100 litraa sahtia tänään tv:ssa

Jo elokuvan nimi on niin luotaantyöntävä, että ei ole vaaraa että erehtyisin katsomaan milloinkaan.

Paskaa alkkiksille

Jos hauskoista naiskarikatyyreista puhutaan, niin Pirre ja Hansu oli 100x hauskemmat hahmot Faktassa hommassa.

Ei se niin toimi, että naiset vaan esittää miehiä niin kuin he kuvittelevat näiden olevan. Ei miehet ole tuollaisia ja jos olisivat, niin ei sekään olisi hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi Knihtilä saa aina juoppojen rooleja?

Hän näyttää runsaasti juoneelta.

Kohta alkaa areenasta uusi sarja Inari Niemi jossa hän toivottavasti ei ole juoppo.

Vierailija kirjoitti:

Jos hauskoista naiskarikatyyreista puhutaan, niin Pirre ja Hansu oli 100x hauskemmat hahmot Faktassa hommassa.

Ei se niin toimi, että naiset vaan esittää miehiä niin kuin he kuvittelevat näiden olevan. Ei miehet ole tuollaisia ja jos olisivat, niin ei sekään olisi hauskaa.

Näitkö leffan? Eivät nuo henkilöhahmot esittäneet miehiä, he olivat vastaavanlaisia naisia - se oli mielestäni leffan juju. En siis tarkoittanut aiemmassa kommentissani mitään sellaista, että he olisivat koettaneet matkia vastaavanlaisten miesten tekemisiä. 

Yksi kiinnostava kierre jutussa oli sisarussuhteiden kieroutuneisuus ja kietoutuneisuus. Lapsuudenroolit pysyvät, jos suhde on jotenkin traumatisoitunut ja vääristynyt. Nämähän olivat keskinäisissä suhteissaan jääneet teinin tasolle ja alkoholismikin on samansukuinen ilmiö. Se on ikuinen viikonloppu, missä "hauskaa" on juopottelu tai sen odottaminen, lähiympäristön pienyhteisö ja muutenkin pieni maailma. Tuollainen maailma oli kesämökkipaikkakunnallta ja on edelleen, siellä on paljon juuri tuollaisia juoppoja kuin nämä elokuvassa. Puvustaja oli aivan loistava, ensimmäiset naurunhörähdykset tulivat jo siinä vaiheessa, kun Ponu ilmaantui kuvaan suikkahattuineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Knihtilä saa aina juoppojen rooleja?

Hän näyttää runsaasti juoneelta.

Kohta alkaa areenasta uusi sarja Inari Niemi jossa hän toivottavasti ei ole juoppo.

Täytyy ehdottomasti katsoa! En ole itse asiassa katsonut mitään missä Knihtilä olisi tätä ennen. Yritin saada lippua Q-teatterrin teatteriaiheiseen näytelmään, missä hän on pääosassa, mutta olivat kaikki liput heti menneet. 

Jäi katsomatta, mutta sehän tulee heti perään kolme kertaa uusintana, muun muassa tänään.

Vierailija kirjoitti:

Minust se oli surullinen eikä hauska. Kertoo alkoholismista. Monelle tuttu tarina.

Loistava, kun ymmärtää mistä on kysymys. Eilen elokuvaa katsoessani toivoin itsekseni että naapurin pariskunnan olisi hyvin tarpeellista elokuva katsoa. Osittain voisivat ehkä huomata katsovansa omaa peilikuvaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa elokuva yleisö ulkomailla ihmetellä millaista Suomessa on. Kodit ankeita, naiset rumia, tapellaan ja huudetaan, viinaa menee kaksin käsin. 

Ei ole elokuvassa kyse "Suomikuvasta". 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauhea elokuva. alkoholistien sekoilua viinan kanssa, naiset rumia ja tyhmiä ja juntteja. Väkivaltaa, kännissä oksentelua ja paskaamista, juopottelua ja väkivaltaa. Ei naurata alkoholistiperheen lasta.

Mitä kehuttavaa elokuvassa on? Eikös se ole edustamassa Suomea jossakin kisassa? Pitäisi hävetä eikä suitsuttaa.

Katsoin eilen joku puolisen tuntia, ei vaan pystynyt katsoa sellaista kuraa pitempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hauskoista naiskarikatyyreista puhutaan, niin Pirre ja Hansu oli 100x hauskemmat hahmot Faktassa hommassa.

Ei se niin toimi, että naiset vaan esittää miehiä niin kuin he kuvittelevat näiden olevan. Ei miehet ole tuollaisia ja jos olisivat, niin ei sekään olisi hauskaa.

Näitkö leffan? Eivät nuo henkilöhahmot esittäneet miehiä, he olivat vastaavanlaisia naisia - se oli mielestäni leffan juju. En siis tarkoittanut aiemmassa kommentissani mitään sellaista, että he olisivat koettaneet matkia vastaavanlaisten miesten tekemisiä. 

Yksi kiinnostava kierre jutussa oli sisarussuhteiden kieroutuneisuus ja kietoutuneisuus. Lapsuudenroolit pysyvät, jos suhde on jotenkin traumatisoitunut ja vääristynyt. Nämähän olivat keskinäisissä suhteissaan jääneet teinin tasolle ja alkoholismikin on samansukuinen ilmiö. Se on ikuinen viikonloppu, missä "hauskaa" on juopottelu

Tuli mieleen todellakin kesämökkipaikkakunta ihan autoistakin - loppusyksystä, kun kävin panemassa paikkoja talviteloille, niin menomatkalla oli ojassa juoppojen auto ja sieltä oli juuri kömpinyt ulos porukkaan kaljatölkit käsissään. Keskellä lauantaipäivää siis. En pysähtynyt, koska en halua tutustua etäisestikään näihin sankareihin, muuten ovat kohta pihassa.

Kyllä oli todella tarkkaan katsonut puvustaja näiden asuja, ne ovat sekoitus kasaria ja 70-lukua, on rastaa, batiikkia, isoja vyönsolkia ja "solmioita", joissa on haukka tms. Mutta se suikka-Ponu oli kaikkein nerokkain, koska se ei ollut niin ilmiselvä. Oliko puvustaja kopioinut jonkun todellisen "kyläpäällikön" asut. Ja naurattaako tämä niitä ihmisiä, jotka pukeutuvat noin? Vai kokevatko he tämän pilkkana? Mene ja tiedä. Mutta oli kyllä täydellinen antropologinen monografia taantuvien maalaispitäjien syrjäytyneistä hahmoista.

Vierailija kirjoitti:

Katsomatta paskaa.

Ja sä oot tuntematta täys paska?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minust se oli surullinen eikä hauska. Kertoo alkoholismista. Monelle tuttu tarina.

Loistava, kun ymmärtää mistä on kysymys. Eilen elokuvaa katsoessani toivoin itsekseni että naapurin pariskunnan olisi hyvin tarpeellista elokuva katsoa. Osittain voisivat ehkä huomata katsovansa omaa peilikuvaansa. 

Miten he reagoisivat, mitä luulet? Tämähän ei ole mikään taide-elokuva, vaan komedia, jonka he hyvinkin voisivat katsoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauhea elokuva. alkoholistien sekoilua viinan kanssa, naiset rumia ja tyhmiä ja juntteja. Väkivaltaa, kännissä oksentelua ja paskaamista, juopottelua ja väkivaltaa. Ei naurata alkoholistiperheen lasta.

Mitä kehuttavaa elokuvassa on? Eikös se ole edustamassa Suomea jossakin kisassa? Pitäisi hävetä eikä suitsuttaa.

Kyseinen elokuva on valittu Oscar ehdokkaaksi ? 

Mulle oli pettymys tämä leffa.

Kännissä toilailu ei naurattanut, vaan teki surulliseksi. Ja sitä kännissä toilailua oli ihan liikaa. Juonen pohjalla oleva hento itu jäi toilailun varjoon, ja tragediaahan se oli, samaistuttavaa tosin, teemana koettu trauma, syyllisyydentunteet, perheensisäiset kietoutuneet suhteet. Lonka teki roolinsa hienosti, muista en osaa sanoa, kun ehkä heidät on vaan ohjattu tekemään roolinsa noin karikatyyrimäisen "huvittaviksi"? Mietin, että jos tätä on suomalainen komedia, niin multa näköjään puuttuu suomalainen huumorintaju.

Itseä naurattaa komediat, joissa nokkelaa sanailua ja hyvin näyteltyä ja käsikirjoitettua tilannekomiikkaa. Nokkelakin sanailu menisi kyllä hukkaan suomalaisen äänitysteknologian täydellisen osaamattomuuden vuoksi. Tääkin ölinä oli niin epäselvää että melko samantekevää mitä mahtoi olla plariin kirjoitettu ja mitä ei.

2 tuntia hukattua elämää. Onneks en  kerennyt mennä teatteriin tätä katsomaan. Leffan päätyttyä vaihdoin liville ja sieltä tuli vanhaa Kumman kaa-sarjaa. Vanhoja juttuja, mutta sai sentäs puheesta selvän ja totta kai ne Annen ja Ellun toilailut vähän hymyilyttikin. Vaikkei Kumman kaa ole kympin sarja, niin onhan se suomiviihteessä ihan kympin sahtia tähän sahtileffaan verrattuna.

Jatkan vieläkin elokuvasta eli minusta tämä oli hyvin kunnioittava ja hieno päähenkilöiden tulkinta tällaisten ihmisten elämästä. Ja muutenkin minusta nämä ihmiset oli kuvattu arvostavasti eikä pilkaten. Lukija pystyi samaistumaan heihin, mitään ei oltu vedetty överiksi ja se teki elokuvasta hienon. Komedian päällä oli pieni suruhuntu, erityisesti Knihtilä oli järkyttävän hyvä. 

Itse olen tosi kriittinen näytelmien katsoja. On vain vähän näyttelijöitä, jotka eivät puhu "näyttelijän äänellä" (kuin papit papin äänellä), vaan ovat se henkilö. Ja tässä kaikki henkilöt olivat sellaisia. Näytelmissä se on vieläkin harvinaisempaa. Jos olisin ohjaaja, olen monesti miettinyt miten ohjaisin ryhmää, jossa ei ehkä ole yhtäkään näyttelijää, joka osaa. Jokaiselle pitää sata kertaa sanoa, että sano se lause ilman näyttelemistä. Ole se! Olen joskus ohjannut ja kirjoittanut näytelmiä, teetin sitä urheilun kautta, siis matkin turkkalaista menetelmää siinä. Jos ihminen on väsynyt ja hikinen, hän ei ehkä jaksa enää näytellä, vaan saa sen tunnetilan, että voi sanoa sen lauseen normaalisti. En ottaisi teatterikouluun näyttelijää, jonka on vaikea luopua "näyttelemisestä". 

En tiedä ymmärsikö kukaan mitä tarkoitan, mutta tulipahan sanottua. Tämä elokuva oli joka tapauksessa aivan poikkeuksellinen näyttelijäntyönsä ansiosta.

Näyttelijöissä ei vikaa ole , hyvin näyttelevät mutta juoni ja sisältö on wt tason roskaa. 

Katselin sivusilmällä ilman ääniä ja ainakaan tuo ei herättänyt intoa katsoa tuota läpi kunnolla.

Juoni suunnilleen sitä että ensin tehdään sahtia, sitten jostain mystisestä syystä juodaan koko satsi kavereiden kanssa, sitten tulee kiire tehdä lisää sahtia ja tää ei sitten eri syistä onnistu. Haa haa, tai jotain. Ehkä jatkuvasti juopottelevat voi samaistua mutta minä en jaksa enää noita suomalaisia juomaelokuvia. Hauskaa näytti olevan mm. parin naisen painiskelu jostain mystisestä syystä pihalla. 

Vierailija kirjoitti:

Leffahan oli loistavaa kreisikomediaa, mutta loppu oli liian surullinen. Suruhuntu kaiken yllä antoi komedialle syvyyttä läpi elokuvan, näyttelijät aivan loistavia! 

Toki on sanottava, että sukupuoliroolien kääntäminen toisin päin oli se isoin naula joka veti, eihän tämä olisi ollut kummoinen leffa, jos päähenkilöt olisivat olleet miehiä.

Kuulitteko te muut mitä näyttelijät sanoivat? Jouduin vähän väliä kysymään mieheltäni "mitä se sanoi", kun artikulointi oli osin epäselvää. Vai onko mulla vain niin huono kuulo? Mieskään ei kuullut, mutta hänellä on tutkitusti huono kuulo.

Äänen taso oli sellainen, että jouduin pitämään tv:n äänen voimakkuuden todella isolla. Mikähän näissä kotimaan tuotannoissa oikein menee vikaan noissa äänitallenteissa, ovat usein todella huonoja... Eikö nykypäivän digiosaamisella olisi helppo tehdä laatua.