Lue keskustelun säännöt.
Mikä nuorisoa vaivaa? Lähipiirissä useampikin tapaus että vedetään masennuslääkkeitä eikä pää kestä opiskeluja,halutaan vain katsoa himassa
02.11.2025 |
Netflixiä ja tilata Woltilla ruokaa kotiin. Muuten ahdistaa.
Kommentit (129)
Korona. Kaikki harrastukset jäi tauolle ja koulut suljettiin. Sen satoa niitetään nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse alle 30-vuotias ja melkein kaikki tutut joilla on tuota sanovat, että on vaikea saada itseään niskasta kiinni ja tekemisen kasautuessa ahdistus alkaa lamaannuttamaan. Suurimmalla osalla pelaaminen ja Tiktok koukuttavat niin, että ei malta lopettaa -> stressi oikeista asioista kasvaa aikapaineen myötä -> pitää taas vähän nollata päätä ettei stressaa -> ei saada mitään hoidettua ja kierre valmis.
Kaikista eniten tätä on juuri korkeakouluopiskelijoilla, kun ei ole hirveästi aikatauluja, vaan itse pitäisi saada asiat hoidettua. Jatkuva kotona nysvääminen myös pahentaa ja mahdollistaa tätä.
Epätoivo tulevaisuudesta. Kiitos poliittisten päätösten.
Kumpi on muna tai kana. Luulen nimenomaan, että sisällä istuminen koneiden ääressä tylsistyttää, tyhmentää ja masentaa ihmisen. Jotakuinkin jokaisen oma valinta.
Samaa olen pohtinut. Kaverin tyttö meni pääsykokeisiin toiseen kaupunkiin ja kaverin piti viedä autolla,kun tyttöä pelotti kulkea yksin junalla ja etsiä määränpäätä perillä. Ei sitten saanut sitä opiskelupaikkaa mikä oli ihan hyvä vai olisiko äitinsä pitänyt muuttaa mukana ja saattaa kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anhedionaa se vaan on. Kuuluu syysmasennukseen. Pillerit eivät siihen auta. Tieteellisesti katsottuna pillereiden NNT on noin 10, eli jos 10 syö pillereitä, 1 saa niistä hyödyn verrattuna lumelääkkeeseen.
Ei ole mitään toivoa. Mistään ei anneta mitään hyvää, mihin uskoa enää. Suomi on uppoava laiva, täällä kaikki kuralla eikä ole tulevaisuudessa mitään töitä, ulkomailta kaikuu samanlailla. Tosi vaikea motivoitua opiskeluun, kun tiedät valmistuvasi työttömäksi, tai voit vain haaveilla että saisit koskaan yli 2000€ palkkaa kuukaudessa.
Toivoa ei ole, sitä ei anneta, mihinkään ei luoteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin siinä käy, kun lapsista kasvatetaan kermaperseitä ja vanhemmilla on vanhemmuus täysin hakusessa. Tuolle velttoilulle pitää laittaa stoppi ja kaikille laiskureille ryhtiliike. Syyttävä sormi osoittaa vanhempiin. 👉
Jos seurustelusuhteetkin nykyään ovat että tavataan jossain Snaphatissa ja suhdetta pidetään yllä ääniviesteillä,niin onko se mikään ihme ettei pää kestä muutakaan normaalia elämää. Kun pitäisi pistää se kännykkä laukkuun ja kohdata oikea,elävä ihminen livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korona. Kaikki harrastukset jäi tauolle ja koulut suljettiin. Sen satoa niitetään nyt.
Korona kesti jonkun 2 vuotta, säälittävä tekosyy
Nuorisoa vaivaa se, ettei heitä ole kasvatettu kestämään mitään. Kun on silotettu tietä kokoajan ja annettu aivan liikaa sitä huomiota. Miltä tuntuu, onko paha mieli yms. Niin heikkoa on nuoriso tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse alle 30-vuotias ja melkein kaikki tutut joilla on tuota sanovat, että on vaikea saada itseään niskasta kiinni ja tekemisen kasautuessa ahdistus alkaa lamaannuttamaan. Suurimmalla osalla pelaaminen ja Tiktok koukuttavat niin, että ei malta lopettaa -> stressi oikeista asioista kasvaa aikapaineen myötä -> pitää taas vähän nollata päätä ettei stressaa -> ei saada mitään hoidettua ja kierre valmis.
Kaikista eniten tätä on juuri korkeakouluopiskelijoilla, kun ei ole hirveästi aikatauluja, vaan itse pitäisi saada asiat hoidettua. Jatkuva kotona nysvääminen myös pahentaa ja mahdollistaa tätä.
Vihervasemmisto on iskostanut ihmisiin että kenelläkään ei ole itsestään mitään vastuuta, ja että jokainen arkinen vastoinkäyminen on psykoterapiaa edellyttävä trauma jonka vatvomista jatketaan vuosia. Vuosikymmienien ajan katsottiin vapaata kasvatusta ja lapsen mielipahan välttämistä ja vanhempien periksiantamista jokaisesta raivarista ja itkusta. Nyt meillä on sukupolvi aikuisia ihmisiä jotka eivät yksinkertaisesti kestä edes bussin myöhästymistä, ja jokaista pikkujuttua postataan someen ja sitten porukalla voivotellaan, taivastellaan ja surkutellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse alle 30-vuotias ja melkein kaikki tutut joilla on tuota sanovat, että on vaikea saada itseään niskasta kiinni ja tekemisen kasautuessa ahdistus alkaa lamaannuttamaan. Suurimmalla osalla pelaaminen ja Tiktok koukuttavat niin, että ei malta lopettaa -> stressi oikeista asioista kasvaa aikapaineen myötä -> pitää taas vähän nollata päätä ettei stressaa -> ei saada mitään hoidettua ja kierre valmis.
Kaikista eniten tätä on juuri korkeakouluopiskelijoilla, kun ei ole hirveästi aikatauluja, vaan itse pitäisi saada asiat hoidettua. Jatkuva kotona nysvääminen myös pahentaa ja mahdollistaa tätä.
Olen 34-vuotias työssäkäyvä korkeakouluopiskelija, ja (ajanpuutteen lisäksi) aikatauluttomuus ahdistaa. Dedikset kasaantuvat ja lopulta olen niin levoton etten saa mitään tehtyä, vaellan kotona aloittamatta mitään. Lääkitys kaksisuuntaiseen on ollut nyt 7 vuotta, mutta ajoittain ahdistus ja masennus ovat niin järkyttäviä että on oltava töistä pois.
Kyllä minulls riittää ymmärrystä nuorten mt-haasteisiin. Ei voi olla pelkästään "huonosta kasvatuksesta" tai "heikommasta aineksesta" kiinni kun puolet länsimaisista nuorista ovat ahdistuneita. Ilmiö on paljon moninaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse alle 30-vuotias ja melkein kaikki tutut joilla on tuota sanovat, että on vaikea saada itseään niskasta kiinni ja tekemisen kasautuessa ahdistus alkaa lamaannuttamaan. Suurimmalla osalla pelaaminen ja Tiktok koukuttavat niin, että ei malta lopettaa -> stressi oikeista asioista kasvaa aikapaineen myötä -> pitää taas vähän nollata päätä ettei stressaa -> ei saada mitään hoidettua ja kierre valmis.
Kaikista eniten tätä on juuri korkeakouluopiskelijoilla, kun ei ole hirveästi aikatauluja, vaan itse pitäisi saada asiat hoidettua. Jatkuva kotona nysvääminen myös pahentaa ja mahdollistaa tätä.
Olen 34-vuotias työssäkäyvä korkeakouluopiskelija, ja (ajanpuutteen lisäksi) aikatauluttomuus ahdistaa. Dedikset kasaantuvat ja lopulta olen niin levoton etten saa mitään tehtyä, vaellan kotona aloittamatta mitään. Lääkitys kaksisuuntaisee
Ilmiö ei ole muuta kuin saamattomuutta. Minulla on 2-suuntainen, ja halveksun suunnattomasti ihmistä joka häpeilemättä shoppailee itselleen diagnooseja vain jotta voi vedota niihin kun laiskottaa.
On niin muodikasta olla masentunut, ei jaksa muka mitään muuta kuin lojua sängyssä sipsejä syömässä..
Enkä tarkoita niitä oikeasti masentuneita, joiilla on oikeasti vakava tauti, johon pitää saada apua..
Vierailija kirjoitti:
Nuorisoa vaivaa se, ettei heitä ole kasvatettu kestämään mitään. Kun on silotettu tietä kokoajan ja annettu aivan liikaa sitä huomiota. Miltä tuntuu, onko paha mieli yms. Niin heikkoa on nuoriso tänään.
Koko ajan analysoidaan, miltä nyt tuntuu. Negatiivisia tunteita ei osata kestää ja käsitellä, vaan hanskat putoavat heti ja käperrytään peiton alle ahdistumaan. Huono resilienssi. Jotain on kasvatuksessa mennyt pieleen.
17vuotiaan tytön äitinä voin ikävä kyllä allekirjoittaa. Viiltely,masennuslääkkeet ja keskeytyneet opiskelut ovat arkipäivää tyttäreni ystäväpiirissä. Oma tyttö ei onneksi viiltele,mutta jätti ammattikoulun kesken ja käy nuortenpsyk.polilla keskustelemassa ahdistuksesta ja unettomuudesta. Ja kun koko kaveriporukalla sama fiilis,niin siinä sokea taluttaa sokeaa.
Vierailija kirjoitti:
17vuotiaan tytön äitinä voin ikävä kyllä allekirjoittaa. Viiltely,masennuslääkkeet ja keskeytyneet opiskelut ovat arkipäivää tyttäreni ystäväpiirissä. Oma tyttö ei onneksi viiltele,mutta jätti ammattikoulun kesken ja käy nuortenpsyk.polilla keskustelemassa ahdistuksesta ja unettomuudesta. Ja kun koko kaveriporukalla sama fiilis,niin siinä sokea taluttaa sokeaa.
Kaveriporukka vaihtoon. Se ruokkii mielenterveysongelmia.
T. Kokemus
Olen yli 40 ja sama juttu.