Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ekaluokkalaisen kouluaamut
Mitä tehdä, kun ekaluokkalainen lapsi ei tee aamuisin itsenäisesti lähes mitään ja koko ajan täytyy käskeä ja hoputtaa? Tämä on aivan hirveää ja olemme joka aamu myöhässä. Koulu alkaa yleensä 8:15.
Lapsi käy herättyään vessassa ja pesen hänen hampaansa (hammaslääkärin ohje, että aikuinen pesee). No sitten alkaa tämä joka-aamuinen hauskuus. Vaatteet on toki valittu edellisenä iltana. Sanon lapselle, että menehän pukemaan ja jätän hänet vaatteiden kanssa, hetken päästä kun menen katsomaan, niin hän vain istuskelee tai on alkanut puuhailla omiaan. Sama toistuu vaikka pukisi vaatteet silmieni alla esim. olohuoneessa. Jotta jotain tapahtuu, minun täytyy _koko ajan_ käskeä häntä "Noniin nyt pikkarit, sitten t-paita, Hei nyt housut, laita jo housut, huhuu housut päälle, sitten pitkähihainen, sukat"... olen ihan loppu ja pinna kiireellä aamuisin. Ja vanhemmat lapset jää ilman huomiota, kun täytyy koko ajan ohjata yhtä. Ja kyse ei ole siitä, ettei tämä ekaluokkalainen osaisi tehdä näitä juttuja. Vaan jostain syystä ei vain tee. Ei varmaan tarvii mainita, että sama toistuu eteisessä ulkovaatteiden kanssa. Aamupalalla saa myös hoputtaa, kun lapsi jää istuskelemaan ja katselemaan, eikä syöminen meinaa edetä millään. Sama vessassa, pöntölle voisi hyvin jäädä istumaan vaikka 15 minuutiksi.
Nyt oikeasti jotain toimivia keinoja?? Lopetanko kaiken ohjaamisen ja myöhästytään pari kertaa oikein kunnolla? Ehkä lapsi oppii, jos saa opettajan suunnalta palautteen?
Kommentit (239)
Meillä on vastaavaa, kyseessä tosin vasta 6v eskarilainen. Lapsi herää useimmiten ennen kuin herätyskello soi eli ei ole liian vähästä nukkumisesta kiinni. Meillä kyseessä on selkeä motivaatio-ongelma. Osaa kyllä mutta ei huvita ellei tiedossa ole joku retki tai muu kiva juttu josta jää kokonaan pois jos myöhästyy eskarista. Toistaiseksi olen vain jatkanut nalkuttamista joka aamu mutta siihen en ryhdy että pukisin ison lapsen.
Yksi tuttu ratkaisi ongelman niin että lapselle illalla suihkun jälkeen puhtaat vaatteet päälle ja niillä samoilla vaatteilla sitten aamulla vaan kouluun. Aamupalaksi valmiiksi illalla tehdyt voileivät, jotka syödään koulumatkalla.
Entä auttaisiko joku ajastin joka soi aina vaikkapa viiden minuutin välein? 5min pukemiseen, 5min aamupesuihin, 5min aamupalan tekoon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisestä jäi pois, että verrattuna vaikka masennukseen ADHD on erittäin helposti lääkittävissä ja lääkkeitä kestetään keskimäärin paremmin. Siksi koko iän kestävä lääkitys ADHD:seen ei ole yhtä vakava asia kuin vaikka SSRI-lääkitysten kanssa.
Tähän kommentti: Suurin osa ADHD-lääkkeistä luokitellaan huumausaineiksi ja ovat joko amfetamiinia tai sen johdoksia. Tätä lääkemyönteisyyttä ihmettelen välillä - eivätkö ihmiset mieti, että ADHD:n lääkehoitoakaan ei ihan kevyin perustein kannata aloittaa. Diagnoosi vaikuttaa myös myöhemmin, esim. ammatinvalintaan. Esim. lentäjäksi tai veturinkuljettajaksi ei ole asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna myöhästyä kunnolla. Sovi opettajan kanssa etukäteen, että hän reagoi jotenkin tähän.
Olen samaa mieltä. Jos lapsi on normaali, häntä tulee hävettämään paljon.
Jep. Kunnolla myöhästyminen ja sitten korvat luimussa koputtelemaan luokan ovelle ja selitys opelle miksi myöhässä! Kaikki tuijottaa tulijaa ja ekaluokkalaiset eivät salaa tuntojaan.
t ope
Tästä sitten ikuiset traumat. Terveisiä vaan entiselle opelle, joka osasi nöyryyttää monia 90 luvulla.
Uuh, ihan traumat siitä että myöhästymisestä huomautettiin.
Joillekin ihmisille huomionkohteena ja varsinkin julkisesti negatiivisen arvostelun kohteena oleminen on aikuisenakin erittäin epämielyttävää, jopa traumaattista. Pienelle ujolle ihmiselle painajainen. Kaikki emme ole kaltaisiasi urheita, rohkeita ekstrovertteja.
Vierailija kirjoitti:
Sen nyt ainakin huomaa ettei se sinun nuorimmaisesi näe koulua sellaisena paikkana, jonne menemistä hän odottaisi. Koulu ei siis ole kovinkaan kiinnostava paikka hänelle. Voisit ehkä sitä asiaa tsempata ja vaikka kysellä aamuisin, että mitäs hienoa siellä koulussa tänään tehdään, onko sitä tai tätä yms., joka saisi hänet suuntaamaan ajatukset sinne koulupäivään ja odottamaan sinne menoa.
On kirjoituksesta selviää, ettei kyse ole koulusta, vaan lapsen siirtymisestä asiasta toiseen. Lapsi jää jumiin tekemäänsä asiaan, eikä osaa siirtyä siitä seuraavaan.
Herätä vajakkkipentu 3h aikaisemmin, jos osaisi edes housut vetää jalkaansa. Tai v8e nakupellenä kouluun, vertaispalaute opettaa. Älä lässytä :menehän, puehan, teehän, vaan sano, että housut jalkaan. Olkoon syömättä jos ei edes se suju. Siperia voisi pikku hiljaa opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd-diagnoosi tulee sitten lapsille helposti. Meidän lapsi sai diagnoosin pelkästään siitä syystä ettei matikka suju. Muista aineista tulee kokeissa 8, mutta matikassa 6... ja tosiaan mitään muuta syytä ei ollut.
Tai sitten olet kasvattanut lapsesi huonosti. Meidän "adhd" sentään on aina ollut erittäin itsenäinen.
Adhd ei vaikuta millään tavalla lapsen älyyn tai koulumenestykseen, vaan se on aivojen toimintahäiriö, jos vertaa keskim. muiden lapsien aivotoiminta. Voivat olla yhtälailla kympintyttöjä ja poikia.
Tuo juttu, että huonohko menestys matikassa olisi ADHD diagnoosin syy, on kyllä niin paksua puppua, ettei paksumpaa ole. Että viitsitte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisestä jäi pois, että verrattuna vaikka masennukseen ADHD on erittäin helposti lääkittävissä ja lääkkeitä kestetään keskimäärin paremmin. Siksi koko iän kestävä lääkitys ADHD:seen ei ole yhtä vakava asia kuin vaikka SSRI-lääkitysten kanssa.
Tähän kommentti: Suurin osa ADHD-lääkkeistä luokitellaan huumausaineiksi ja ovat joko amfetamiinia tai sen johdoksia. Tätä lääkemyönteisyyttä ihmettelen välillä - eivätkö ihmiset mieti, että ADHD:n lääkehoitoakaan ei ihan kevyin perustein kannata aloittaa. Diagnoosi vaikuttaa myös myöhemmin, esim. ammatinvalintaan. Esim. lentäjäksi tai veturinkuljettajaksi ei ole asiaa.
Vaikea uskoa, että noita lääkkeitä määrättäisiin kevein perustein. Meillä ainakin tehtiin kaikki muu ensin ja viimeisenä vasta lääkkeet. Koulunkäynti rauhottui ja nyt toisen asteen opiskelu sujuu hyvin. Ennen lääkitystä koko elämä oli yhtä hulinaa. Lääkkeissä on sivuvaikutuksia, eivätkä ole ihan halpojakaan. Lisäksi on seurattava lääkärinhoidossa mm verenpainetta. Ei se ihan hupijuttu ole, kuten jotkut luulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna myöhästyä kunnolla vaan ja kerro taktiikasta opelle, joka on sitten (toivottavasti) juonessa mukana ja pitää lapselle puhuttelun.
Lasta TÄYTYY vastuuttaa omaan koylunkäyntiinsä liittyviin asioihin. Hän ei ole enää päiväkodissa.
Kai tajuat, että ensinnäkin lapset ovat erilaisia. Kaikki eivät ole vielä valmiita ottamaan itsestään vastuuta ekalla. Se on ihan valtava hyppäys kun siirtyy eskarista ja päiväkodista koululaiseksi!
Aamutoimien pilkkominen osiin on tosi hyvä keino. Silloin aamun hoitaminen kunnialla ei tunnu mahdottomalta urakalta.
Täällä ehdotettu "check board" tyyppinen ratkaisu, jossa lapsi tekee yhden suorituksen kerrallaan ja saa merkata sen tehdyksi voi olla hyvä. Tähän on varmasti myös sovellus.
Erilaiset ajastimet toimivat myös. On olemassa sellaisia visuaalisia ajastimia, jossa ajan alkaessa olla lopussa viisari menee punaiselle alueelle. "Time timer, visual timer". Toki ihan varmasti löytyy myös jonkinlainen sovellus.
Auta vain pientä koululaista <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimiiko hän muulloin normaalisti? Onko koulussa kiusaamista tai muuta miksi hän ei haluaisi sinne mennä? Ensimmäinen vaihtoehto, haaveileva lapsi, on tehty asiat lapsen puolesta silloin kun hänen olisi pitänyt opetella. Itsellä kävi kuopuksen kanssa näin vaikka tiedostin asian.
Tykkää koulusta, viihtyy, on kavereita, ei mitään ongelmia siellä, mutta aamulähteminen on tällaista tahmeaa.... Ap
Lapsi on ihan väsynyt, ja luultavasti iltavirkku (kuten minäkin) jolle aamun ripeä toiminta ei suju rytmin vuoksi. Valitettavasti muuta keinoa ei ole kuin yrittää laittaa lapsi aiemmin nukkumaan ja sitten herätä aikaisemmin aamulla, jotta lapsi saa startattua päivänsä eikä ole puoliksi koomassa väsymyksen takia.
Oma metodini näin aikuisena on armoton aamurutiini, jossa nousen herätyskellon heti soitua ja käynnistän lähes armeijatyylisesti aamun lapsen kanssa: vessa, päivävaatteet, hampaiden pesu, ulkovaatteet, ulos, kävely päiväkotiin. Tämä rutiini ei johdu lapsesta joka on aamuvirkku ja heräilee usein kukonlaulun aikaan itsekin vaan rutiini johtuu itsestäni: pakotan itseni yks-kaks-yks-kaks-metodilla liikkeelle kunnes saan lapsen päiväkotiin, sitten voin kotona levätä tovin ennen muita hommia.
Kouluaamut klo 08.15 ovat ihan hevon kuusesta muutenkin, lapsien tuntimäärä koulussa on niin vähäinen, että hyvin voisi alkaa tuntia myöhemmin.
Heh, ihan tuttua :) Itsekin tunnen itseni melkein rikkinäiseksi levyksi, kun saa kymmeniä kertoja toistella samoja asioita. Meillä on auttanut oikeastaan vaan rutiini, joka aamu tehdään asiat samassa järjestyksessä ja herätään riittävän ajoissa. Vielä toistaiseksi toimii myös Wilma -merkinnällä uhkailu, jos myöhästytään. Lapsi saa katsoa myös telkkaria, jos aikaa jää, mikä sekin ehkä vähän motivoi reippaisiin aamutoimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vastaavaa, kyseessä tosin vasta 6v eskarilainen. Lapsi herää useimmiten ennen kuin herätyskello soi eli ei ole liian vähästä nukkumisesta kiinni. Meillä kyseessä on selkeä motivaatio-ongelma. Osaa kyllä mutta ei huvita ellei tiedossa ole joku retki tai muu kiva juttu josta jää kokonaan pois jos myöhästyy eskarista. Toistaiseksi olen vain jatkanut nalkuttamista joka aamu mutta siihen en ryhdy että pukisin ison lapsen.
Yksi tuttu ratkaisi ongelman niin että lapselle illalla suihkun jälkeen puhtaat vaatteet päälle ja niillä samoilla vaatteilla sitten aamulla vaan kouluun. Aamupalaksi valmiiksi illalla tehdyt voileivät, jotka syödään koulumatkalla.
Entä auttaisiko joku ajastin joka soi aina vaikkapa viiden minuutin välein? 5min pukemiseen, 5min aamupesuihin, 5min aamupalan tekoon jne.
Me tehtiin tuota, että edellisenä päivänä seuraavan päivän (puhtaat) vaatteet päälle suihkun jälkeen, varmaan siihen saakka, kun lapsi oli komennannella ja halusi alkaa käyttämään enemmän farkkuja ja alkoi tyyli muutenkin enemmän kiinnostaa. Se auttoi vähän, mutta lopulta, kun sitä haaveilua on joka kohdassa, niin pelkät vaatteet ei kaikkea pelasta. Ap:n tapauksessa saattaisi kyllä vähän helpottaa aamuja.
Uniapnea! Kaverini kertoi kuinka oli vaikeaa esim kouluun meno ja kuinka aina oli ns poissaoleva olo, sekä se loputon uupumus haukotuksineen. Opettajakin huomautteli ja se vielä lisäsi huonoa oloa, jota itse piti normaalina olona, kunnes huomasi ettei kukaan muu haukotellut tunneilla kuin hän!
Pitäisi kyllä tutkia miksi suomalaisilla on niin paljon uniapneaa. Olisiko sillä kuuluisalla Pervitiinillä jotain tekemistä asian kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herätä vajakkkipentu 3h aikaisemmin, jos osaisi edes housut vetää jalkaansa. Tai v8e nakupellenä kouluun, vertaispalaute opettaa. Älä lässytä :menehän, puehan, teehän, vaan sano, että housut jalkaan. Olkoon syömättä jos ei edes se suju. Siperia voisi pikku hiljaa opettaa.
Ehkä yhden asian kerrallaan voisi lievästi ja kuin pikkasen huumorilla, niin voisi tehotakin ilman, että syyllistetään, pahoitetaan mieli ja saadaan lapsi tuntemaan itsensä huonoksi! Jos taustalla on sitä uniapneaa tms, niin kokeilisin tätä ystävällisempää tapaa.
Vierailija kirjoitti:
pitää lopettaa passaaminen
Jätä sinä oma lapsesi yksin avun tarpeessa, vai ajatteletko niin, että tahallaan toimii niin?
Kuulostaa tutulta! Lapseni on nyt jo nelosella ja on nykyään omatoimisesti lähtövalmiina hyvissä ajoin. Yleensä pukee heti herättyään päivävaatteet päälle, mutta jos on myöhäisempi lähtö vaikka viikonloppuna reissuun, voi unohtua tekemään heti aamusta jotain muuta (lastenohjelmat, piirtely..) ja sitten lähtö onkin hankalampaa. Myös itsessäni tunnistan tuota siirtymähankaluutta. Ilmeisesti yleistä autismin kirjolla oleville, saattaa liittyä myös ADHD:hen, mutta varmasti myös ihan neurotyypillisilläkin voi olla välillä haasteita. Lapsen ollessa 4-6 -vuotias oli hankalinta ja aamut oli välillä ihan hirveitä, mutta on onneksi helpottanut. Huoneen siivoaminen sen sijaan on edelleen tätä "Laita ensin vaatteet kaappiin, kerää lelut lattialta, sitten imuroi. Laita nyt ne vaatteet kaappiin, äläkä haahuile." Olen harkinnut kuvataulua tms, koska selvästi liian monta työvaihetta kerralla sanottuna on liikaa ja osa aina unohtuu.
Itsekin ihan aikuisena ihmisenä saatan viivytellä vaikka hiusten pesulle menoa ihan turhaan, koska en jaksaisi vaihtaa senhetkistä oloani märkiin hiuksiin. Tässä yksi esimerkki siirtymien vaikeudesta. Saatan myös istua sohvalla pukemisen jälkeen selailemassa puhelinta, kun pitäisi mennä aamupalalle jne, koska olen vain jämähtänyt siihen olotilaan ja siitä pois siirtyminen tuntuu oikeasti vaikealta. Näitä on vaikea ymmärtää, jos ei itse näin koe ja helppo sanoa, että sen kuin vaan nousee ja tekee. Mutta veikkaan, että moni ei haluaisi vaihtaa kuitenkaan paikkoja ymmärtääkseen aidosti mitä se on. Lapsesi ei välttämättä ole kirjolla lainkaan, mutta se on yksi mahdollisuus. Mutta oli tai ei, niin kokeilisin ehkä itse ensimmäisenä jotain kuvataulua/listaa tms selvää fyysistä, näkyvää asiaa, jossa on listattuna kaikki lähtöön liittyvät asiat. Näin lapsi tietäisi varmasti mitä pitää tehdä, voisi merkata jo tehdyt ja tietää mitä vielä on edessä. Hurjasti tsemppiä, aamujen sekoilu on ihan järkyttävän turhauttavaa! Mutta usko pois, se tulee oikeasti vielä helpottamaan, meilläkään ei enää lähde kukaan aamuisin itkien tai karjuen kotoa :D
Alue: Aihe vapaa
Minulla sama itsellä, olen yli 50. Kahvi auttaa minua, mutta sitä ei voi tietysti lapselle antaa.