miksi?
Kun äiti ei edes tiedä kuka olen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsensa hylkääjä on alinta saastaa mitä löytyy.
No mikä se äiti on joka huijaa itselleen lapsen miehen avulla, mutta sitten ei ota isää lapsen elämään, mutta kuitenkin edelleen leikkii jotain marttyyria sillä isällä? Kiinnotaa, ei, kiinnostaa, ei?
Mielipuoli. Lapsiraukka on syytön syntymäänsä ja ansainnut paljon parempaa. Tuleva terapia-asiakas kasvamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsensa hylkääjä on alinta saastaa mitä löytyy.
No mikä se äiti on joka huijaa itselleen lapsen miehen avulla, mutta sitten ei ota isää lapsen elämään, mutta kuitenkin edelleen leikkii jotain marttyyria sillä isällä? Kiinnotaa, ei, kiinnostaa, ei?
Mielipuoli. Lapsiraukka on syytön syntymäänsä ja ansainnut paljon parempaa. Tuleva terapia-asiakas kasvamassa.
No... Onko ok kadota isänä tuollaisesta jäljettömiin ikuisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsensa hylkääjä on alinta saastaa mitä löytyy.
No mikä se äiti on joka huijaa itselleen lapsen miehen avulla, mutta sitten ei ota isää lapsen elämään, mutta kuitenkin edelleen leikkii jotain marttyyria sillä isällä? Kiinnotaa, ei, kiinnostaa, ei?
Mielipuoli. Lapsiraukka on syytön syntymäänsä ja ansainnut paljon parempaa. Tuleva terapia-asiakas kasvamassa.
No... Onko ok kadota isänä tuollaisesta jäljettömiin ikuisesti?
Miksi olisi? Isä ajattelee ensin lastaan, sitten itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös muistaa, että äidin ja lapsen elämästä katoaminen ei poista elatusvelvollisuutta. Ensin yritys, josko lastenvalvojan kautta tapaamiset onnistuisi. Jos äiti ei saavu paikalle tms., niin sitten pitäisi haastaa tosiaan oikeuteen. Yksi kriteeri huoltajuudelle on se, että pystyy yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa. Eli äiti on heikoilla tässä. Toki kannattaa taltioida viestienvaihtoa, millä todistaa äidin kyvyttömyys yhteistyöhön.
Tuskin sitä yksinhuoltajuutta tulisit saamaan, mutta saisit vähintään tapaamisoikeuden. Ehkä joka 50-50.
Tosin, jos harkitset kokonaan katoamista lapsen elämästä vain, koska äiti ei ole kiva, niin tuskinpa sinäkään mikään vuoden vastuullisin isä olisit, ja lapsen äiti todennäköisesti myös tietää tämän. Aina pakko muistaa, että asiaan saattaa olla toinenkin näkökulma, monesti ihan syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsensa hylkääjä on alinta saastaa mitä löytyy.
No mikä se äiti on joka huijaa itselleen lapsen miehen avulla, mutta sitten ei ota isää lapsen elämään, mutta kuitenkin edelleen leikkii jotain marttyyria sillä isällä? Kiinnotaa, ei, kiinnostaa, ei?
Miksi puhut koko ajan vain lapsen äidistä? Unohda nyt jo se nainen ja keskity lapseesi! Vai haluatko vain säälipisteitä etkä haluakaan lasta? Mitä tämä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsensa hylkääjä on alinta saastaa mitä löytyy.
No mikä se äiti on joka huijaa itselleen lapsen miehen avulla, mutta sitten ei ota isää lapsen elämään, mutta kuitenkin edelleen leikkii jotain marttyyria sillä isällä? Kiinnotaa, ei, kiinnostaa, ei?
Mielipuoli. Lapsiraukka on syytön syntymäänsä ja ansainnut paljon parempaa. Tuleva terapia-asiakas kasvamassa.
No... Onko ok kadota isänä tuollaisesta jäljettömiin ikuisesti?
Miksi olisi? Isä ajattelee ensin lastaan, sitten itseään.
Jos on jo vuosikausia yrittänyt, mutta äiti estää sen. Niin kauanko kannattaa jatkaa?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös muistaa, että äidin ja lapsen elämästä katoaminen ei poista elatusvelvollisuutta. Ensin yritys, josko lastenvalvojan kautta tapaamiset onnistuisi. Jos äiti ei saavu paikalle tms., niin sitten pitäisi haastaa tosiaan oikeuteen. Yksi kriteeri huoltajuudelle on se, että pystyy yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa. Eli äiti on heikoilla tässä. Toki kannattaa taltioida viestienvaihtoa, millä todistaa äidin kyvyttömyys yhteistyöhön.
Tuskin sitä yksinhuoltajuutta tulisit saamaan, mutta saisit vähintään tapaamisoikeuden. Ehkä joka 50-50.
Tosin, jos harkitset kokonaan katoamista lapsen elämästä vain, koska äiti ei ole kiva, niin tuskinpa sinäkään mikään vuoden vastuullisin isä olisit, ja lapsen äiti todennäköisesti myös tietää tämän. Aina pakko muistaa, että asiaan saattaa olla toinenkin näkökulma, monesti ihan syystä.
Mutta jos ei ole koskaan ollutkaan elatus velvollinen
Jos et ole elatusvelvollinen, ei sinua ole edes merkattu isäksi, ja jos et koskaan ole lasta tavannutkaan, niin mahdatkohan edes tietää, että onko se lapsi oikeasti edes sinun?
Varmaan tuossa tilanteessa on ok olla pitämättä äitiin yhteyttä.
Alue: Aihe vapaa
Pysykää parisuhteessa lapsen äidin kanssa niin koko ongelmaa ei ole. Ja ei, ei koskaan ole oikein kadota lapsensa elämästä.