Lue keskustelun säännöt.
Mulla on joka hemmetin ryhmässä kiusattu ja ulkopuolinen olo
04.11.2025 |
Mua koulukiusattiin nuorena. Mulla ei oikein ole kavereita. Mutta joka ryhmä missä oon niin on ulkopuolinen olo. Muut bondautuu ja mä en.
Kommentit (173)
Täällä yksi näkymätön lisää. Ja muuten, olen huomannut, että jopa täällä av:lla kommenttini saa usein paljon vähemmän reaktioita, kuin muiden kommentit, oli ne sitten pelkkiä emojeja, parin lauseen heittoja tai monen kappaleen analyyseja :D Näköjään mitäänsanomattomuus huokuu ihmisestä jopa näin hataran ensivaikutelman välityksellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi näkymätön lisää. Ja muuten, olen huomannut, että jopa täällä av:lla kommenttini saa usein paljon vähemmän reaktioita, kuin muiden kommentit, oli ne sitten pelkkiä emojeja, parin lauseen heittoja tai monen kappaleen analyyseja :D Näköjään mitäänsanomattomuus huokuu ihmisestä jopa näin hataran ensivaikutelman välityksellä
Jos väheksyt itseäsi niin muutkin väheksyy. Älä sano, että olet mitäänsanomaton. Sun tekstissä ei ollut mitään vikaa tai tykkäyksiä vähentävää, paitsi toi hymiön jälkeinen osa. Älä väheksy itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sellainen työhyvinvointi-ryhmäytyminen uudella tiimillä ja istuttiin neukkarissa ovaalin mallisessa isossa pöydässä. Mun vasemmalla puolen ollut tyyppi sai aloitusvuoron ja siitä sitten homma jatkui myötäpäivään kunnes lopulta oli mun oikealla puolen olevan vuoro. Kun olin vuorostani just kertomassa nimeäni niin esimies totesi, että no niin ja hyvä nyt saatiin tämä tutustumiskierros pakettiin ja sitten jatketaan päivän muilla aiheilla.
Varmaan olisi pitänyt tehdä / sanoa jotain, mutta jotenkin tuo tuli niin yllärinä (vaikka ei tosiaan ollut eka kerta) etten osannut kuin sulkea suuni. Eikä tuohon sanonut kukaan muukaan mitään.
Tämä ketju on kyllä aivan käsittämätön kynnysmattojen ja lapasten kokoontumisajot. Ensimmäiset kaksi sivua täynnä vastaavia aivan normaalijärjellä käsittämättömiä tsombailuja, ja mistään te ette saa suutanne auki, ettes yksinkertaisimmassakaan paikassa. Koskaan ette muutakaan käytöstänne -- etusivulla joku kertoo, että jätetään pois työntekijöille tarjotuilta lounailta tai tilataan liian vähän pullaa, ja sanaa sanomatta tehdään ylimääräistä työtä, käyttäydytään samoin kuin aiemmin, ja ollaan niin uskomattoman saamattomia lahnoja.
Ei teitä voi mikään tai kukaan auttaa.
Hei huomaamattomat, sentään olisitte taitavia ninjoja :D
Opettele rajojen tunnistamista päivittäisissä kohtaamisissa, niitä tulee vastaan jokaiselle että joku neuvoo tai kehottaa ystävällisesti ilman että olet pyytänyt häneltä siinä asiassa mitään. On pohjimmiltaan alistamista vaikka ei siltä näytäkään, mutta sen voi torjua, jolloin pääsee ikäänkuin samalle tasolle sen neuvojatyrkyttävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Covertnersismi? Eli piilonarsismi?
Esittävät kaikkialla uhria-raukkaa-reppanaa-marttyyriä ja sillä säälipinnoja , myötätuntoa tai ihailua kuinka voimakas on. Mutta ei kukaan jaksa loputtomiin pönkittää marttyyrinaurskun haurasta egoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sellainen työhyvinvointi-ryhmäytyminen uudella tiimillä ja istuttiin neukkarissa ovaalin mallisessa isossa pöydässä. Mun vasemmalla puolen ollut tyyppi sai aloitusvuoron ja siitä sitten homma jatkui myötäpäivään kunnes lopulta oli mun oikealla puolen olevan vuoro. Kun olin vuorostani just kertomassa nimeäni niin esimies totesi, että no niin ja hyvä nyt saatiin tämä tutustumiskierros pakettiin ja sitten jatketaan päivän muilla aiheilla.
Varmaan olisi pitänyt tehdä / sanoa jotain, mutta jotenkin tuo tuli niin yllärinä (vaikka ei tosiaan ollut eka kerta) etten osannut kuin sulkea suuni. Eikä tuohon sanonut kukaan muukaan mitään.
Tämä ketju on kyllä aivan käsittämätön kynnysmattojen ja lapasten kokoontumisajot. Ensimmäiset kaksi sivua täynnä vastaavia aivan normaalijärjellä käsittämättömiä tsombailuja, ja mistään te ette saa suutanne auki, ettes
Jätettiin pullaringin ulkopuolelle kun meni mahdottomuuksiin yhden pullan tilaaminen. Sen 20 allergiaa sekä 70 mielipidettä mikä pulla on oikea. Muille kelpaa normaali voisilmä tai korvapuusti tälle yhdelle pitää olla leipomon kallein ja erikoisin kakkupala mitä löytyy. Sovimme että tuo omat pullansa, ei ole tuonut muutakin nyrpeän naamansa sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen istunut junassa useamman kerran niin, että konduktööri ei huomaa minua, istun sitten ikkuna- tai reunapaikalla. Joudun huitomaan lippuni kanssa, ja sitten vasta hän on herännyt "ai jaa". Kerran en edes viitsinyt huitoa. Meni ohi ja lippu jäi tarkastamatta.
Mulla on ollut koko elämä tuollaista, olen jäänyt monessa paikassa näkymättömäksi, en jaksa niitä edes selostaa. Menen ovesta johonkin paikkaan, jossa on muita, kokous, kerho, illanvietto tms. Kukaan ei vastaa tervehdykseeni, kun lähden, kukaan ei reagoi. Joskus jälkeenpäin joku on saattanut kysyä "olitko sä siellä", vaikka istuttu samassa pöydässä.
No nyt on jo hc. Jätä lipput ostamatta ja kerro kuin monesti menit ihan pummilla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi näkymätön lisää. Ja muuten, olen huomannut, että jopa täällä av:lla kommenttini saa usein paljon vähemmän reaktioita, kuin muiden kommentit, oli ne sitten pelkkiä emojeja, parin lauseen heittoja tai monen kappaleen analyyseja :D Näköjään mitäänsanomattomuus huokuu ihmisestä jopa näin hataran ensivaikutelman välityksellä
Lääkkeet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että olen ainoa lapsi ja äitini oli tosi "suojeleva"= eristi minut muista lapsista. Ei viety päiväkotiin vaan tätini hoiti minua alle kouluikäisenä. Naapurin lapsen kanssa sai leikkiä juuri ja juuri.
Minulta jäi jokin sosiaalisuuteen liittyvä palikka kehittymättä. Kouluun mennessä muut tunsivat toisensa jo päikystä, olin ulkopuolinen heti alkuunsa. Opiskeluaikoina ja työelämässä olen huomannut, etten koskaan pääse ns.sisäpiiriin vaan olen aina jotenkin porukasta ja niiden jutuista ulkona. Minua ei varsinaisesti ole kiusattu ainakaan rankasti, mutta ulkopuolisuuden tunne on vahva kontekstista riippumatta.
Muuten olen menestynyt elämässä hyvin, on ollut hyvät työpaikat ja perhe, mutta läheisiä ystäviä ei ole ollut oikein koskaan. Jos minä en ottaisi ihmisiin yhteyttä niin kukaan ei ota yhteyttä minuun paitsi aikuistuneet lapset.
Vierailija kirjoitti:
Opettele rajojen tunnistamista päivittäisissä kohtaamisissa, niitä tulee vastaan jokaiselle että joku neuvoo tai kehottaa ystävällisesti ilman että olet pyytänyt häneltä siinä asiassa mitään. On pohjimmiltaan alistamista vaikka ei siltä näytäkään, mutta sen voi torjua, jolloin pääsee ikäänkuin samalle tasolle sen neuvojatyrkyttävän kanssa.
No ei todellakaan ole pohjimmiltaan alistamista, vaan lähinnä siinä se toinen yrittää jotain jonkinlaista normaalihkia kanssakäymistä. Mutta teillä ei ole normaalia olemassakaan, vaan aina koette että teitä joko ei huomioida tarpeeksi tai sit huomioidaan liikaa tai ainakin jotenkin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa rakastaa itseänne, tervettä itse-empatiaa ja itse-kunnioitusta voi opetella.
Mulla samat ryhmistä ulos jättämiset kuin muillakin, lisäksi ärsyttää sellainen, että ihmiset, joiden luulen olleen hyviäkin ystäviäni, eivät sitä olleet. Esim. vanhat vähäiset kaverit, joiden kanssa nähtiin nuorena viikonloppuisin. Minulle olivat todella tärkeitä ja muistan heidän elämästään paljon, mitä teimme yhdessä, mitä kertoivat itsestään, heidän elämäntarinansa, mistä pitivät, millaisia persoonia olivat ja mitä heille milloinkin kuului jne ja jne. Puhuttiin yhdessä elämästä ja syntyjä syviäkin, eli pelkästään hiljaa ei nökötetty. Vuosien myötä yhteydenpito hiipui heidän puoleltaan, mitä nyt nuorena aikuisena ihan normaalistikin monille muillekin käy.
Olen nähnyt heitä sattumalta jossain nyt 10-20 vuoden jälkeen. Itse muistan heidät ja asiansa erittäin hyvin pitäen heitä merkittävinä ystävinäni, mutta he ovat vaan, että ai kuka "Tiina", öö ai niin joskus juu nähtiin ammoisina aikoina, joku Tiina-kaveri kai olit, eipä kyl oikeen muista... täytyypä tästä jatkaa matkaa kun vähän kiirus. Ja tämä vastaava toistuu aina ihmisten kanssa. Kukaan ei vastavuoroisesti ole ollut minusta kiinnostunut enkä ole merkinnyt mitään kenellekään, ollut vaan joku random hyvänpäiväntuttu elämässäni olleille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ei näköjään tiedä mitään ostrakismista. Kiitos teille. On hyvä tiedostaa olevansa verraten sivistynyt ja hyväkäytöksinen näissä nokkimisjärjestystä hakevissa naispirukoissa. Edellinen on kirjoitusvirhe,mutta niin osuva,etten korjaa.
Aplle tsempit,yritä vältellä ryhmiä mahdollisuuksien mukaan. Tai jos törmäät muhun tuolla ulkona,tule juttelemaan. Niin ne muutkin yksittäiset ihmiset tekee ja se on ihan mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sellainen työhyvinvointi-ryhmäytyminen uudella tiimillä ja istuttiin neukkarissa ovaalin mallisessa isossa pöydässä. Mun vasemmalla puolen ollut tyyppi sai aloitusvuoron ja siitä sitten homma jatkui myötäpäivään kunnes lopulta oli mun oikealla puolen olevan vuoro. Kun olin vuorostani just kertomassa nimeäni niin esimies totesi, että no niin ja hyvä nyt saatiin tämä tutustumiskierros pakettiin ja sitten jatketaan päivän muilla aiheilla.
Varmaan olisi pitänyt tehdä / sanoa jotain, mutta jotenkin tuo tuli niin yllärinä (vaikka ei tosiaan ollut eka kerta) etten osannut kuin sulkea suuni. Eikä tuohon sanonut kukaan muukaan mitään.
Tämä ketju on kyllä aivan käsittämätön kynnysmattojen ja lapasten kokoontumisajot. Ensimmäiset kaksi sivua täynnä vastaavia aivan normaalijärjellä käsittämättömiä tsombailuja, ja mistään te ette saa suutanne auki, ettes
Ja _vika_, että pöyristyy sanattomaksi, on syy kiusata?
Ootte te kyllä.
🤦
Ja sitten väitetään, että autisteilta puuttuu empaattisuus, autisteilla ei ole sosiaalisia taitoja. Asiahan on juuri toisin päin!
Autistit eivät tee numeroa itsestään ( joskus voivat tehdä numeroa _asiastaan_, mikä on eri juttu ).
Autistit ovat usein niin äärimmäisen empaattisia, ettei heillä ole "aseita" edes puolustautua väärintekijöitä kohtaan.
Olette sosiaalisesti sokeita, jotka ette tätä näe ja rupeatte dissaamaan! Hyi teitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen istunut junassa useamman kerran niin, että konduktööri ei huomaa minua, istun sitten ikkuna- tai reunapaikalla. Joudun huitomaan lippuni kanssa, ja sitten vasta hän on herännyt "ai jaa". Kerran en edes viitsinyt huitoa. Meni ohi ja lippu jäi tarkastamatta.
Mulla on ollut koko elämä tuollaista, olen jäänyt monessa paikassa näkymättömäksi, en jaksa niitä edes selostaa. Menen ovesta johonkin paikkaan, jossa on muita, kokous, kerho, illanvietto tms. Kukaan ei vastaa tervehdykseeni, kun lähden, kukaan ei reagoi. Joskus jälkeenpäin joku on saattanut kysyä "olitko sä siellä", vaikka istuttu samassa pöydässä.
No nyt on jo hc. Jätä lipput ostamatta ja kerro kuin monesti menit ihan pummilla.
Ette ymmärrä autismin olemusta: sääntöjä ei voi rikkoa, rehtiys js oikeudenmukaisuus ovat autismiin sisäänkirjoitettuina. Autisti kärsii, jos täytyy tehdä vastoin omaa sisäistä arvomaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen istunut junassa useamman kerran niin, että konduktööri ei huomaa minua, istun sitten ikkuna- tai reunapaikalla. Joudun huitomaan lippuni kanssa, ja sitten vasta hän on herännyt "ai jaa". Kerran en edes viitsinyt huitoa. Meni ohi ja lippu jäi tarkastamatta.
Mulla on ollut koko elämä tuollaista, olen jäänyt monessa paikassa näkymättömäksi, en jaksa niitä edes selostaa. Menen ovesta johonkin paikkaan, jossa on muita, kokous, kerho, illanvietto tms. Kukaan ei vastaa tervehdykseeni, kun lähden, kukaan ei reagoi. Joskus jälkeenpäin joku on saattanut kysyä "olitko sä siellä", vaikka istuttu samassa pöydässä.
No nyt on jo hc. Jätä lipput ostamatta ja kerro kuin monesti menit ihan pummilla.
Mulla special hc-kokemus kirkossa: kolehtinkerääjämeni ohi eikä huomannut minua!
Sitäkin hupaisammaksi(?) asian tekee, että edeltänyt saarna oli puhetta siitä, miten ketään ei saa ohittaa vaan ollaan heikompien tukena eikä jätetä ketään yksin.
Huom. nimenomaan _puhetta_ kirkossa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sellainen työhyvinvointi-ryhmäytyminen uudella tiimillä ja istuttiin neukkarissa ovaalin mallisessa isossa pöydässä. Mun vasemmalla puolen ollut tyyppi sai aloitusvuoron ja siitä sitten homma jatkui myötäpäivään kunnes lopulta oli mun oikealla puolen olevan vuoro. Kun olin vuorostani just kertomassa nimeäni niin esimies totesi, että no niin ja hyvä nyt saatiin tämä tutustumiskierros pakettiin ja sitten jatketaan päivän muilla aiheilla.
Varmaan olisi pitänyt tehdä / sanoa jotain, mutta jotenkin tuo tuli niin yllärinä (vaikka ei tosiaan ollut eka kerta) etten osannut kuin sulkea suuni. Eikä tuohon sanonut kukaan muukaan mitään.
Tämä ketju on kyllä aivan käsittämätön kynnysmattojen ja lapasten kokoontumisajot. Ensimmäiset kaksi sivua täynnä vastaavia aivan normaalijärjellä käsittämättömiä tsomba
"Jätettiin pullaringin ulkopuolelle kun meni mahdottomuuksiin yhden pullan tilaaminen. Sen 20 allergiaa sekä 70 mielipidettä mikä pulla on oikea. Muille kelpaa normaali voisilmä tai korvapuusti tälle yhdelle pitää olla leipomon kallein ja erikoisin kakkupala mitä löytyy. Sovimme että tuo omat pullansa, ei ole tuonut muutakin nyrpeän naamansa sen jälkeen."
Haista sinä piiiiiiiitkä ripulipasska!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele rajojen tunnistamista päivittäisissä kohtaamisissa, niitä tulee vastaan jokaiselle että joku neuvoo tai kehottaa ystävällisesti ilman että olet pyytänyt häneltä siinä asiassa mitään. On pohjimmiltaan alistamista vaikka ei siltä näytäkään, mutta sen voi torjua, jolloin pääsee ikäänkuin samalle tasolle sen neuvojatyrkyttävän kanssa.
No ei todellakaan ole pohjimmiltaan alistamista, vaan lähinnä siinä se toinen yrittää jotain jonkinlaista normaalihkia kanssakäymistä. Mutta teillä ei ole normaalia olemassakaan, vaan aina koette että teitä joko ei huomioida tarpeeksi tai sit huomioidaan liikaa tai ainakin jotenkin väärin.
On se alistamisyritys. Asetutaan toisen yläpuolelle ja jaellaan sieltä tärkeänä neuvoja usein aivan tarpeettomissa asioissa.
Olen istunut junassa useamman kerran niin, että konduktööri ei huomaa minua, istun sitten ikkuna- tai reunapaikalla. Joudun huitomaan lippuni kanssa, ja sitten vasta hän on herännyt "ai jaa". Kerran en edes viitsinyt huitoa. Meni ohi ja lippu jäi tarkastamatta.
Mulla on ollut koko elämä tuollaista, olen jäänyt monessa paikassa näkymättömäksi, en jaksa niitä edes selostaa. Menen ovesta johonkin paikkaan, jossa on muita, kokous, kerho, illanvietto tms. Kukaan ei vastaa tervehdykseeni, kun lähden, kukaan ei reagoi. Joskus jälkeenpäin joku on saattanut kysyä "olitko sä siellä", vaikka istuttu samassa pöydässä.