Olen liian kiltti ja yritän ansaita välittämistä. Mistä löytää tasavertaisia ystävyyssuhteita, joissa myös minut huomioidaan?

Tämä ongelma on minulla ollut oikeastaan koko aikuisikäni. Joko jään kakkosluokan kaveriksi (eli kelpaan silloin kun parempaa seuraa ei ole saatavilla) tai sitten tasavertainen kaveruus/ystävyys lipuu nopeasti siihen, että minä olen se, joka kuuntelee toisen murheet, muistan synttärit ja muut, mutta minua ei muisteta samalla tavalla. Minä laitan korvan taakse sen, jos joku sanoo pitävänsä tietynmerkkisestä kahvista/teestä/herkusta ja hankin hänelle sitä lahjaksi. Jos minä vaikka ilahdutan toista ostamalla hänen lempisuklaataan tms, niin minua ei muisteta samalla tavalla takaisin. Aina vain pahoitellaan sanoen "voi kiitos, mutta sori, minä en itse saa sinulle muistamista aikaiseksi, kun olen niin väsynyt/kiireinen/en vain luonteeltani ole tällainen muistaja".

Olen monella tavalla liian kiltti. Kuuntelen toisten murheet ja autan. Minusta myös oletetaan, että totta kai minä olen aina se, joka joustaa, auttaa ja järjestää. Sitten kun joskus harvoin kieltäydyn, niin loukkaannutaan, miten ihmeessä minä en nyt ollutkaan ystävällisenä auttamassa. Aina minun pitäisi olla se, joka joustaa ja hoitaa. Miksi minä en saisi ystävyyssuhteessa olla se, joka nauttii toisten ystävällisyydestä? Mistä ihmeestä tasavertaisia ystäviä edes löytäisi?