Äitini ei suostu pitämään mitään yksityisasioitani omana tietonaan vaan levittää ne aina koko kansalle.
Kaikki yksityisasiani ovat hänen ystäviensä ja jopa vieraidenkin tiedossa. En ymmärrä, miksi hän haluaa laverrella kaikki luottamukselliset asiani enkä saa pitää mitään omana tietonani jos hän on jotenkin niistä saanut tietää joko näkemällä tai kuulemalla minulta. Oli sitten kyse minusta tai tuttavistani, kaikki on laverreltava eteenpäin.
Kommentit (77)
Tajuathan sä ap olevasi samanlainen yhtä alhainen juoruilija kuin äitisi on kun itse kerrot omien tuttaviesi asioita hänelle? Tietävätkö tuttavasi että heidän kertomansa menee kauttasi eteenpäin?
Oma äitini ei koskaan ole juoruillut perheemme asioita muualle (pystyn tässä asiassa luottamaan häneen, koska hän on niin neuroottinen kulissien ylläpidon suhteen), mutta on aivan sairaalloisen kiinnostunut muiden asioista.
"Kuulin että sillä Pärnäsen Pertillä on joku seksitauti. Mitä ei vaimonsa oo antanut hänelle, niin on pitänyt hakea seuraa muualta!"
"Kuulin, että sillä isäsi kansakoulun luokkakaverin serkun kaiman siskolla on ollut suhde sen Keräsen Keken kanssa ja tämä Keke on sen Sirkkasen Sirkan serkun pojan poika..."
"Hämäläisen Harrilla on kuulemma kolesterolit hengenvaarallisen korkeat ja Juntusen Jonna on paksuna, kuulin terveysaseman hoitajalta johon törmäsin kaupassa."
Tämä mua jaksaa aina ihmetyttää, että miksi hän kertoo mulle sellaisten ihmisten asioita, joita en edes tunne? Mitä hän saa siitä? Hän aina hämmästyy, että "Etkö sie nyt tunne tätä tätä ja tätä? Miten et voi tuntea kun tällä kylällä kaikki tuntee kaikki?!" Veikkaan että taustalla saattaa olla hoitamaton ADHD. Eräs aikuisena diagnosoitu ystäväni tuntui myös tietävän kaikkien asiat. Juoruilu loppui saman tien stimulanttilääkityksen myötä. Itse olen taas autistinen ja en ymmärrä mitä ihmiset saa juoruilusta ja kiusaamisesta. Myöskään kasvot ei jää mieleen, itseä jaksaa hämmästyttää miten äitini tuntee paikkakuntamme kaikkien 15000 ihmisen kasvot ja nimet.
Meillä on puoli sukua täynnä juoruakkoja ja -ukkoja. Mistään omista asioistaan ei voi puhua kenellekään. Nuorena sitä halusi jakaa asioita läheistensä kanssa, mutta enää en jaa. Kaikki asiat puhutaan välittömästi eteenpäin, ja jos pyydät, että ethän puhu tästä kenellekään, niin samana päivänä jo puoli sukua tietää kaiken.
Itseäni eivät esim. erityisesti kiinnosta sukulaisteni gynekologiset vaivat, mutta niistäkin olen valitettavasti kuullut. Miksi? Miksi ne pitää kertoa eteenpäin? Harmitti ihan tämän sukulaisen puolesta.
Noloimpia ovat yritykset, joissa yritetään väkisin udella toisten intiimiasioita.
Rajoita mitä kerrot äidillesi, ei kannata liian henkilökohtaisia asioita kertoa.
Erilaisilla ihmisillä riippuen esim. iästä ja syntymäpaikasta on mielestäni hieman erilaisia ajatuksia siitä, mikä on hienotunteista kertoa muille. Itse olen 70-luvulla syntynyt, mutta huomaan että äitini selostaa ties mitä serkuilleni tapahtuneita asioita ja tuntemuksia joista siskonsa kanssa juttelee. En usko että nämä sukulaiset sitä arvostaisivat. Varmaankin äitini on puhunut myös minun asioita sinne päin, joten nykyään en mitään ylimääräistä kerro, vaikka ollaankin ihan ok väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini ei koskaan ole juoruillut perheemme asioita muualle (pystyn tässä asiassa luottamaan häneen, koska hän on niin neuroottinen kulissien ylläpidon suhteen), mutta on aivan sairaalloisen kiinnostunut muiden asioista.
"Kuulin että sillä Pärnäsen Pertillä on joku seksitauti. Mitä ei vaimonsa oo antanut hänelle, niin on pitänyt hakea seuraa muualta!"
"Kuulin, että sillä isäsi kansakoulun luokkakaverin serkun kaiman siskolla on ollut suhde sen Keräsen Keken kanssa ja tämä Keke on sen Sirkkasen Sirkan serkun pojan poika..."
"Hämäläisen Harrilla on kuulemma kolesterolit hengenvaarallisen korkeat ja Juntusen Jonna on paksuna, kuulin terveysaseman hoitajalta johon törmäsin kaupassa."
Tämä mua jaksaa aina ihmetyttää, että miksi hän kertoo mulle sellaisten ihmisten asioita, joita en edes tunne? Mitä hän saa siitä? Hän aina hämmästyy, että "Etkö sie nyt tunne tätä tätä
Ite en myöskään voi käsittää ihmisten uteliaisuutta toisten jopa intiimeimpiin asioihin. Esim. nämä Kanta-urkkijat. Itseä rasittaa kuunnella toisten sairauksista, pettämisistä ja muista vastoinkäymisistä. Omassa elämässäkin on jo tarpeeksi sietämistä.
En myöskään ole koskaan ymmärtänyt, miten jotkut voi tuntea "kaikki". Se olisi aivan kamalaa... Hädin tuskin muistan työkavereiden naamoja.
- toinen autisti, jolla tosin myös ADHD. Tarvetta juoruiluun ja uteluun ei ole ollut. Ajatellut että se on enemmänkin neurotyypillsten hommaa.
Sama kokemus. Mulla oli tänä vuonna syöpäepäily ja koepalojen otto, keskenmeno ja rikoksen uhriksi joutuminen. Oli kova paikka tajuta, etten voi kertoa äidille mitään, vaan oli haettava ammattiapua. Ensin äiti olisi etsinyt syytä minusta ja sitten levitellyta asiani kaikille mahdollisille ihmisille. Hän näyttää jopa bussissa tuntemattomille viestejä ja kuvia, olen nähnyt kun toimi näin sisarukseni kohdalla.
Sepittäisin nerokkaita lennokkaita valheita joita levitellä maailmalle.
Ei kannata kertoa niille, joihin ei luota, luottamuksellisia asioita. Näistä tärkeimpiä on ihmissuhteet (kaverit, ketä tapailet), taloudellisia asioita, tulevaisuudensuunnitelmia eikä varsinkaan kannata paljastaa omia heikkouksiaan.
Oma äitini oli tosin sellainen että jos ei tiennyt jotain niin keksi asioita. Niitä sitten leviteltiin ympäriinsä ja minulle öyhötettiin. Piti myös yhteyttä ihmisiin joiden kanssa kuvitteli minun olleen tekemissä.
Jos oli yllättävää kun joku entisen luokkakaverin täti tuli kaupungilla vastaan ja alkoi kysellä olenko saanut asiani kuntoon. Mitä vtua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Itselläni samanlainen äiti, eli rajaton äiti. Asiaan ei auta muu, kuin yksinkertaisesti jättää asiasta puhuminen. Jos äiti utelee, niin sitten suoraan sanot "en voi sinulle kertoa, koska et ole luottamukseni arvoinen"
Äitistäni tulee tuossa vaiheessa hyvin hankala ihminen.
Päätä kumpi on sinulle parempi. Mikäli minun äitini puhuisi muille asioitani, valitsisin sen hankalan äidin ja harventaisin käyntejä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko vielä alaikäinen vai miksi kaikki pitää kertoa äidille?
En kertonut tuolloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa niille, joihin ei luota, luottamuksellisia asioita. Näistä tärkeimpiä on ihmissuhteet (kaverit, ketä tapailet), taloudellisia asioita, tulevaisuudensuunnitelmia eikä varsinkaan kannata paljastaa omia heikkouksiaan.
Oma äitini oli tosin sellainen että jos ei tiennyt jotain niin keksi asioita. Niitä sitten leviteltiin ympäriinsä ja minulle öyhötettiin. Piti myös yhteyttä ihmisiin joiden kanssa kuvitteli minun olleen tekemissä.
Jos oli yllättävää kun joku entisen luokkakaverin täti tuli kaupungilla vastaan ja alkoi kysellä olenko saanut asiani kuntoon. Mitä vtua
Kaksi hyvää strategiaa: -salailu -disinformaation levittäminen
Samanlainen ämyri mulla ottaa niin aivolohkoon et tuntuu et järki lähtee.
Mulla taas on sellainen tytär, joka jankkaa minun asioitani täällä av:lla ja facebookissa. Suurin osa vieläpä hevon p*rseen potaskaa.
Nuorena kuvittelin että minulla on hyvä ja luottamuksellinen suhde äitini kanssa, kun hän uskoutui minulle kaikesta ja minä vastavuoroisesti hänelle. Pidin itseäni erityislaatuisen luotettavana, kun äiti halusi kertoa nämä salaisuudet juuri minulle. Osasin pitää salaisuudet hyvin, ilman että edes pyydetään. Käsitykseni suhteestamme rikkoutui pahasti, kun eräissä sukujuhlissa tätini tuli kysymään yhdestä intiimiasiasta, josta olin puhunut vain äidille. En ollut tajunnut että näitä uskottuja hänellä oli vähän enemmänkin. Ja kaikki hänen läheisensä varmaan kuvittelevat olevansa se erityisluotettava, niinkuin itse olin kuvitellut. Ennen olin pitänyt äitiäni sosiaalisesti taitavana, nyt pidän vähän säälittävänä.
Siitä lähtien olen tajunnut, että juoruilijoille intiimien juttujen kertominen on keino saada toinenkin paljastamaan intiimit salaisuutensa - eteenpäin kerrottaviksi.
En kerrokaan enää. Lapsuus varmaan vaivaa, arvaa oliko mukavaa?