Yliopisto-opiskelijalla vähemmän töitä kuin lukiolaisella
Poikani aloitti historian opinnot. Kaksi tuntia opetusta päivässä, perjantaina ei opetusta. Mitä hemmettiä? Poika sanoi, että lukiossa oli enemmän hommia.
Kun itse opiskelin suomen kieltä ja kirjallisuutta 70-luvulla, tehtiin tutorin kanssa lukujärjestys, joka päivä vähintään neljä tuntia opetusta.
Miksi opiskelua on kevennetty noin paljon? Etäopiskelu ei selitä kaikkea, ei pojallanikaan ole tänä syksynä ollut etäopetusta.
Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (9)
Se on se akateeminen vapaus. Varsinkin historian kaltaisissa oppiaineissa, joista ei suoraan valmistu mihinkään. Jossain lääkiksessä opetus on selkeästi kurssimuotoista ja paljon pakollista läsnäoloa. Historian opiskelija saa pitkälti itse päättää, haahuileeko jossain aikaansa kuluttamassa vai opiskeleeko itse. Luulen, että historiassa löytyy paljon luettavaa materiaalia ja pitäisi olla myös aikaa pureksia oppimaansa.
Eli 8-tuntista päivääkö ehdotat teoreettisille aloille? Mahdatko ymmärtää, että teoreettisuus ei ole aivan samanlaista aktiviteettia kuin vaikka tehdastyö, myynti tai siivoaminen?
Minä pidän kursseja, joissa on luento-opetusta 2 tuntia viikossa ja siitä tulee 5 opintopistettä. Mutta noiden luentojen lisäksi Sen opoiskelijan täytyy lukea pari artikkelia tai artikkelia ja lähdemateriaaleja joka viikko, tehdä pari kirjallista välitehtävää ja lopuksi essee tai vaihtoehtoisesti kerrata kaikki tenttiä varten. Toisin sanoen, jokaista niistä kaksituntisista luennoista kohti pitää tehdä pari päivää töitä itsekseen kotona.
Yliopistossa, kurssista riippuen, laskennallinen itsenäisen opiskelun työmäärä on saman verran kuin on järjestettyä opetusta. Toisaalta työmäärä voi myös vaihdella paljon: gradua kirjoittaessa ei välttämättä ole (muuta) opetusta, mutta opinnot voivat silti olla täysipäiväisiä. Samoin esim. harjoitustöissä voi olla yksi luento missä kerrotaan jotain yleistä, ja loppu on sitten itsenäistä työtä.
Tuo lukujärjestyksen laatiminen tuutorin tms. kanssa kuulostaa kyllä hyvältä ajatukselta. Ei sille sinänsä varmaan estettäkään, mutta se ei toisaalta välttämättä ole pakollistakaan.
Opiskelu on nykyään itseopiskelua ryhmätöiden avulla. Ei siellä enää istuta tenttejä kuuntelemassa.
Yliopistossa on todella paljon itsenäistä työtä. Luennoilla käyminen on vaan pieni osa opiskelua. Ainakin itsellä täysiä kahdeksan tunnin työpäiviä on vaatinut opiskelu yliopistossa.
Riippuu opiskeltavasta alasta. Omalla lapsellani on läsnäolopakollisia luentoja ja oppitunteja lähinnä koko ajan ja muutenkin opiskelu menee hyvin pitkälle lukujärjestyksen mukaisesti. Sen lisäksi sitten kaikki omalla ajalla tehtävät työt. Ei ole paljon akateemista vapautta ainakaan näin kahtena ensimmäisenä opiskeluvuonna, ja tuskin tästä kamalasti muuttuukaan jatkossakaan. Opiskelee luokanopettajaksi.
Ap, sinun ei kannata miettiä sitä, miltä lukujärjestys näyttää, koska itsenäistä opiskelua tosiaan on paljon enemmän kuin opetusta. Sen sijaan sinun kannattaa katsoa, tuleeko lapsellesi tarpeellinen määrä opintopisteitä ja onko hän aikataulussa kohti tavoiteajassa valmistumista.
(Ryhmätöitä voi lisäksi olla tai olla olematta. Ne on kyllä hyvä tapa järjestää sitä verkostoitumista, joka monilla tällä näyttää olevan niin vaikeaa)
Yliopistossa pointti on oppia se asia itse. Ei siellä kukaan tule kädestä kiinni pitämään.