Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen liian kiltti ja yritän ansaita välittämistä. Mistä löytää tasavertaisia ystävyyssuhteita, joissa myös minut huomioidaan?
03.11.2025 |
Tämä ongelma on minulla ollut oikeastaan koko aikuisikäni. Joko jään kakkosluokan kaveriksi (eli kelpaan silloin kun parempaa seuraa ei ole saatavilla) tai sitten tasavertainen kaveruus/ystävyys lipuu nopeasti siihen, että minä olen se, joka kuuntelee toisen murheet, muistan synttärit ja muut, mutta minua ei muisteta samalla tavalla. Minä laitan korvan taakse sen, jos joku sanoo pitävänsä tietynmerkkisestä kahvista/teestä/herkusta ja hankin hänelle sitä lahjaksi. Jos minä vaikka ilahdutan toista ostamalla hänen lempisuklaataan tms, niin minua ei muisteta samalla tavalla takaisin. Aina vain pahoitellaan sanoen "voi kiitos, mutta sori, minä en itse saa sinulle muistamista aikaiseksi, kun olen niin väsynyt/kiireinen/en vain luonteeltani ole tällainen muistaja".
Olen monella tavalla liian kiltti. Kuuntelen toisten murheet ja autan. Minusta myös oletetaan, että totta kai minä olen aina se, joka joustaa, auttaa ja järjestää. Sitten kun joskus harvoin kieltäydyn, niin loukkaannutaan, miten ihmeessä minä en nyt ollutkaan ystävällisenä auttamassa. Aina minun pitäisi olla se, joka joustaa ja hoitaa. Miksi minä en saisi ystävyyssuhteessa olla se, joka nauttii toisten ystävällisyydestä? Mistä ihmeestä tasavertaisia ystäviä edes löytäisi?
Kommentit (21)
Terapiaan kasvattamaan selkäranka.
Ja parempi olla yksin kuin ihmisten kanssa, jotka eivät sinua arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan kasvattamaan selkäranka.
Ja parempi olla yksin kuin ihmisten kanssa, jotka eivät sinua arvosta.
Sinulle voisi olla hyvä opetella empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan kasvattamaan selkäranka.
Ja parempi olla yksin kuin ihmisten kanssa, jotka eivät sinua arvosta.
Joo, mutta miksi toiset ystävystyvät normaalisti, tasa-arvoisesti, kun taas minä en kelpaa? Tietenkään en aluksi tuputa itseäni ja tarjoile lahjuksia. Miksi ystävyys ei ota tuulta alleen? Olen jopa kokeillut erilaisia 'rooleja', toiset hillitympiä, toiset puheliaampia versioita minusta. Mutta ei kun ei.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Mulla on todella kusinen vitunläpi.
Äitisikö haarojen välissä olet tällä hetkellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan kasvattamaan selkäranka.
Ja parempi olla yksin kuin ihmisten kanssa, jotka eivät sinua arvosta.
Sinulle voisi olla hyvä opetella empatiaa.
Sivusta vastaan että, tuo jos mikä oli empatiaa. Muut kommentit ovat lässyttämistä. Niskasta kiinni ja toisenlaiset kaveripiirit hakuun. Ap on kyllä aika vässykkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan kasvattamaan selkäranka.
Ja parempi olla yksin kuin ihmisten kanssa, jotka eivät sinua arvosta.
Joo, mutta miksi toiset ystävystyvät normaalisti, tasa-arvoisesti, kun taas minä en kelpaa? Tietenkään en aluksi tuputa itseäni ja tarjoile lahjuksia. Miksi ystävyys ei ota tuulta alleen? Olen jopa kokeillut erilaisia 'rooleja', toiset hillitympiä, toiset puheliaampia versioita minusta. Mutta ei kun ei.
Eri
Ei siitä tule mitään jos yrittää väkisin kelvata. Sellainen on vaivaannuttavaa, ja ihmiset alitajuisesti ainakin huomaavat toisen asettuvan kynnysmatoksi. Terve itsekkyys on hyvästä myös.
Samoin jos pyrkii miellyttämään muita, ei ehkä tutustu niihin ihmisiin, joiden seura aidosti miellyttää itseä. Tällainen ystävyys jää aina väkisin pintapuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mjaa, no mä en tavallisesti oleta ihmisistä mitään - en hyvää enkä huonoa. Jos joku antaisi jotakin takaisin, niin se on ikään kuin plussaa. - Ahaa, että tuollaistakin. Aika monilla on siinä omassa kuplassaan olemista ja ongelmissaan tekemistä, niin että heiltä on turha vaatia mitään. Tämä oli nyt vain tällaista avointa pohdintaa.
Sama.
Ei mistään Suomessa. En enää edes yritä. Pitää olla "jotain", sitten ihmiset mielistelevät, mutta myös vihaavat.
Huomiota saa ainoastaan miehiltä sen vähän aikaa, mitä ovat rakastuneita.
Olen nykyään vaan muutaman ihmisen kanssa tekemisissä, jotka ovat sukulaisiani.
Netin kauhea käytös on levinnyt oikeaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jaksa juntata samaa sontaa päivästä toiseen.
Sä nyt vaan oot pienempi ja heikompi kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä tule mitään jos yrittää väkisin kelvata. Sellainen on vaivaannuttavaa, ja ihmiset alitajuisesti ainakin huomaavat toisen asettuvan kynnysmatoksi. Terve itsekkyys on hyvästä myös.
Samoin jos pyrkii miellyttämään muita, ei ehkä tutustu niihin ihmisiin, joiden seura aidosti miellyttää itseä. Tällainen ystävyys jää aina väkisin pintapuoliseks
Itse olen ystävyyssuhteissani ihan sillä asenteella että niissä ei ole kenenkään mikään velvollisuus tai pakko olla. Moni ajattelee että sopu tarkoittaa myöntymistä, samaa mieltä olemista ja samoista asioista kiinnostumista, mutta itse olen läheisimmät ihmissuhteeni löytänyt pitämällä kiinni omasta itsestäni ja periaatteistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tasavertainen ihmissuhde on kai ihan siinä, kun ei yritä enää ansaita välittämistä siltä toiselta ja pitää puolensa myös. Ei anna enempää kuin toinenkaan, _paitsi_ jos terveeltä pohjalta ajatellen haluaa, saa siitä itse hyvän mielen ja jos asia on saajallekin ok. Itse en tykkää ottaa vastaan, jos toinen tuntuu odottavan vastapalvelusta tai vastahuomiointia. Samalla menee maku antamiseen ja luultavasti koko tyyppiin.
Noin muuten pidän yllättämisestä ja olen niitä pienten asioiden muistajia minäkin.
Noh, pannaan sulle tilaus postimyyntifirmaan. Tilataan luuserille ystävä.
Mikä on osoitteesi?
Mielistelijä ja sellainen jolle aina sopii kaikki, on yllättävän hankala seuralainen, kun "pitää" yrittää miettiä asiat hänen puolestaan ja näkökulmastaan. Manipulointiakin se siltä mielistelijältä on, kun hän ei ole oma itsensä vaan esittää muuta luikerrellakseen toisen lähelle. Tuo näkökulma voi olla vähän yllättävä. (Voi olla hyvä ihminen ja silti manipulatiivinen kikkailija.) Vaiko eikö?
Tilataan aapeelle samaan syssyyn panopatja kotiin. Ja veronmaksajien piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Usein tasavertainen ihmissuhde on kai ihan siinä, kun ei yritä enää ansaita välittämistä siltä toiselta ja pitää puolensa myös. Ei anna enempää kuin toinenkaan, _paitsi_ jos terveeltä pohjalta ajatellen haluaa, saa siitä itse hyvän mielen ja jos asia on saajallekin ok. Itse en tykkää ottaa vastaan, jos toinen tuntuu odottavan vastapalvelusta tai vastahuomiointia. Samalla menee maku antamiseen ja luultavasti koko tyyppiin.
Minua ei haittaa kiltteys itsessään, mutta usein sen sivutuotteena tulee ihan äärimmäinen passiivisuus. Mihinkään ei ole mielipidettä, kaikki käy ja ihmissuhde muuttuu pelkäksi kivireeksi ja viihdyttämiseksi, koska varsinaista aloitteellisuutta ei toisella osapuolella ole lainkaan.
Älä ota tätä totuutena kaikista ihmisistä, mutta itse henkilökohtaisesti en pidä siitä että joku ei-niin-läheinen ostelee minulle asioita. Tulee stressiä siitä että nyt se haluaa jotain takaisin, tämä ei ole pyyteetöntä jne. Ja että siitä muodostuu semmoinen ihmissuhde joka ottaa enemmän kuin antaa. En halua semmoisia. Tasavertaista kahden ihmisen ihmissuhdetta kannatan, mutta nämä erityisesti naisia rasittavat ostelut, muistamiset ja anteeksi nyt vaan teennäiset mielistelyt jotenkin rassaa
Alue: Aihe vapaa
Lopeta ainakin heti kaikki lahjojen ostelut ja auttamaan ryntäämiset, jos nuo ihmiset eivät tee sinulle samoin.