Miten oppia eroon miellyttämisenhalusta ja liiasta kiltteydestä? Väsyn vaatimusten alle.
Aikoinaan ajattelin, että on kivaa, jos minua sanotaan kiltiksi. Nykyisin vihaan sitä, jos joku sanoo minua kiltiksi. Tunnen itseni tuosta kommentista vain kynnysmatoksi (mitä varmasti olenkin). Minä valitsen usein vaihtoehdon, jonka tiedän olevan toiselle mieleen sen sijaan, että ajattelisin 100 % vain itseäni. Minä olen se, jota aina pyydetään avuksi, oli sitten kyse työhakemuksen kanssa auttamisesta, lastenhoitoavusta tai tarpeesta saada kuuntelija omille jutuilleen. Jos minulle tulee joku ystävä/sukulainen kylään, niin laitan pöydän koreaksi montaa eri sorttia. Jos minä menen kylään, niin pöytään saatetaan kattaa keksipaketti (jos edes kutsutaan, usein kutsut eivät ole vastavuoroisia). Olen ylipäätään juuri se täti, joka muistaa toisten merkkipäivät, huomioi ja kyselee kuulumiset, eikä minulle tehdä samoin.
Yksi ongelma on siinä, että kun yritän asettaa rajojani, muut eivät kunnioita niitä. Jos minua pyydetään hoitamaan asia x ja sanon, että nyt en jaksa ja voi hoitaa asiaa x, niin alkaa vänkääminen vastaan. "Ajattelin, että totta kai sinä autat." "Etkö kuitenkin voisi?" "Tuli niin paha mieli mieli, kun kieltäydyit." Jos sanon, että pienelle lapsellemme saa antaa lahjaksi mitä muuta tahansa, mutta ei soivia leluja, niin eiköhän lahjaksi tule soiva lelu. Jos kerron miehelle, että tuntuu, että olisin tulossa kipeäksi ja en ehkä pysty hoitamaan kotityötä y, niin heti mies alkaa kommentoimaan "mullakin on olo, että olen tulossa kipeäksi". Paras oli, kun eräs kaveri kysyi, ottaisinko huolehdittavakseni hänen kaksi lastaan, jos hän sattuisi joskus kuolemaan onnettomuudessa. Olisin kuulemma niin huolehtivainen, että pitäisin varmasti lapsista hyvää huolta tuollaisessa tilanteessa. Ei selvästi hetkeäkään miettinyt, olisiko minulla mitään kiinnostusta huolehtia hänen lapsistaan (joita tapaan pari kertaa vuodessa ohimennen eli olen käytännössä heille aika vieras).
Alan olla aivan väsynyt ja puhki tähän, kun minusta imetään mehut joka paikassa ja ajatellaan minun aina hoitavan kaikki asiat. Kukaan ei ajattele minun parastani, vaan jokainen tavalla tai toisella vaatii minulta jotain. Enkä itse edes erota sitä, mitä teen puhtaasti omasta ilostani ja mitä miellyttämisen halusta.
Miten tästä pääsee irti? Ilman, että tarvitsee laittaa lasta, puolisoa, sukua, ystäviä ja työkavereita vaihtoon.
Kommentit (62)
Luin tuohon 100% asti. Lue virtahepo olohuoneessa. Kun tunnistin itsessäni muiden miellyttämisen saamatta mitään takaisin, luin tuon kirjan. Ennen sitä, kävin opintoihini liittyen minnesota infon, jossa tajusin olevani läheisriippuvainen. Tämä riippuvuus syntyi lapsuuden kodissa. On ollut kova työ saada itsensä muuttamaan toimintaa. Nyt olen elämässäni vapaa ja vakaa. On ihanaa elää itselle ja puolisolle. Onneksi olen kuitenkin ollut lapsilleni vakaa. Minun läheisriippuvuuden aiheutti vanhempien alkoholismi ja tappelut. Omassa elämässäni tuollaista ei ole ollut. Vm-71
Mieti mitkä asiat oikeasti kuuluvat sinulle tai ovat vastuullasi. Toisen työhakemus? Ei ole. Kakkukahvien organisointi vieraille? Ei ole, osta keksipaketti. Jne. Opettele sanomaan ei. Olin itsekin joskus muiden ihmisten pomppupallo, en enää.
Lue Nedra Tawwabin kirja Vedä rajat.
Mitä vikaa siinä on?
Kunhan ei anna kenenkään tehdä kovin pahoja sen nokalla.
Tuo on kimirantt lysymys, nimittäin jos jollekin tehdään rikoksia ilman että voi niitä estää ja nöin päästään tavallasn tekemään pahaa tai aiheuttamaan taloudellista tappiota tai jopa varastetaan rahaa, niin eihön se silloin tarkoita, että henkilö on ollut liian kiltti. Varsinkin jos on tehnyt sen minkä voi selvittääkseen asiaa. Syyttäisin silloin rikosten tekijöitä, en kohdetta typerästä käytöksestä.
Tärkeää on oppia sietämään toisten pettymys. Jos joku kysyy apua etkä ehdi auttaa niin toisen pettymys ei ole sinun ongelmasi. Itse miellyttäjänä tiedän, että se on vaikeaa, kun jostain syystä sitä ottaa vastuuta muiden tunteista. MUTTA! Muiden pettymys ja paha mieli ei ole sinun vastuullasi.
Usein liian kilteillä ihmisillä on täysin ylimitoitettu vastuuntunto ja itseä vastuutetaan mitä kummallisimmista asioista. Siitä täytyy luopua. Aluksi on tosi vaikeaa ja siksi sanoin aikaisemmin, että täytyy oppia sietämään. Pitää sietää muiden pettymys ja myös ne omat syyllisyydentunteet siitä, ettei tee kuten toinen haluaa. Pikkuhiljaa helpottaa.
Toiset jäävät taivuttelemaan sinua, koska ovat tottuneet, että autat aina. Ja taivut kun jaksaa sinnikkäästi pyytää. Nyt pitää pysyä tiukkana. Ja se ei tarkoita toiseen ääripää hän hyppäämistä. Eli ei tarvitse kieltäytyä kaikesta tai alkaa puhua muille vihaisesti. Päätät mihin energiasi oikeasti riittää ja teet vain sen verran.
Sinun pitää spontaanisti vimmastua, kun joku kävelee ylitsesi tai pitää sinua itsestäänselvyytenä. Kuten Clash lauloi: Anger can be power.
Mulla on ollut samaa. Silmät alkoivat aueta, kun väsyin itse muista syistä ja olisin itse tarvinnut kuuntelijaa - ketään ei kiinnostanut. Olen lakannut selittelemästä, miksi jokin asia ei käy. Ei on ei enkä ala käydä kauppaa. Selityksen antaminen on viesti, että asiasta voisi neuvotella. Ei voi. Eihän tämä ole ollut helppoa ja on minut hylättykin. Mutta oikeastaan se ei haittaa.
Poikkeuksellisen asiallinen keskustelu. Lisään vain yhden asian:
Sulla sekoittuu nyt muiden ja omat tunteet. Tarkoitan tällä:
Sinun tehtäväsi ei ole säädellä muiden tunteita, etkä ole niistä vastuussa. Kunhan et tahallisesti satuta tai loukkaa ketään esim haukkumalla heitä, ei muiden tunteet ole sinun säädeltävissä. Jos jollekin "tulee paha mieli" siitä ettet sinä tottele heitä, ei ole sinun tehtäväsi korjata sitä pahaa mieltä. Se on heidän tehtävänsä. Sinun tehtäväsi on erotella heidän tunteensa omistasi ja sietää sitä ettet voi hallita muiden tunteita.
Muiden tehtävä ei ole antaa sinulle tunteita. Ennenkaikkea kukaan muu ei voi antaa sinulle syyllisyyttä. Muut eivät siis voi syyllistää sinua, vaan sinä ihan itse SYYLLISTYT. Se tunne on sinun omasi, ja sinä itse olet vastuussa siitä tunteesta. Tämä tietysti kiertyy takaisin tuohon edelliseen kohtaan, eli rajattomuuteen kun otat vastuun muiden pahasta mielestä (joka btw on pelkkää manipulaatiota) ja tunnet syyllisyyttä kun et voi heidän pahaa mieltään korjata. Mutta vain sinä itse voit vapautua siitä syyllisyydestä, et voi laittaa sitä muiden vastuulle tyyliin "kunhan he vain lakkaisivat syyllistämästä".
Vaikka jonkun "mene hoitoon" lie ollut ilkeämielisesti sanottu, ihan oikeasti terapia voisi auttaa tekemään tätä työtä. Vähintään suosittelen self helppiä ja siihen olet saanut jo paljon vinkkejä kirjoista.
Vierailija kirjoitti:
Poikkeuksellisen asiallinen keskustelu. Lisään vain yhden asian:
Sulla sekoittuu nyt muiden ja omat tunteet. Tarkoitan tällä:
Sinun tehtäväsi ei ole säädellä muiden tunteita, etkä ole niistä vastuussa. Kunhan et tahallisesti satuta tai loukkaa ketään esim haukkumalla heitä, ei muiden tunteet ole sinun säädeltävissä. Jos jollekin "tulee paha mieli" siitä ettet sinä tottele heitä, ei ole sinun tehtäväsi korjata sitä pahaa mieltä. Se on heidän tehtävänsä. Sinun tehtäväsi on erotella heidän tunteensa omistasi ja sietää sitä ettet voi hallita muiden tunteita.
Muiden tehtävä ei ole antaa sinulle tunteita. Ennenkaikkea kukaan muu ei voi antaa sinulle syyllisyyttä. Muut eivät siis voi syyllistää sinua, vaan sinä ihan itse SYYLLISTYT. Se tunne on sinun omasi, ja sinä itse olet vastuussa siitä tunteesta. Tämä tietysti kiertyy takaisin tuohon edelliseen kohtaan, eli rajattomuuteen kun otat vastuun muiden pahasta
Kyky empatiaan on arvokasta. Sinä et nyt ymmärtänyt sanomaa. Juuri sinun sanomisesi on syyllisyys ja syyllistäminen. Sinun itsesi olisi nyt hyvä perehtyä miten syyllisyys ja syyllistäminen eroaa toisistaan. Toivon, että ap sivuttaa kokonaan sanomasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikkeuksellisen asiallinen keskustelu. Lisään vain yhden asian:
Sulla sekoittuu nyt muiden ja omat tunteet. Tarkoitan tällä:
Sinun tehtäväsi ei ole säädellä muiden tunteita, etkä ole niistä vastuussa. Kunhan et tahallisesti satuta tai loukkaa ketään esim haukkumalla heitä, ei muiden tunteet ole sinun säädeltävissä. Jos jollekin "tulee paha mieli" siitä ettet sinä tottele heitä, ei ole sinun tehtäväsi korjata sitä pahaa mieltä. Se on heidän tehtävänsä. Sinun tehtäväsi on erotella heidän tunteensa omistasi ja sietää sitä ettet voi hallita muiden tunteita.
Muiden tehtävä ei ole antaa sinulle tunteita. Ennenkaikkea kukaan muu ei voi antaa sinulle syyllisyyttä. Muut eivät siis voi syyllistää sinua, vaan sinä ihan itse SYYLLISTYT. Se tunne on sinun omasi, ja sinä itse olet vastuussa siitä tunteesta. Tämä tietysti kiertyy takaisin tuohon edelliseen kohtaan,
Jaa, no ap voi toki jatkaa samaa rataa ja antaa muiden kävellä itsensä yli. Ennen kuin ihminen hoksaa että hänellä itsellään on oikeasti valta JA VASTUU siitä mitä hän tuntee, on hän ajopuuna muiden tyrkittävänä. Sen toteaminen nimenomaan on empaattista, koska se on ainoa polku muutokseen. Pään taputtelu tyyliin "voi voi mikään ei ole sinun vastuullasi, et voi tilanteelle mitään" vain pitkittää ongelmaa, eikä ole ollenkaan empaattista. Ja siitä suuttuminen, että joku sen sanoo suoraan, on vain haitallista. Vain vastuun ottaminen siitä, mihin voi vaikuttaa, johtaa pysyvään muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että olet kohta "vaikea ihminen" ja "mielenvikainen" näiden hyväksikäyttäjien mielestä. Etsi myös tekemistä, jos et halua jäädä yksin. Nuo siitä seuraa, kun et suostu olemaan se kiltti joka tanssii muiden tahtiin langoista vedellen.
Jep näin siinä käy. Olet yhtäkkiä ylimielinen ja itsekäs kun et suostu enää kaikkeen. Eniten suuttuvat he jotka ovat eniten myös hyötyneet. "No etkö sä edes tän vertaa voi auttaa" jne....
Sanoin itseni irti, juurikin tällainen ikävä ihminen tokas, että sillon kannattaa irtisanoutua, jos psyyke ei kestä tätä työtä. Sen jälkeen kehui omaa toimintaansa. Siihen vain sanoin, että minulla on eri näkemys ammattietiikasta, joka poikkeaa tämän paikan toiminnasta. Sain siihen yhden kiitoksen, sinuun voi luottaa. Voi taivas. Nyt kun haen uusia mahdollisuuksia, olen kerennyt jo tovin käydä itseni kanssa keskustelua, miten välttää sen, mistä täälläkin kirjoitetaan. Samoja ajatuksia on ja etuna se uusi työpaikka, kukaan ei tunne minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi pitää selvittää, että miksi podet syyllisyyttä siitä, että sanot "EI". Mitään perusteluja ei tarvitse antaa kenellekään, riittää, että sanoo "ei, ei onnistu, en pysty, ei tule, en anna, ei mene" jne. Vaikka miten jankuttaisivat.
Yleensä nämä tulevat lapsuudesta. Kenestä olit lapsena vastuussa, että hän on tyytyväinen ja onnellinen? Se ei ollut sinun tehtäväsi.
Jos perheessä on ongelmia kuten päihteet ja/ tai taloudellisia ongelmia lapsi kyllä tämän ennen pitkää huomaa ja ryhtyy huolehtimaan ja kantamaan vastuuta asioista joista ei lapsen kuuluisi huolehtia ja kantaa vastuuta vaan se olisi aikuisten tehtävä. Tämä on yleinen ilmiö esimerkiksi perheissä jossa on alkoholi-ongelmia ja lapselle saattaa siellä kehittyä lopuksi elämää pakko mielyttää muita ihmisiä, tarve salata ja peitellä läheisten aiheuttamia ongelmia ja myös pakko kantaa har
Lyhyesti: läheisriippuvuus
Sua manipuloidaan. Ei sitä hetkessä opi toisenlaiseksi jos olet kiltti auttavainen luonne.
Minä paloin loppuun enkä edes tajunnut mistä kaikki johtui kun en tehnyt liikaa töitäkään. Kunnes opin nökemään(monen vaiheen ja kivun kautta) miten helposti olen manipuloitavissa.
Olen edelleen kiltti ja auttavainen. Mutta itse tiedän keitä autan ja miten paljon ja millä tavoin. Sanon tarvittaessa EI: n suoraviivaisesti ja selkeästi mutta ystävöllisesti, selittelemättä. Siis jos joku pyytää jotain palvelusta ja minulle ei käy. Nautin tällä hetkellä elämästä enemmän kuin koskaan aiemmin ja tunnen olevani vapaa ja itsenäinen.
N54
51
olet hyökkäävä ja liian ehdoton ja tuo voi joitakin jopa pelottaa. Sinä et vaan voi tuolla ehdottomuudellasi päättää, miten ap toimii tai tulee jatkossa toimimaan. Tietynlainen herkkyys, empatia, inhimillisyys, kasvattaa juuria, joista syntyy taimen. Anna ap:lle tilaa. Itse läheisriippuvuudesta toipunut vm-71
"En halua sellaisten tykkäämistä jotka eivät tykkää aidosta minusta vaan ylimiellyttäjää teeskentelevästä"
Saattaa olla naisille mahdoton ajatus kun ovat kasvaneet valehteluun kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Älä LUPAA HETI mitään vaan sanot HARKITSEVASI asiaa
Et varmaan ole kokenut sitä että useat ottaa senkin lupaukseksi. Neuvomasi vastaus saa aikaan sen että alkaa melkoinen painostus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi pitää selvittää, että miksi podet syyllisyyttä siitä, että sanot "EI". Mitään perusteluja ei tarvitse antaa kenellekään, riittää, että sanoo "ei, ei onnistu, en pysty, ei tule, en anna, ei mene" jne. Vaikka miten jankuttaisivat.
Yleensä nämä tulevat lapsuudesta. Kenestä olit lapsena vastuussa, että hän on tyytyväinen ja onnellinen? Se ei ollut sinun tehtäväsi.
Jos perheessä on ongelmia kuten päihteet ja/ tai taloudellisia ongelmia lapsi kyllä tämän ennen pitkää huomaa ja ryhtyy huolehtimaan ja kantamaan vastuuta asioista joista ei lapsen kuuluisi huolehtia ja kantaa vastuuta vaan se olisi aikuisten tehtävä. Tämä on yleinen ilmiö esimerkiksi perheissä jossa on alkoholi-ongelmia ja lapselle saattaa siellä kehittyä lopuksi elämää pakko mielyttää muita ihmisiä, tarve salata ja peitellä lähe
Läheisriippuvuus on sen saaneelle pirullinen taakka ja siitä on erittäin vaikea päästä eroon ja sen alle voi lopulta lyyhistyä.
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että olet kohta "vaikea ihminen" ja "mielenvikainen" näiden hyväksikäyttäjien mielestä. Etsi myös tekemistä, jos et halua jäädä yksin. Nuo siitä seuraa, kun et suostu olemaan se kiltti joka tanssii muiden tahtiin langoista vedellen.
Juuri tähän kannattaa varautua. Kun itse aloin asettaa rajoja loputtomalle nakittamiselle, sain tosiaan kuulla olevan "muuttunut, vaikea, hankala" ja sitä rataa. Kommentoijat olivat toki juuri niitä ihmisiä, jotka olivat itse eniten hyötyneet kiltteydestäni. Muissa ihmisissä se ei herättänyt mitään ihmetystä. Ylipäätään niitä taisi vituttaa vaan se, että joutuivat kerrankin näkemään itse vähän vaivaa omien asioidensa eteen.
Miksei saa yrittää miellyttää jotain, jos haluaa itse? Sinäkö sen määrittelet, koska joku on liian kiltti ja yrittää liikaa miellyttää?
Kaikkein ääliömäisiin koulutus minkä tiedän on sellainen, että vaikka oli kyseessä ihan normaali ns. kiltteys, niin joitain ärsytti se niin paljon, että luotiin tilanteita, mitä oli ns. mahdotonta selvittää, vaikka ei henkilölle se ollut mikään ongelma niitä selvittää.
Ongelmst tuli siitä, että tilanteet sabotoitiin jopa rikoksin aivan mahdottomaksi. Sitten muka osoitettiin sillä, että on liian kiltti, kato mut millaista on olla liian kiltti kun joku kohtelee tahalleen ja suunnitelmallisesti väärin ja uhri ei muka tee mitään asialle.
Tuossa tapauksessa tuo ei ollut edes totta, että ei muka tehnyt mitään asioille jos tuli kohdelluksi väärin ja jopa laittomasti. Sen tietää myös moni mustamaalaaja. Sitäpaitsi joskus se, että antaa asian olla parin selvittelyn jälkeen ei ole kiltteyttä vaan juuri itsensä säästämistä, koska joskushan se on juuri se tsrkoitus. Joku oikeun toivoo, että menisi vihaisena valittamaan ja huutamaan. Ärsyyntyy kun ei teekään niin. Tuo oli vain osa sellaista törky mustamaalsusksmpamjaa, misdä yksi linja oli juuri tuo, että oli mukamas liian kiltti ja liikaa miellyttäjä.
Jos vähön tarkemmin toitki asioita ei se niin ollut.
Jos joku esim. rikollisesti esiintyy lääkörinä tai muuna viranomaisena, onko lähtökohtaisesti siis oletettava, että olisi rikos kyseessä, jotta ei olisi liian kiltti?
Ja mitä tulee siihen, että jossain ihmissuhteessa joku käyttäytyy ja puhuu asiattomammin kun toinen? Eihän se tsrkoita, että toimen olisi liian kiltti jos kuitenkin on huomauttanut siitä. Eri asia, jos ei ikinä sanoisi mitäön vastaan.
Ei kannata käyttää vääriä esimerkkejä kiltteydestä. Kannsttaa tutkia mitä kaikkea on kyseessä ja miten on asiaa selvitetty. Ei välttämättä ole ollenkasn sellainen tilanne, missä se liian kiltiksi väitetty olisi sanonut aina heti: Okei no ei sitten voi mitään, vaikka näin tietenkin väitetään jos halutaan antaa tuollainen kuva.
Mustamaalauksissa ja vainoissa käytetään monesti myös ylikorostunersti uhrin asemaa. Hän voi olla uhri joissain asioissa, mutta toisenlaisissa, mitä väitetään tai tiedetään esim rikosten ja valheiden uhri. Toki uhrin esittäminen pelkästään typeräksi nössöksi kuuluu mustamaalaamiseen.
p.s Moni kyllä itse tietää milloin kritiikki tai haukkuminen on aiheesta ja milloin ei ja ottaa sen sillä tavalla miten kuuluu.
Jos perheessä on ongelmia kuten päihteet ja/ tai taloudellisia ongelmia lapsi kyllä tämän ennen pitkää huomaa ja ryhtyy huolehtimaan ja kantamaan vastuuta asioista joista ei lapsen kuuluisi huolehtia ja kantaa vastuuta vaan se olisi aikuisten tehtävä. Tämä on yleinen ilmiö esimerkiksi perheissä jossa on alkoholi-ongelmia ja lapselle saattaa siellä kehittyä lopuksi elämää pakko mielyttää muita ihmisiä, tarve salata ja peitellä läheisten aiheuttamia ongelmia ja myös pakko kantaa harteillaan vastuuta muidenkin elämästä ja siinä sitten voi jäädä käytännössä oma elämä elämättä.