Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia eroon miellyttämisenhalusta ja liiasta kiltteydestä? Väsyn vaatimusten alle.
04.11.2025 |
Aikoinaan ajattelin, että on kivaa, jos minua sanotaan kiltiksi. Nykyisin vihaan sitä, jos joku sanoo minua kiltiksi. Tunnen itseni tuosta kommentista vain kynnysmatoksi (mitä varmasti olenkin). Minä valitsen usein vaihtoehdon, jonka tiedän olevan toiselle mieleen sen sijaan, että ajattelisin 100 % vain itseäni. Minä olen se, jota aina pyydetään avuksi, oli sitten kyse työhakemuksen kanssa auttamisesta, lastenhoitoavusta tai tarpeesta saada kuuntelija omille jutuilleen. Jos minulle tulee joku ystävä/sukulainen kylään, niin laitan pöydän koreaksi montaa eri sorttia. Jos minä menen kylään, niin pöytään saatetaan kattaa keksipaketti (jos edes kutsutaan, usein kutsut eivät ole vastavuoroisia). Olen ylipäätään juuri se täti, joka muistaa toisten merkkipäivät, huomioi ja kyselee kuulumiset, eikä minulle tehdä samoin.
Yksi ongelma on siinä, että kun yritän asettaa rajojani, muut eivät kunnioita niitä. Jos minua pyydetään hoitamaan asia x ja sanon, että nyt en jaksa ja voi hoitaa asiaa x, niin alkaa vänkääminen vastaan. "Ajattelin, että totta kai sinä autat." "Etkö kuitenkin voisi?" "Tuli niin paha mieli mieli, kun kieltäydyit." Jos sanon, että pienelle lapsellemme saa antaa lahjaksi mitä muuta tahansa, mutta ei soivia leluja, niin eiköhän lahjaksi tule soiva lelu. Jos kerron miehelle, että tuntuu, että olisin tulossa kipeäksi ja en ehkä pysty hoitamaan kotityötä y, niin heti mies alkaa kommentoimaan "mullakin on olo, että olen tulossa kipeäksi". Paras oli, kun eräs kaveri kysyi, ottaisinko huolehdittavakseni hänen kaksi lastaan, jos hän sattuisi joskus kuolemaan onnettomuudessa. Olisin kuulemma niin huolehtivainen, että pitäisin varmasti lapsista hyvää huolta tuollaisessa tilanteessa. Ei selvästi hetkeäkään miettinyt, olisiko minulla mitään kiinnostusta huolehtia hänen lapsistaan (joita tapaan pari kertaa vuodessa ohimennen eli olen käytännössä heille aika vieras).
Alan olla aivan väsynyt ja puhki tähän, kun minusta imetään mehut joka paikassa ja ajatellaan minun aina hoitavan kaikki asiat. Kukaan ei ajattele minun parastani, vaan jokainen tavalla tai toisella vaatii minulta jotain. Enkä itse edes erota sitä, mitä teen puhtaasti omasta ilostani ja mitä miellyttämisen halusta.
Miten tästä pääsee irti? Ilman, että tarvitsee laittaa lasta, puolisoa, sukua, ystäviä ja työkavereita vaihtoon.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Myös minulle Let them -teoriasta oli suuri apu. Ei ollut helppoa oppia sietämään omaa epämukavuutta joka seuraa kieltäytymisestä, mutta se oli pakko opetella ja alkaa ottamaan myös omat tarpeet huomioon. Se helpottuu ajan kanssa.
Toinen auttava teoria oli Match their energy. Aloin pikkuhiljaa sopeuttamaan antamisen ja saamisen tasoa toisiaan vastaaviksi. Siitä seuraa myös paljon tuskaa kun ei olekaan niin kiltti ja täydellinen kuin on tottunut olemaan, mutta sen kanssa on opittava elämään. Esivaihdevuodet todella auttaa tässä kovasti tai sitten olen harjoittelulla saavuttanut valaistumisen :D
Suunnittelin etukäteen vastauksia, miten kieltäytyä. Vetosin tosi usein muihin suunnitelmiin. Tämä tosin onnistui vain niiden ihmisten kanssa, jotka eivät asuneet samassa taloudessa.
"Ajattelin, että totta kai sinä autat." - Muuten olisin voinut auttaa, mutta lupasin tosiaan tämän viikon olla siskon käytettävissä.
"Etkö kuite
Hyviä neuvoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minulle Let them -teoriasta oli suuri apu. Ei ollut helppoa oppia sietämään omaa epämukavuutta joka seuraa kieltäytymisestä, mutta se oli pakko opetella ja alkaa ottamaan myös omat tarpeet huomioon. Se helpottuu ajan kanssa.
Toinen auttava teoria oli Match their energy. Aloin pikkuhiljaa sopeuttamaan antamisen ja saamisen tasoa toisiaan vastaaviksi. Siitä seuraa myös paljon tuskaa kun ei olekaan niin kiltti ja täydellinen kuin on tottunut olemaan, mutta sen kanssa on opittava elämään. Esivaihdevuodet todella auttaa tässä kovasti tai sitten olen harjoittelulla saavuttanut valaistumisen :D
Suunnittelin etukäteen vastauksia, miten kieltäytyä. Vetosin tosi usein muihin suunnitelmiin. Tämä tosin onnistui vain niiden ihmisten kanssa, jotka eivät asuneet samassa taloudessa.
"Ajattelin, että totta kai sinä autat." - Muuten olisin voinut auttaa, mutta lupasin tosiaan tämän viikon olla siskon käytettävissä.
"Etkö kuitenkin voisi?" - Nyt en voi luvata, kun tässä on vielä muuttuvia tekijöitä. Ilmoitan sitten, jos voin.
"Tuli niin paha mieli mieli, kun kieltäydyit." - Minullekin tuli paha mieli, kun jouduin kieltäytymään. Ja tarvittaessa surkutella asiaa heidän kanssaan vaikka yltiödramaattisesti. On kyllä niin todella surullista kun kaikilla on nyt niin paha mieli. Onpa tosiaan harmillista, etten tule. On kyllä ikävää tuottaa tällainen pettymys. Aijai ja voivoi.
Päätin myös, että muiksi suunnitelmiksi riittää suunnitelmat itseni kanssa. Joillekin ihmisille sanoin sen suoraan: tänä viikonloppuna en lähde, koska päätin olla kotona. Haluan katsoa leffoja ja syödä sipsejä. Haluan viettää aikaa kissojeni kanssa. Ystävät ymmärsivät kyllä ja ne, jotka eivät ymmärtäneet... no, annoin heidän olla ymmärtämättä.
Näiden harjoitteluvuosien aikana elämästäni on poistunut kaksi "kaveria". Molemmat olivat sellaisia, jotka veivät minulta energiaa antamatta sitä juurikaan takaisin. Jotkut ihmiset on joskus vain laitettava vaihtoon.