Miten oppia eroon miellyttämisenhalusta ja liiasta kiltteydestä? Väsyn vaatimusten alle.
Aikoinaan ajattelin, että on kivaa, jos minua sanotaan kiltiksi. Nykyisin vihaan sitä, jos joku sanoo minua kiltiksi. Tunnen itseni tuosta kommentista vain kynnysmatoksi (mitä varmasti olenkin). Minä valitsen usein vaihtoehdon, jonka tiedän olevan toiselle mieleen sen sijaan, että ajattelisin 100 % vain itseäni. Minä olen se, jota aina pyydetään avuksi, oli sitten kyse työhakemuksen kanssa auttamisesta, lastenhoitoavusta tai tarpeesta saada kuuntelija omille jutuilleen. Jos minulle tulee joku ystävä/sukulainen kylään, niin laitan pöydän koreaksi montaa eri sorttia. Jos minä menen kylään, niin pöytään saatetaan kattaa keksipaketti (jos edes kutsutaan, usein kutsut eivät ole vastavuoroisia). Olen ylipäätään juuri se täti, joka muistaa toisten merkkipäivät, huomioi ja kyselee kuulumiset, eikä minulle tehdä samoin.
Yksi ongelma on siinä, että kun yritän asettaa rajojani, muut eivät kunnioita niitä. Jos minua pyydetään hoitamaan asia x ja sanon, että nyt en jaksa ja voi hoitaa asiaa x, niin alkaa vänkääminen vastaan. "Ajattelin, että totta kai sinä autat." "Etkö kuitenkin voisi?" "Tuli niin paha mieli mieli, kun kieltäydyit." Jos sanon, että pienelle lapsellemme saa antaa lahjaksi mitä muuta tahansa, mutta ei soivia leluja, niin eiköhän lahjaksi tule soiva lelu. Jos kerron miehelle, että tuntuu, että olisin tulossa kipeäksi ja en ehkä pysty hoitamaan kotityötä y, niin heti mies alkaa kommentoimaan "mullakin on olo, että olen tulossa kipeäksi". Paras oli, kun eräs kaveri kysyi, ottaisinko huolehdittavakseni hänen kaksi lastaan, jos hän sattuisi joskus kuolemaan onnettomuudessa. Olisin kuulemma niin huolehtivainen, että pitäisin varmasti lapsista hyvää huolta tuollaisessa tilanteessa. Ei selvästi hetkeäkään miettinyt, olisiko minulla mitään kiinnostusta huolehtia hänen lapsistaan (joita tapaan pari kertaa vuodessa ohimennen eli olen käytännössä heille aika vieras).
Alan olla aivan väsynyt ja puhki tähän, kun minusta imetään mehut joka paikassa ja ajatellaan minun aina hoitavan kaikki asiat. Kukaan ei ajattele minun parastani, vaan jokainen tavalla tai toisella vaatii minulta jotain. Enkä itse edes erota sitä, mitä teen puhtaasti omasta ilostani ja mitä miellyttämisen halusta.
Miten tästä pääsee irti? Ilman, että tarvitsee laittaa lasta, puolisoa, sukua, ystäviä ja työkavereita vaihtoon.
Kommentit (62)
Jotkut ihmiset ovat aika itsekkäitä ja ajattelevat omaa etuaan. Kasvatus on ollut sitä, että tytöt kasvatettiin "kiltiksi" syyllistäen, vedoten hyväntahtoisuuteen ja palkiten suorituksesta eli manipulointia, mitä kuvailet aloituksessakin ystäviesi käyttävän. He vetoavat sun hyväntahtoisuuteen ja empaattisuuteen. Opettele rakastamaan itseäsi ja iskosta itsellesi asenne siitä, että säkin olet vastavuoroisen avun ja huomioinnin arvoinen. Ei tarvitse olla kiltti. Voi olla hyväntahtoinen ja hyvä ihminen olematta hyväksikäytettävä. Jos joku ei sitä hyväksy anna mennä. Se on hänen murheensa.
Kiltti sanan voisi jo poistaa sanastosta kokonaan.
Itse olen pohtinut sanaa vastuu. Pikkuhiljaa olen oppimassa, että minulla on vastuu vain itsestäni ja "omistani", ei esim. muista aikuisista ja heidän omistaan.
Ja toinen asia on tunnollisuus, tietynlainen kympin arvoisesti suorittaminen. On iso asia tajuta, että keksipaketinkin arvoisesti voi suorittaa.
Kolmanneksi nostan vielä oman itsen arvon. Minä olen ja minun aikani ja vaivani ovat ihan yhtä arvokkaita kuin muut ja muiden. Eivät vähemmän mutta eivät myöskään enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku ylikiltti onnistunut muuttamaan omia käytöstapojaan ihan pysyvästi?
Minä olen, onneksi. Paljon on vaatinut muuttaa itseään että eräistä huomaa sen miten aivan röyhkeästi vain käytetään hyväksi. Osittain on kyllä vaatinut sitäkin että joutuu ottamaan eräisiin etäisyyttä, mutta eipä se ole minulle pahaa mieltä tuottanut , enää. Usein kun olen sanonut kyllä, niin kurkusta olisi silti voimakkaasti nousem assa ei. Ei, enää ei." Jos sinut olisi kynnysmatoksi tarkoitettu niin sinä olisit kynnysmattona syntynyt".Sinulle aloittaja älä koskaan enää pode huonoa omaatuntoa kun suoraan sanot ei, etkä ole tilivelvollinen kenellekään miksi sen " tärkeän" ei sanan sanot ja tiedän että niitä syyllistäjiä löytyy. Jotku tulee kaikkoamaan mutta usko minua , parhaimmmat jää elämääsi ja itsekin tulet voimaan huomattavasti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Käy vilauttamasssa kupoliasi mielenterveysalan ammattilaiselle, ap.
Mieluimmin nyt sinä kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy vilauttamasssa kupoliasi mielenterveysalan ammattilaiselle, ap.
Mieluimmin nyt sinä kylläkin.
Älkää hei viitsikö. Älkääkä käyttäkö mt-ongelmia haukkumistarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen terapiaa ja sen hyväksymistä, että jos aloitat sanomaan ei, kaikki hyväksikäyttäjät lähtevät menemään.
Jep, siinä käy niin. Jos hyväksikäytetty muuttaa käytöstään, se herättää suurta vihaa ja eristämistä.
Syyn kun tietäisi, että miksi se herättää suurempaa vihaa kuin se, jos joku käyttäytyy huonosti.
Minua taas ihmetyttää se, miksi sillä kiltillä ei ole oikeutta sanoa ei, mutta muilla on? Omasta kokemuksesta tiedän, että minun eitäni ei uskota, mutta toisen ei onkin ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen terapiaa ja sen hyväksymistä, että jos aloitat sanomaan ei, kaikki hyväksikäyttäjät lähtevät menemään.
Jep, siinä käy niin. Jos hyväksikäytetty muuttaa käytöstään, se herättää suurta vihaa ja eristämistä.
Syyn kun tietäisi, että miksi se herättää suurempaa vihaa kuin se, jos joku käyttäytyy huonosti.
Jotkut tarvitsevat marionetin. Kun valtaa ja kontrollia ei enää ole, suututaan. Haukutaan mielenvikaiseksikin ja muilla sanoilla. Puhutaan muille pahaa. Se yksinäinen ihminen voi olla entinen "kiltti", joka on oppinut arvostamaan ja rakastamaan itseään. Ajattelemaan omaa hyvinvointia ja etujaan siinä missä muutkin ihmiset. Ihan normaalia.
Vaatii isoa mielenmuutosta, joka itselläni on vielä kesken.
Huomaan, miten syvässä on tapani, että ajattelen muita. Jos esimerkiksi kaveri pyytää apua ja en pääse syystä x, niin ryhdyn miettimään, miten voisin järjestää asiani niin, että pääsisin auttamaan. Ja samalla tiedän, että kaveri ei ikinä tekisi samoin minun kohdallani.
Se kannattaa muistaa, että ihmiset ympärilläsi eivät tee muutosta helpoksi. He eivät halua sinun muuttuvan "ikäväksi", kun alat pitää kiinni omista rajoistasi.
Muuttuminen ottaa aikansa, mutta on mahdollista. Esivaihdevuodet muuten auttaa hyvin asiassa, kun tulee mitta täyteen eikä siedä enää oikein mitään. Jotain hyötyä siis niistäkin. :D
Lue kirja Kiltteydestä kipeät. Kiltteydessä ei sinänsä ole vikaa, mutta omat rajat on muistettava muuten muut hyväksikäyttävät loputtomasti kiltteyttäsi.
Vierailija kirjoitti:
Lue kirja Kiltteydestä kipeät. Kiltteydessä ei sinänsä ole vikaa, mutta omat rajat on muistettava muuten muut hyväksikäyttävät loputtomasti kiltteyttäsi.
Täältä myös ääni tälle!
Vierailija kirjoitti:
Käy vilauttamasssa kupoliasi mielenterveysalan ammattilaiselle, ap.
Sinulle voisi tehdä ainakin hyvää.
Tuntuuko teistäkin, että tällaiset pitkät jaaritusaloitukset ovat lisääntyneet tekoälyn tason parantumisen myötä?
Hyväksy se, että muutut muiden silmissä vaikeaksi ja osa katkaisee välit, kun et enää ole kynnysmatto. Alkuun kirpaisee, sitten olosi helpottaa.
Olen ollut samanlainen. Kaikkein tärkeintä on tunnistaa itsestään miellyttämisen halun ja liian kiltteyden Ne eivät ole huonoja ominaisuuksia, mutta niiden kanssa pitää olla tarkkana kenelle ja koska sellainen haluaa olla. Muutos lähtee siitä liikkeelle. Aloita vaikka miehestäsi, joka on tuttu ja turvallinen. Asiastahan voi kai puhua ja selvittää, miten toimia kun olette molemmat kipeitä tai miehesi kokee olevansa samaan aikaan kipeä kuin sinäkin. Kysy yksinkertaisesti, miten hän ajatteli sairastaa samaan aikaan kuin sinä ja miten hoidatte kodin, perheen silloin yhdessä? Kuka käy apteekissa, kuka hoitaa ruuat (tilataanko valmiina) ja miten sinä tarvitset unta/lepoa parantuaksesi. Syyllisyys ehkä painaa sinua, mutta se on vain tunne ja menee ohi huomatessasi miten mies osaakin ottaa vastuuta. Jos ei osaa voit miettiä onko miehesi ihan sitä, mitä hänestä olet uskonut.
IHmisille, jotka vetoavat siihen miten sinä osaat auttaa ja toimia voi aina muistuttaa, miten sellaisia saa myös ihan rahallakin palkattua lapsia hoitamaan tai toimittamaan asioita heidän puolestaan. Mielensäpahoittajalle voi osoittaa myötätuntoa, että kurjaa kun susta tuntuu noin ja toivottavasti saat asiasi ilman minua hoidettua.
Menetät varmasti osan tuttavistasi, mutta kun aikaa kuluu ymmärrät miten tärkeää oli muuttaa itseäsi. Sinussa on uutta energiaa ja luottamusta, koska hallitset silloin paremmin omaa elämääsi ja ihmissuhteitasi. Nyt ajelehdit.
Mulla on työkaverina ihminen, joka kokee että hänen tunteensa ja halunsa sitovat muita ihmisiä. Esimerkiksi yksi lista on pyydetty huomiseksi. Hän ei voi tehdä sitä, koska hän ei vielä tiedä, mitä siihen laitetaan. Sanoo miettivänsä asiaa huomenna. Huomenna jälleen sama vastaus.
Jos teen listan hänen puolestaan (veisi noin 15min), hän loukkaantuu, koska hän ei saanut tehdä listaa ja se on nyt vääränlainen, koska minä tein sen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaverina ihminen, joka kokee että hänen tunteensa ja halunsa sitovat muita ihmisiä. Esimerkiksi yksi lista on pyydetty huomiseksi. Hän ei voi tehdä sitä, koska hän ei vielä tiedä, mitä siihen laitetaan. Sanoo miettivänsä asiaa huomenna. Huomenna jälleen sama vastaus.
Jos teen listan hänen puolestaan (veisi noin 15min), hän loukkaantuu, koska hän ei saanut tehdä listaa ja se on nyt vääränlainen, koska minä tein sen.
Ja itse siis tosiaan olen aina joustanut ja kestänyt sen häpeän, joita tehtävien tekemättä jättäminen aiheuttaa. Selitellyt parhain päin. Nyt en enää jaksa ja tämä työkaveri uhriutuu.
Vierailija kirjoitti:
Tutustu kirjaan Let Them teoria. Mel Robbins. Saa suomenkielisenä.
Tämä on hyvä suositus, sanoin Gabor Mate: The Myth of Normal (suomennos tulee kai helmikuussa). Tai Robbinsin ja Gaborin keskustelut YouTubessa on myös olleet antoisia.
Älä LUPAA HETI mitään vaan sanot HARKITSEVASI asiaa
Jep näin siinä käy. Olet yhtäkkiä ylimielinen ja itsekäs kun et suostu enää kaikkeen. Eniten suuttuvat he jotka ovat eniten myös hyötyneet. "No etkö sä edes tän vertaa voi auttaa" jne....