Äitini ei suostu pitämään mitään yksityisasioitani omana tietonaan vaan levittää ne aina koko kansalle.
Kaikki yksityisasiani ovat hänen ystäviensä ja jopa vieraidenkin tiedossa. En ymmärrä, miksi hän haluaa laverrella kaikki luottamukselliset asiani enkä saa pitää mitään omana tietonani jos hän on jotenkin niistä saanut tietää joko näkemällä tai kuulemalla minulta. Oli sitten kyse minusta tai tuttavistani, kaikki on laverreltava eteenpäin.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Oletko vielä alaikäinen vai miksi kaikki pitää kertoa äidille?
Ei voi olla kertomatta, koska äitijuttu...
Vierailija kirjoitti: Kuten mitä asioita? Miksi kerrot yksityisasioitasi äidillesi?
Me emme juttele politiikasta, sodasta, Natosta, maahanmuutosta emmekä kenenkään yksityisasioista. Vain päivän sää ja ulkomaan matkat sallitu puheenaihe. Minä en matkustele😳
Kuulostat kaveriltani. Hän valittaa aina että äitinsä puuttuu mielipiteillään kaikkiin hänen asioihinsa, ja ei jätä rauhaan jotain aiheita. En ole ihan tajunnut, että mistä tämä äiti aina tietää nämä tyttärensä asiat. Miksi pitää kaikki asiat avautua äidilleen, kun tietää hänen olevan eri mieltä?? Aikuinen ihminen voi asettaa rajat sille mitä haluaa kenellekin paljastaa ja minkälaisia asioita käsitellä, ei äiti ole mikään erikoistapaus.
Äitini oli samanlainen juoruilija tai vieläkin pahempi, koska hän oli valehdellut kaikille tutuilleen ammattini ja mieheni ammatin sekä elintason "paremmaksi" . En ymmärrä, ehkä hänen pätemisen tarvettaan?
Minä en turhia juorua äidilleni. Lasten saannista kerroin vasta sitten kun mahaa ei voinut enää piilotella, sydärin vuoksi jouduin lanssilla päivystykseen, siitäkään en ole kertonut. Puolisoni taas on sellainen että soittelee vanhemmilleen joskus parikin kertaa päivässä ja puhuvat pitkään. En ymmärrä miten voi olla asiaa noin paljon...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kaveriltani. Hän valittaa aina että äitinsä puuttuu mielipiteillään kaikkiin hänen asioihinsa, ja ei jätä rauhaan jotain aiheita. En ole ihan tajunnut, että mistä tämä äiti aina tietää nämä tyttärensä asiat. Miksi pitää kaikki asiat avautua äidilleen, kun tietää hänen olevan eri mieltä?? Aikuinen ihminen voi asettaa rajat sille mitä haluaa kenellekin paljastaa ja minkälaisia asioita käsitellä, ei äiti ole mikään erikoistapaus.
Ota juoruakka vastuu omasta käytöksestäsi ja opettele tapoja.
Et kerro äidille mitään. Puhutte ihan yleisistä asioista vain joilla ei ole väliä. Jos utelee jotain yksityisasiaa sakot vaan ettet tiedä vielä tai eipä siellä ihmeempää jne.
Minun äitini tekee myös tuota, mutta lisäksi käyttää asioita minua vastaan. Jos olen kysynyt esim mielipidettä johonkin arkaluonteiseen asiaan, saattaa seuraavaksi ärsyyntyessään sanoa että no Mites tämä asia, tietääkö miehesi? Jotenkin kiristää siis?
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini tekee myös tuota, mutta lisäksi käyttää asioita minua vastaan. Jos olen kysynyt esim mielipidettä johonkin arkaluonteiseen asiaan, saattaa seuraavaksi ärsyyntyessään sanoa että no Mites tämä asia, tietääkö miehesi? Jotenkin kiristää siis?
Voi hyvä jumala sentään, miksi sä ylipäänsä kerrot äidillesi sellaisia asioita joista tiedät että hän voisi käyttää sinua vastaan? Mikä vi**u sua oikein vaivaa?
Mulla ihan sama. Ja joskus olen sanonut, ettei tekisi sitä niin niin vastauksena on, että "tietenkin lastenkin kuulumiset käydään aina läpi".
No nyt sitten itkee niille kavereilleen, kun olen ilkeä enkä kerro asioistani.
Jotkut ovat lopun elämäänsä äitinsä kontrollin alla olevia aikuislapsia, jotka eivät tajua että heillä on oikeus yksityisyyteen ja itsenäisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama. Ja joskus olen sanonut, ettei tekisi sitä niin niin vastauksena on, että "tietenkin lastenkin kuulumiset käydään aina läpi".
No nyt sitten itkee niille kavereilleen, kun olen ilkeä enkä kerro asioistani.
Vedä vastapalloon ja ala sepitellä hänelle ihan keksittyjä juttuja. Kun hän sitten kertoo niitä eteenpäin, pääset näpäyttämään kertomalla näille kuulijoille että äiti on nyt jostain syystä ymmärtänyt väärin ja puhunut ihan omiaan eikä siten mikään hänen kertomastaan pidä paikkaansa. Valikoi asiat niin että voit tarvittaessa osoittaa asian myös olevan toisin kuin äitisi kertomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Itselläni samanlainen äiti, eli rajaton äiti. Asiaan ei auta muu, kuin yksinkertaisesti jättää asiasta puhuminen. Jos äiti utelee, niin sitten suoraan sanot "en voi sinulle kertoa, koska et ole luottamukseni arvoinen"
Äitistäni tulee tuossa vaiheessa hyvin hankala ihminen.
Olettaa, että pidän hänen salaisuutensa tilanteessa kuin tilanteessa mutta minun salaisuuksillani ei ole väliä. Kunhan saa maksimoitua epämukavuuden tunteeni niin hänellä kaikki ok.
Olet ilmeisesti aikuinen? Tuollaisella äidille voi ja pitää pistää rajat.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Mulla ei näin aikuisena tulis kuuloonkaan kertoa äitilleni mitään sellaista, jota haluaisin pitää omana asianani. Saati sitten tuttavien asioita. En näe mitään syytä sellaiseen.
Ehkä tässä tarkoitetaan sellaisia juttuja, jotka on ihan normaalia jakaa lähiomaisilleen mutta joiden ei haluta silti menevän naapureiden ja ihan randomien tietoon? Ymmärrän aloittajaa. Omalla äidilläni ei ole sosiaalisia suhteita joten ei voisi sentään juoruta asioita eteenpäin mutta muuten tilanne on se, etten voi kertoa mitään normaaleja kuulumisia elämästäni koska hän vaan ottaa ne väärin. Puuttuu ja alkaa päsmäröidä tai sitten mitätöi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Minä en turhia juorua äidilleni. Lasten saannista kerroin vasta sitten kun mahaa ei voinut enää piilotella, sydärin vuoksi jouduin lanssilla päivystykseen, siitäkään en ole kertonut. Puolisoni taas on sellainen että soittelee vanhemmilleen joskus parikin kertaa päivässä ja puhuvat pitkään. En ymmärrä miten voi olla asiaa noin paljon...
Olet niin tottunut siihen ettet ymmärrä että on vähän epänormaalia jos ei voi kertoa edes sairastumisista vanhemmilleen. Itsellä sama tilanne mutta eihän se nyt normaalia ole.
Tämä ketju on täynnä todella epänormaaleja äiti-lapsi-suhteita. Huh huh.
Mä taas en ymmärrä miksi sä kerrot juoruakoille tai ukoille sun yksityisasioitasi, oli ne sit kuinka läheistä sukua tahansa. Mun mutsi om samanlainen ja mä en ole hänelle kertonut sen jälkeen kun joskus lapsena sen tajusin, yhtään mitään. Tekemisissä ollaan vielä yli 40 vuotta myöhemminkin mutta mä pidän keskustelun visusti asioissa jotka ei ole henk,koht tai sellaisia joiden levittelyllä olisi mitään merkitystä. Mitään yksityistä mä en tuollaisille ihmisille kerro, en edes omalle äidilleni vaikka kuinka utelee. Ei ole vaikeaa. Kasvata vähän ns. Niitä kuvitteellisia kasseja ja lopeta se asioiden jakaminen niin ongelma on sillä ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä miksi sä kerrot juoruakoille tai ukoille sun yksityisasioitasi, oli ne sit kuinka läheistä sukua tahansa. Mun mutsi om samanlainen ja mä en ole hänelle kertonut sen jälkeen kun joskus lapsena sen tajusin, yhtään mitään. Tekemisissä ollaan vielä yli 40 vuotta myöhemminkin mutta mä pidän keskustelun visusti asioissa jotka ei ole henk,koht tai sellaisia joiden levittelyllä olisi mitään merkitystä. Mitään yksityistä mä en tuollaisille ihmisille kerro, en edes omalle äidilleni vaikka kuinka utelee. Ei ole vaikeaa. Kasvata vähän ns. Niitä kuvitteellisia kasseja ja lopeta se asioiden jakaminen niin ongelma on sillä ratkaistu.
Omien asioiden jakaminen on ihan perustarve ja henkisesti elintärkeää. Sitä pitäisi voida tehdä vanhemmilleen ilman, että asiat päätyy juoruun.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä miksi sä kerrot juoruakoille tai ukoille sun yksityisasioitasi, oli ne sit kuinka läheistä sukua tahansa. Mun mutsi om samanlainen ja mä en ole hänelle kertonut sen jälkeen kun joskus lapsena sen tajusin, yhtään mitään. Tekemisissä ollaan vielä yli 40 vuotta myöhemminkin mutta mä pidän keskustelun visusti asioissa jotka ei ole henk,koht tai sellaisia joiden levittelyllä olisi mitään merkitystä. Mitään yksityistä mä en tuollaisille ihmisille kerro, en edes omalle äidilleni vaikka kuinka utelee. Ei ole vaikeaa. Kasvata vähän ns. Niitä kuvitteellisia kasseja ja lopeta se asioiden jakaminen niin ongelma on sillä ratkaistu.
Mitä iloa edes on sukulaissuhteista joissa ei ole luottamusta ja läheisyyttä? Ihan kuin tuntemattoman kanssa keskustelisi kadulla. Ongelman oikea ratkaisu olisi että vanhemmat opettelisivat kunnioittamaan lapsiaan.
Asuuko äitisi naapurissasi vai miten yksityisasiasi paljastuvat äidillesi? Itselle ei tule mieleen tilannetta, missä yksityiset asiani (terveys- ja mielenterveysasiat, intiimiasiat, parisuhdeasiat, raha-asiat), hän tietää vain sen mitä kerron.