Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa lapsuuden kavereistanne?
05.11.2025 |
Oliko samasta yhteiskuntaluokasta tai taustoista?
Tai lähinnä teinistä aikuisuuteen?
Itse siis keski tai vähön sen päälle olevasta ydinperheestä omakotitalossa 45 km Helsingistä. . Toki tuo omakotitalo ei mut ole mikään taso sinänsä yksistään. Ehkä verrattuna vuokra-asuntoon kerrostalossa joo.
Itselläni vain 2 kaveria. Toinen yläasteelta aikuisuuteen ja toisen tapasin vasta työelämässä ehkä jo 17-vuotiaana.
Olin koulussa kaikkien kanssa kaveri, mutta heidän kanssaan ei hengailu koulun jälkeen paljon koskaan, joten en kutsu kavereiksi.
Anyway. Nuo kaksi kenen kanssa hengailin olivat ihan eri taustoista.
Hlö numero 1: Eroperheestä ja äidin kanssa. Mukamas köyhä vaikka ei kukaan oikeasti ollut 80-luvulla. Riippuu mihin vertaa. Se oli sitä että kesätyörahoilla piti ostaa vaattert 15-vuotiaana se köyhyys silloin. Olimme yhteyksissä aikuisuuteen asti vielä kunnes lapsia ilmaantui kummallekin. Viimeksi nähnyt v. 2015 ehkä kaupassa.
Hlö numero 2:
Isä oli kuollut ja myöskin eroperheestä. Mukamas köyhä, mutta taaskaan ei erityisemmin, Sanoi että meillä ol hienoa. Isänsä oli kuulemma erästä etnistä ryhmää edustava.
Nyt on pakko sanoa kuulemma, koska näin jälkikäteen olen huomannut, että useat ihmiset lähipiirisssä ovat valehdelleet kaikenlaista. Myöhemmin hän ilmoitti, että äitinsäkin kuoli. Olimme yhteyksissä aikuisuuteen asti, mutta kun hän sai lapsen, niin katkaisi yhteydet.
Ei ollut kovin luotettava ystävä, vaikka hauskoja baarireissuja oli aina välillä. Suorasanainen oli myös plussaa kun itsekin olen ja olin tuolloin. Hön oli juuri sen tyyppinen, että kun juteltiin vaikka jostain laulajasta niin tokaisi: Onko se se kenen pillun päällä oli se ruusu?
Puhuimme tuolloin siitä Crucified videosta.
Kommentit (3)
Tästä keskustelusta huomaa miten lapsuudenkaverien perheistä saattoi olla ihan eri käsitys mitä todellisuus oli.
Moni varmaan kuvailee meidänkin perhettä ihan erilaiseksi mitä oli todellisuus, ydinperhe - ei ollut, molemmat vanhemmat - äiti oli käytännössä yksinhuoltaja, tavallinen perhe - mitä nyt kotona piti pelätä yhden raivokohtauksia ja arvaamatonta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yksikin oli ihan yhtä "outo" kuin minäkin. Häntä ei vaan jostain syystä syrjitty.
Teinivuosien paras kaveri oli ihan eri taustoista kuin minä: isänsä arkkitehti, äiti myös korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen. Oli rakennetettu talo järven rannalle ja olivat tosi rauhallisia sekä järkevän oloisia kaikki.
Minun kotona työttömyyttä, väkivaltaa ja päihteitä. Ahdasta asumista ja piittaamattomuutta.
Nyt 30-vuotiaana meillä on saman ikäiset lapset, mutta siihen se yhdistävä tekijä jääkin. Hän on asunut ulkomailla, kolmas omistusasunto meneillään, mökki ja edennyt urallaan. Itse työtön yh.
Oli mulla muitakin kavereita ja paljon, mutta hän oli kaikkein rakkain. Edelleen siis viestitellään, mutta ei juurikaan nähdä.