Muita tahattomasti lapsettomia koska kumppania ei löytynyt?

Nosto

Moni jää tahattomasti lapsettomaksi. Siinä on yleensä myös omaa valintaa mukana. Meille opetettiin kyllä jo nuorena, että jos oikeasti haluaa lapsia, pitää sitoutua nuorena ja tehdä ne lapset nuorena. Kukaan ei takaa perhettä enää yli 30-vuotiaalle.

En ole sillä tavalla ajatellut, että tätä olisi oikeus surra. Tämä on vela valinta. Itse olen jokaisen ehkäisypillerin ottanut, eikä kukaan ole pakottanut.

Mutta I feel you, tulee hetkiä, jolloin herkistää.

Tuo on ihan ymmärrettävää. Ei kaikille lapsia siunaannu, älä syyllistä itseäsi.

Ei vaan löytynyt ketään.. M50

Tämähän on tutkitusti yleisin syy lapsettomuuteen. Onneksi omien lasten puute ei estä joulujen ja muiden juhlien järjestämistä tai muuten ihanan sosiaalista elämää, perhekäsitykset ovat onneksi laajentuneet. 

Kuinka vanha olet? Itsellinen vanhemmuus?

Kyllä naiselle löytyy mies, jos nainen oikeasti haluaa lapsen. Vähän epäilen, että et sittenkään sisimmässään halunnut lasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naiselle löytyy mies, jos nainen oikeasti haluaa lapsen. Vähän epäilen, että et sittenkään sisimmässään halunnut lasta.

Ai, lapsi jollekin random kännipanolle? 

Vierailija kirjoitti:

Moni jää tahattomasti lapsettomaksi. Siinä on yleensä myös omaa valintaa mukana. Meille opetettiin kyllä jo nuorena, että jos oikeasti haluaa lapsia, pitää sitoutua nuorena ja tehdä ne lapset nuorena. Kukaan ei takaa perhettä enää yli 30-vuotiaalle.

En ole sillä tavalla ajatellut, että tätä olisi oikeus surra. Tämä on vela valinta. Itse olen jokaisen ehkäisypillerin ottanut, eikä kukaan ole pakottanut.

Mutta I feel you, tulee hetkiä, jolloin herkistää.

Ketään ei kannusteta perustamaan perhettä nuoreta, ei tässä maailman ajassa, jossa tytöt saavat opiskella ja mennä töihin. Ja totta helvetissä lapsettomuutta saa surra ilman sinun lupaasi.

Varmaan taas tänään saan kuulla jotain tollasta. "Oletko löytänyt jonkun". Vinkkejä selvitä tilanteesta (siis ilman että tapahtuu murha tms) otetaan vastaan.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani avaus ja kuvaus. Tänä syksynä ja muutenkin viime aikoina oma lapsettomuus on ollut todella musertava suru enkä oikein edes tiedä kuinka tästä ylös voittajana nousen. Ehkä se ei ole edes tarkoitus tai realistista odottaa olevansa asian kanssa vielä jonain päivänä sinut. Useamman vuoden koko asian on vain työntänyt pois mielestään eli tätä ei koskaan aiemmin ole antanut itselleen lupaa surra. Enkä antanut siis vieläkään, mutta enää ei ne entiset keinot toimineet kun asiaa en pääse pakoon kuten ennen.

Just tässä mietin sitäkin, että 20-30 vuotta sitten ei tämä halloween vielä ollut mitenkään iso juhla Suomessa eli omien lasten kanssa ei varmasti olisi päässytkään sitä viettämään ja juhlimaan, mutta mahdollisten lastenlasten kanssa sitä olisi kiva juhlia. Itsekin olen just samanlainen huushollaaja ja häärääjä eli tykkään laittaa kivan kattauksen ja muut härpäkkeet sekä kokata ja leipoa teemaan sopivat ruuat ja herkut. Arkea on minusta ihan tarpeeksi muutenkin eli kaikki nämä halloweenit, pikkujoulut, uudetvuodet ja vaput on oikein tervetulleita juhlahetkiä niiden isompien joulujen, juhannusten ja pääsiäisten sekä syntymäpäivien ja nimpparien lisäksi.

Harmi, että joudun kaikki nämä viettämään yksin.

Luulis et tollasia kysymyksiä ei enää kysyttäisi, lapsettomuus on nykyään niin normaalia

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan ymmärrettävää. Ei kaikille lapsia siunaannu, älä syyllistä itseäsi.

No ei, mutta ainakin itselleni se olisi helpompaa hyväksyä ettei lapsia saatu yrittämisestä huolimatta kuin tämä, ettei perheenperustamista päässyt ikinä edes suunnittelemaan ja yrittämään.

ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naiselle löytyy mies, jos nainen oikeasti haluaa lapsen. Vähän epäilen, että et sittenkään sisimmässään halunnut lasta.

Ai, lapsi jollekin random kännipanolle? 

Mies kyllä löytyy esimerkiksi jostain uskonnollisista piiristä.

Itse vielä pari vuotta pidän liekkiä yllä, että josko sittenkin. Paljon olen ajatellut, että jos olisin syntynyt, vaikka 50-luvulla niin olisin näillä ominaisuuksilla ns hyvä mies.  Tuntuu, että maalaishenkiset naiset on loppuneet tästä maasta ja muuttuneet kaupunkilaishenkisiksi. Kissa oli kyllä vastassa, kun tulin metsurin työpäivän jälkeen kotio, mutta kyllähän koti tuntuu kylmältä. M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naiselle löytyy mies, jos nainen oikeasti haluaa lapsen. Vähän epäilen, että et sittenkään sisimmässään halunnut lasta.

Ai, lapsi jollekin random kännipanolle? 

Mies kyllä löytyy esimerkiksi jostain uskonnollisista piiristä.

Eikös he pariudu lähinnä toisten uskovaisten kanssa? 

Ihan avoimena ja veetuilematta kysymyksenä että kun sanot että "kukaan mies ikinä ajatellut minua vaimo- tai äitimateriaalina" niin mistä luulet tuon johtuvan?

Vaikea kuvitella tilannetta kun itse ollut vuosikausia onnellisesti parisuhteessa, ja vastaan tulee jatkuvasti naisia jotka joku mies on tulkinnut vaimo-ja äitimateriaaliksi vaikka ulkonäössä tai luonteessa on ollut toivomisen varaa.

Ajatuksia?

Mä en koskaan ole halunnut puolisoa, en ole kokenut sellaiselle mitään käyttöä, mutta lapsen halusin. Olen aina kokenut pärjääväni oikein hyvin ihan omillani ja kykeneväni hoitamaan myös lapseni "yksin". En nähnyt  lisääntymiselleni minään ongelmana sitä etten halua puolisoa. Joten tein lapsen itsellisenä naisena, kumppanin puute ei ollut tälle mikään este, ei edes hidaste. (en olisi tehnyt lasta edes kumppanin kanssa jos en kokisi pärjääväni yhtä hyvin yksin, kun koskaan ei voi tietää ja pitää olla valmis jäämään myös yksinhuoltajaksi) Lapsi on jo aikuinen mutta rakensin aikanaan jo ennen pojan syntymää lasta ajatellen ns. turvaverkon joka on pysynyt lapsen elämässä nyt vielä nyt aikuisiälläkin. Esim. Rakkaat ja läheiset miespuoliset sukulaiset sekä ystävät halusivat ottaa koppia ja antaa miehen mallia ja puuhailla pojan kanssa "poikien juttuja" jne. Poika on sanonut ettei koskaan ole isää kaivannut eikä koe että on mistään jäänyt paitsi vaikka hänellä oli vain yksi lähivanhempi. Ja esim. Parisuhteiden mallia on saanut lähipiiristä ihan vauvasta asti, on itse nykyään tahollaan naimisissa ja rakastava isä. En ymmärrä miksi luovutaan lapsi haaveista siksi ettei löydetä kumppania jos oikeasti lapsia halutaan, kun ei niin tarvitse kenenkään tehdä ellei tahdo. 

Itselläkin olisi tuo sama edessä, mutta olen nyt hakeutumassa yksin lapsettomuushoitoihin. Jos jäisin kokonaan lapsettomaksi, en tiedä miten jaksaisin enää ponnistella yhtään minkään eteen. Olen hankkinut hyvän ammatin ja työn, jotta minulla olisi varaa elättää tulevat lapseni. En aio luopua perhehaaveestani vain koska en löytänyt miestä.

Minä myös. Nyt jo 50 v ikää eli lapsettomuus on lopullinen. Munkin ainoa haave elämässä oli lapsiperhe. Mutta olen ollut nuoresta asti aika ruma nainen, ja vielä semmoinen introvertti "tylsä" insinöörityyppi, joten ei ole räväkkä tai hauska luonnekaan korvannut ulkonäön puutteita. Baareissa ja yöelämässä en viihtynyt yhtään, kun ihan parinetsintämielessä joskus opiskelijana yritin käydä. Meteliä, tungosta, humalaisia. Tinderiä yms ei siihen aikaan vielä ollut. Minä vaan lähinnä sitten toivoin, että arjessa ennemmin tai myöhemmin tulisi joku kohtaaminen, joka johtaisi parisuhteeseen - ei tullut.

Sitten vielä nelikymppisenä aktivoiduin uudestaan, kun oli jo olemassa nämä parinhaku appsit ja nettisaitit. Meinasin, että vielä ehtisi yhden lapsen ehkä. Mutta eipä mulla suosiota ollut sielläkään, eikä sinänsä ihme, ulkonäkö ei ainakaan parantunut ollut opiskeluajoista, ja maailma muuttunut vielä pinnallisemmaksi. Sain päin näköä kommentteja kuten että olen rumin nainen jonka mies on koskaan nähnyt, tai että vaikutan erittäin tylsältä tyypiltä. Eipä niistä mitään sitten tullut joten muutaman vuoden päästä luovutin. Sen jälkeen olen tajunnut, että en mä oikeastaan ole koskaan kumppania halunnutkaan, vaan lapsia. Sitten kun lapsihaaveista oli jo luovuttu, halu löytää miestä on täysin nollissa.