Äitini ei suostu pitämään mitään yksityisasioitani omana tietonaan vaan levittää ne aina koko kansalle.
Kaikki yksityisasiani ovat hänen ystäviensä ja jopa vieraidenkin tiedossa. En ymmärrä, miksi hän haluaa laverrella kaikki luottamukselliset asiani enkä saa pitää mitään omana tietonani jos hän on jotenkin niistä saanut tietää joko näkemällä tai kuulemalla minulta. Oli sitten kyse minusta tai tuttavistani, kaikki on laverreltava eteenpäin.
Kommentit (70)
Kuulostaa tutulta. Itse en kerro äidilleni enää mitään, jonka en ole valmis jakamaan muidenkin kanssa. Ongelma on se, että äiti ei ymmärrä että jotkut asiat tuntuvat minusta henkilökohtaisilta esim kun sairastuin keuhkokuumeeseen ja jouduin viikoksi sairaalaan niin äiti kertoi siitä kaikille jonka kanssa jutteli.
Hän ei ole mitenkään pahantahtoinen juoruilija mutta ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä että vaikka hänestä on tärkeä jakaa että oma (jo aikuinen) lapI on sairastunut niin tämä lapsi ei haluaisi sairaskertomustaan koko kylän tietoon
Sen takia minä kartankin utelevia sukulaisia ja naapureita, enkä halua kertoa näille lasteni asioista, jotka ovat yksityisiä. Ei ole tarvetta edes kerskua.
Oletko kehitysvammainen? Onko äitisi kehitysvammainen? Onko teillä suvussa heikkomielisyyttä? Kummalla teistä se todettiin ensin?
Itsehän sä kerrot äidillesi asiasi. Lopeta se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama. Ja joskus olen sanonut, ettei tekisi sitä niin niin vastauksena on, että "tietenkin lastenkin kuulumiset käydään aina läpi".
No nyt sitten itkee niille kavereilleen, kun olen ilkeä enkä kerro asioistani.
Vedä vastapalloon ja ala sepitellä hänelle ihan keksittyjä juttuja. Kun hän sitten kertoo niitä eteenpäin, pääset näpäyttämään kertomalla näille kuulijoille että äiti on nyt jostain syystä ymmärtänyt väärin ja puhunut ihan omiaan eikä siten mikään hänen kertomastaan pidä paikkaansa. Valikoi asiat niin että voit tarvittaessa osoittaa asian myös olevan toisin kuin äitisi kertomana.
Luotan siihen, ettei äidin ystävät usko ihan mitä vaan vaan tiedostavat, että nyt on vain yksi osa tarinaa, yhdestä näkökulmasta. Ja tämä näkökulma ei ole asianosaisen.
Joskus olen kyllä sanonutkin jollekin, että ei äiti edes kuuntele mua kun puoli lausetta ja keksii sitten itse loput.
Vierailija kirjoitti:
Sen takia minä kartankin utelevia sukulaisia ja naapureita, enkä halua kertoa näille lasteni asioista, jotka ovat yksityisiä. Ei ole tarvetta edes kerskua.
En minä karta, mutta en kerro vaan tiettyjä asioita. Siis peruskuulumiset kyllä kerron, mutta en anna mitään sairauskertomuksia.
Uskomatonta sakkia täällä, osa vaikuttaa kertovansa äidilleen omien henkilökohtaisten asioidensa lisäksi jopa myös omien ystävien, kavereiden ja tuttaviensakin asioita. Voi apua.
Ah, aivan kuin oma mutsi. Eläkkeellä muuta tee kuin juoruilee.
Taannoin soitti minulle närkästyneenä miten naapurin mies oli pyytänyt ettei äitini tulisi kylään naapurin rouvan luokse kun mies on kotona. Kun ei pidä siitä että äitini juoruilee. Äiti aivan marttyyrinä miten noin voi hänestä vanhasta joku sanoa noin ilkeästi.
Muistutin että hän oli minun kysymättä just kertonut naapurin miehen erektio- ja eturauhasongelmista ja rauhoittavien lääkkeiden käytöstä. Ja että minua ei varsinaisesti kiinnostanut kuulla asiasta mutta kertoi silti vaikka sanoin ettei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä miksi sä kerrot juoruakoille tai ukoille sun yksityisasioitasi, oli ne sit kuinka läheistä sukua tahansa. Mun mutsi om samanlainen ja mä en ole hänelle kertonut sen jälkeen kun joskus lapsena sen tajusin, yhtään mitään. Tekemisissä ollaan vielä yli 40 vuotta myöhemminkin mutta mä pidän keskustelun visusti asioissa jotka ei ole henk,koht tai sellaisia joiden levittelyllä olisi mitään merkitystä. Mitään yksityistä mä en tuollaisille ihmisille kerro, en edes omalle äidilleni vaikka kuinka utelee. Ei ole vaikeaa. Kasvata vähän ns. Niitä kuvitteellisia kasseja ja lopeta se asioiden jakaminen niin ongelma on sillä ratkaistu.
Omien asioiden jakaminen on ihan perustarve ja henkisesti elintärkeää. Sitä pitäisi voida tehdä vanhemmilleen ilman, että asiat päätyy juoruun.
Niin. Ja kun aika monella tuntuu olevan tiedossa että kaikki ne kerrotut asiat päätyvätkin juoruiksi, niin silti niitä asioita kerrotaan edelleen sille juoruilevalle äidille. Kannattaisko silloin lopettaa se kertominen jos kerran ei halua asioidensa menevän eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Itselläni samanlainen äiti, eli rajaton äiti. Asiaan ei auta muu, kuin yksinkertaisesti jättää asiasta puhuminen. Jos äiti utelee, niin sitten suoraan sanot "en voi sinulle kertoa, koska et ole luottamukseni arvoinen"
Äitistäni tulee tuossa vaiheessa hyvin hankala ihminen.
Olettaa, että pidän hänen salaisuutensa tilanteessa kuin tilanteessa mutta minun salaisuuksillani ei ole väliä. Kunhan saa maksimoitua epämukavuuden tunteeni niin hänellä kaikki ok.
Paljasta sen kaikki salaisuudet ja pistä välit poikki. Oppiipahan olemaan. Tee se vaikka joulupäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Ah, aivan kuin oma mutsi. Eläkkeellä muuta tee kuin juoruilee.
Taannoin soitti minulle närkästyneenä miten naapurin mies oli pyytänyt ettei äitini tulisi kylään naapurin rouvan luokse kun mies on kotona. Kun ei pidä siitä että äitini juoruilee. Äiti aivan marttyyrinä miten noin voi hänestä vanhasta joku sanoa noin ilkeästi.
Muistutin että hän oli minun kysymättä just kertonut naapurin miehen erektio- ja eturauhasongelmista ja rauhoittavien lääkkeiden käytöstä. Ja että minua ei varsinaisesti kiinnostanut kuulla asiasta mutta kertoi silti vaikka sanoin ettei kiinnosta.
Mutta mistä äitisi tietäisi tämän naapurin miehen ongelmista ellei tämä naapurin rouva olisi itse niitä äitillesi hölöttänyt?
Vierailija kirjoitti:
En kerro äidilleni mitään yksityisasioitani.
Vieläkin hävettää kun ollessani nuori äitini juoruili ympäriinsä mm. kuukautisteni alkamisesta, paniikkihäiriöstäni yms..
Noi on kyllä sai raita noi narsistimutsit. Kerran todistin kuinka kaverin mutsi uhkaili laittaa pyykkinarulle tyttärensä menkkaset alushousut naapureiden pällisteltäviksi. Varmasti jätti jotain mielenhäiriötä jälkeensä kun tästä kaverista tuli muita hylkivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä miksi sä kerrot juoruakoille tai ukoille sun yksityisasioitasi, oli ne sit kuinka läheistä sukua tahansa. Mun mutsi om samanlainen ja mä en ole hänelle kertonut sen jälkeen kun joskus lapsena sen tajusin, yhtään mitään. Tekemisissä ollaan vielä yli 40 vuotta myöhemminkin mutta mä pidän keskustelun visusti asioissa jotka ei ole henk,koht tai sellaisia joiden levittelyllä olisi mitään merkitystä. Mitään yksityistä mä en tuollaisille ihmisille kerro, en edes omalle äidilleni vaikka kuinka utelee. Ei ole vaikeaa. Kasvata vähän ns. Niitä kuvitteellisia kasseja ja lopeta se asioiden jakaminen niin ongelma on sillä ratkaistu.
Omien asioiden jakaminen on ihan perustarve ja henkisesti elintärkeää. Sitä pitäisi voida tehdä vanhemmilleen ilman, että asiat päätyy juoruun.
Joo, mutta ei omille vanhemmille avautuessa tarvitse olla aikuisena yhtään erityisempi suhde kuin vaikka läheiseen ystävään; jos ystäväsi juoruaisi henkilökohtaisia asioitasi muille, olisitko edelleen vaan että "jatkan asioideni jakamista hänelle, koska se on perustarve"? Älkää antako toisten hyppiä silmille käyttäen vanhemmuuskorttia, jos he eivät osaa olla ihmisiksi. Tehkää niinkuin kenelle tahansa huonosti käyttäytyvälle.
Exälläni oli samanlainen äitisuhde. Toisinsanoen exä kertoi äidilleen kaikki meidän suhteemme asiat. Seksiasiat sentään jätti pois, mutta kaikki muu oli pöydällä, ruotivat myös minun ahdistuneisuushäiriötä ja vanhempieni tuloja. Anoppi tietenkin jakoi asiamme eteenpäin myös miehelleen ja exän sisaruksille. Ja me kuulimme yksityiskohdat sisaren hedelmällisyyshoidoista, toisen biletyksestä ja irtosuhteista, jne. Käsittämätöntä menoa heillä, mutta silti exä syyllisti minua siitä että perheemme on outo kun emme tiedä kaikkea toistemme asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ymmärrä, että yksityisasioita ei kerrota kenellekään tai ne muuttivat julkisiksi.
En tiedä missä piireissä pyörit mutta normaalisti oletuksena on, että asioista voi puhua luottamuksellisesti ilman niiden leviämistä. Kukaan ei luota henkilöön, joka lavertelee oman lapsensa, hänen tuttujensa tai omien ystäviensä asioita.
Oletuksesi ei ole realismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä miksi sä kerrot juoruakoille tai ukoille sun yksityisasioitasi, oli ne sit kuinka läheistä sukua tahansa. Mun mutsi om samanlainen ja mä en ole hänelle kertonut sen jälkeen kun joskus lapsena sen tajusin, yhtään mitään. Tekemisissä ollaan vielä yli 40 vuotta myöhemminkin mutta mä pidän keskustelun visusti asioissa jotka ei ole henk,koht tai sellaisia joiden levittelyllä olisi mitään merkitystä. Mitään yksityistä mä en tuollaisille ihmisille kerro, en edes omalle äidilleni vaikka kuinka utelee. Ei ole vaikeaa. Kasvata vähän ns. Niitä kuvitteellisia kasseja ja lopeta se asioiden jakaminen niin ongelma on sillä ratkaistu.
Omien asioiden jakaminen on ihan perustarve ja henkisesti elintärkeää. Sitä pitäisi voida tehdä vanhemmilleen ilman, että asiat päätyy juoruun.
Normaaleille äideille voi, juoruakoille ei. Eikä myöskään niille, jotka yhtäkkiä muistelevat jotain kymmeniä vuosia sitten uskottuja teinijuttuja, joita itse ei edes kunnolla enää muista.
Olet itsekin ap juoruilija, jos juoruat tuttaviesi asiat eteenpäin äidillesi. Olisi aikamoinen järkytys kuulla, että jonkun kaverin äiti tietää minun henk.koht. asioita ilman että olen hänelle niitä jakanut.
Vierailija kirjoitti:
Olet itsekin ap juoruilija, jos juoruat tuttaviesi asiat eteenpäin äidillesi. Olisi aikamoinen järkytys kuulla, että jonkun kaverin äiti tietää minun henk.koht. asioita ilman että olen hänelle niitä jakanut.
Samaa kastia niiden kanssa, jotka jakavat ystäviensä salaisuudet puolisoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä miksi sä kerrot juoruakoille tai ukoille sun yksityisasioitasi, oli ne sit kuinka läheistä sukua tahansa. Mun mutsi om samanlainen ja mä en ole hänelle kertonut sen jälkeen kun joskus lapsena sen tajusin, yhtään mitään. Tekemisissä ollaan vielä yli 40 vuotta myöhemminkin mutta mä pidän keskustelun visusti asioissa jotka ei ole henk,koht tai sellaisia joiden levittelyllä olisi mitään merkitystä. Mitään yksityistä mä en tuollaisille ihmisille kerro, en edes omalle äidilleni vaikka kuinka utelee. Ei ole vaikeaa. Kasvata vähän ns. Niitä kuvitteellisia kasseja ja lopeta se asioiden jakaminen niin ongelma on sillä ratkaistu.
Omien asioiden jakaminen on ihan perustarve ja henkisesti elintärkeää. Sitä pitäisi voida tehdä vanhemmilleen ilman, että asiat päätyy juoruun.
Jaa, ei mulla vaan ole mitään perustarvetta jakaa asioitani juoruämmille. Mulla on siihen luotettavia ihmisiä.
En kerro äidilleni mitään yksityisasioitani.
Vieläkin hävettää kun ollessani nuori äitini juoruili ympäriinsä mm. kuukautisteni alkamisesta, paniikkihäiriöstäni yms..