Äitini ei suostu pitämään mitään yksityisasioitani omana tietonaan vaan levittää ne aina koko kansalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini tekee myös tuota, mutta lisäksi käyttää asioita minua vastaan. Jos olen kysynyt esim mielipidettä johonkin arkaluonteiseen asiaan, saattaa seuraavaksi ärsyyntyessään sanoa että no Mites tämä asia, tietääkö miehesi? Jotenkin kiristää siis?

Voi hyvä jumala sentään, miksi sä ylipäänsä kerrot äidillesi sellaisia asioita joista tiedät että hän voisi käyttää sinua vastaan? Mikä vi**u sua oikein vaivaa?

En kerrokaan enää. Lapsuus varmaan vaivaa, arvaa oliko mukavaa?

Tajuathan sä ap olevasi samanlainen yhtä alhainen juoruilija kuin äitisi on kun itse kerrot omien tuttaviesi asioita hänelle? Tietävätkö tuttavasi että heidän kertomansa menee kauttasi eteenpäin?

Oma äitini ei koskaan ole juoruillut perheemme asioita muualle (pystyn tässä asiassa luottamaan häneen, koska hän on niin neuroottinen kulissien ylläpidon suhteen), mutta on aivan sairaalloisen kiinnostunut muiden asioista. 

"Kuulin että sillä Pärnäsen Pertillä on joku seksitauti. Mitä ei vaimonsa oo antanut hänelle, niin on pitänyt hakea seuraa muualta!"

"Kuulin, että sillä isäsi kansakoulun luokkakaverin serkun kaiman siskolla on ollut suhde sen Keräsen Keken kanssa ja tämä Keke on sen Sirkkasen Sirkan serkun pojan poika..."

"Hämäläisen Harrilla on kuulemma kolesterolit hengenvaarallisen korkeat ja Juntusen Jonna on paksuna, kuulin terveysaseman hoitajalta johon törmäsin kaupassa."

Tämä mua jaksaa aina ihmetyttää, että miksi hän kertoo mulle sellaisten ihmisten asioita, joita en edes tunne? Mitä hän saa siitä? Hän aina hämmästyy, että "Etkö sie nyt tunne tätä tätä ja tätä? Miten et voi tuntea kun tällä kylällä kaikki tuntee kaikki?!" Veikkaan että taustalla saattaa olla hoitamaton ADHD. Eräs aikuisena diagnosoitu ystäväni tuntui myös tietävän kaikkien asiat. Juoruilu loppui saman tien stimulanttilääkityksen myötä. Itse olen taas autistinen ja en ymmärrä mitä ihmiset saa juoruilusta ja kiusaamisesta. Myöskään kasvot ei jää mieleen, itseä jaksaa hämmästyttää miten äitini tuntee paikkakuntamme kaikkien 15000 ihmisen kasvot ja nimet.

Meillä on puoli sukua täynnä juoruakkoja ja -ukkoja. Mistään omista asioistaan ei voi puhua kenellekään. Nuorena sitä halusi jakaa asioita läheistensä kanssa, mutta enää en jaa. Kaikki asiat puhutaan välittömästi eteenpäin, ja jos pyydät, että ethän puhu tästä kenellekään, niin samana päivänä jo puoli sukua tietää kaiken.

Itseäni eivät esim. erityisesti kiinnosta sukulaisteni gynekologiset vaivat, mutta niistäkin olen valitettavasti kuullut. Miksi? Miksi ne pitää kertoa eteenpäin? Harmitti ihan tämän sukulaisen puolesta.

Noloimpia ovat yritykset, joissa yritetään väkisin udella toisten intiimiasioita.

Rajoita mitä kerrot äidillesi, ei kannata liian henkilökohtaisia asioita kertoa. 

Erilaisilla ihmisillä riippuen esim. iästä ja syntymäpaikasta on mielestäni hieman erilaisia ajatuksia siitä, mikä on hienotunteista kertoa muille. Itse olen 70-luvulla syntynyt, mutta huomaan että äitini selostaa ties mitä serkuilleni tapahtuneita asioita ja tuntemuksia joista siskonsa kanssa juttelee. En usko että nämä sukulaiset sitä arvostaisivat. Varmaankin äitini on puhunut myös minun asioita sinne päin, joten nykyään en mitään ylimääräistä kerro, vaikka ollaankin ihan ok väleissä. 

Pistä välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ei koskaan ole juoruillut perheemme asioita muualle (pystyn tässä asiassa luottamaan häneen, koska hän on niin neuroottinen kulissien ylläpidon suhteen), mutta on aivan sairaalloisen kiinnostunut muiden asioista. 

"Kuulin että sillä Pärnäsen Pertillä on joku seksitauti. Mitä ei vaimonsa oo antanut hänelle, niin on pitänyt hakea seuraa muualta!"

"Kuulin, että sillä isäsi kansakoulun luokkakaverin serkun kaiman siskolla on ollut suhde sen Keräsen Keken kanssa ja tämä Keke on sen Sirkkasen Sirkan serkun pojan poika..."

"Hämäläisen Harrilla on kuulemma kolesterolit hengenvaarallisen korkeat ja Juntusen Jonna on paksuna, kuulin terveysaseman hoitajalta johon törmäsin kaupassa."

Tämä mua jaksaa aina ihmetyttää, että miksi hän kertoo mulle sellaisten ihmisten asioita, joita en edes tunne? Mitä hän saa siitä? Hän aina hämmästyy, että "Etkö sie nyt tunne tätä tätä

Ite en myöskään voi käsittää ihmisten uteliaisuutta toisten jopa intiimeimpiin asioihin. Esim. nämä Kanta-urkkijat. Itseä rasittaa kuunnella toisten sairauksista, pettämisistä ja muista vastoinkäymisistä. Omassa elämässäkin on jo tarpeeksi sietämistä. 

En myöskään ole koskaan ymmärtänyt, miten jotkut voi tuntea "kaikki". Se olisi aivan kamalaa... Hädin tuskin muistan työkavereiden naamoja.

- toinen autisti, jolla tosin myös ADHD. Tarvetta juoruiluun ja uteluun ei ole ollut. Ajatellut että se on enemmänkin neurotyypillsten hommaa.

Sama kokemus. Mulla oli tänä vuonna syöpäepäily ja koepalojen otto, keskenmeno ja rikoksen uhriksi joutuminen. Oli kova paikka tajuta, etten voi kertoa äidille mitään, vaan oli haettava ammattiapua. Ensin äiti olisi etsinyt syytä minusta ja sitten levitellyta asiani kaikille mahdollisille ihmisille. Hän näyttää jopa bussissa tuntemattomille viestejä ja kuvia, olen nähnyt kun toimi näin sisarukseni kohdalla.

Sepittäisin nerokkaita lennokkaita valheita joita levitellä maailmalle.