Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kokemusta siitä että lähipiiri ei halua sinulle hyvää?
30.10.2025 |
Alat vaikka kuntoilla / huolehtimaan terveydestäsi ja se tuomitaan heti; olet kerryttänyt säästöjä ja etsit parempaa asumista niin sitä sitten ilkutaan jne.
Mikä tällaisia ihmisiä vaivaa? Sanovat vielä päin naamaa nuo, ei edes selän takana.
Missä käytöstavat?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on hyvin, jos et menesty missään asiassa, jos sinulla ei ole omistusasuntoa, autoa, korkeaa koulutusta, parisuhdetta. Mutta auta armias jos repäiset ja hankit jonkun edellämainitun. Sitten helvetti repeää niin töissä ja kotona. Tämä on minun kokemukseni.
Miksi tuollaista edes kertoo kelleen?
No onhan niillä silmät päässä. Uudella autolla kun pöläyttää pihaan niin mikäs auto se tuo on, ai oot vaihtanut, no olisihan se vanhaki vielä ihan hyvin kelvannut. Paikallislehdestä luettiin, että olit saanut uuden työpaikan. No tässä olis nyt sitte rouva aluepäällikölle kahvia ja pullaa, jos vaan kelpaa. Ootkos uuden mekon hommannu, en oo aikasemmin nähny. Johan sulla on kaappi täynnä rytkyjä, mihin niitä lisää tarvii. Joka kerta on jotaki uutta ku tuut käymään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävä lukea näitä viestejä. Mua on aina perhe ja myöhemmin puoliso kannustanut, mitä sitten ollenkaan halunnut tehdä. Luulin sen olevan normaali tilanne.
Nyt on aika avata silmät ja herätä Ruususen unesta. Kaikkien maailma ei ole kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai muillakin on tätä? Luulin olevani ainoa. Minulla on pari työkaveria, jotka varmaan saisi sydänkohtauksen jos joskus löytäisin miehen. Niin kuin joku tässä ketjussa hyvin sanoikin, kaikille muille on sallittua, mutta ei minulle. Jotkut suuttuu jopa siitä kun juttelen iloisesti ihmisten kanssa jotka olen tavannut ensimmäistä kertaa. Voiko joku kertoa, mistä tämä johtuu?
Mielessäsi olet keksinyt koko asian päässäsi. Tuskin työkavereita kiinnostaa sun miesasiat. EVVK
Ja minkä ihmeen takia työkavereille kerrotaan miesasiat? Ei kuulosta ammattimaiselta. Ei pidä liian henkilökohtaisia asioita puhua kellekään saatikka työkavereille. Voi syyttää vaan etsiään, jos tulee ongelmia ja työssä juoruilee moisia. Älkää keskittykö liikaa itseenne. Työssä voi puhua maailman tapahtumisista, ajankohtaisiata asioista, työstä ym. Miksi ketään edes kiinnostaiai jonkun henkilökohtainen elämä kuten miesasiat.
Joo, mun vanhemmat. Tuntuu, että ihan elämään kuuluvat normaalit asiat on sallittuja kaikille muille paitsi minulle. Minun pitäisi elää jossain maakuopassa ja käydä korkeintaan kuntouttamassa työtoiminnassa, että olisin edes jokseenkin ok. Luulin, että lähtökohtaisesti vanhemmat toivovat lapselleen hyvää mutta ei meillä sellaista. On ollut haastavaa löytää oma potentiaali, kun minua kohdellaan lähinnä vajaaälyisenä. Sitten kun näin jälkeenjäänyt ihminen esimerkiksi valmistuu yliopistosta nopeasti ja hyvin arvosanoin, se vaietaan kuoliaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on hyvin, jos et menesty missään asiassa, jos sinulla ei ole omistusasuntoa, autoa, korkeaa koulutusta, parisuhdetta. Mutta auta armias jos repäiset ja hankit jonkun edellämainitun. Sitten helvetti repeää niin töissä ja kotona. Tämä on minun kokemukseni.
Miksi tuollaista edes kertoo kelleen?
No onhan niillä silmät päässä. Uudella autolla kun pöläyttää pihaan niin mikäs auto se tuo on, ai oot vaihtanut, no olisihan se vanhaki vielä ihan hyvin kelvannut. Paikallislehdestä luettiin, että olit saanut uuden työpaikan. No tässä olis nyt sitte rouva aluepäällikölle kahvia ja pullaa, jos vaan kelpaa. Ootkos uuden mekon hommannu, en oo aikasemmin nähny. Johan sulla on kaappi täynnä rytkyjä, mihin niitä lisää tarvii. Joka kerta on jotaki uutta ku tuut käymään!
Ja sinä sitten nielet kaiken vastaamatta mitään? Vaikka toi rouva aluepäällikkö oli kyllä hyvä, kuulostaa todella hyvälle! Siihen olisi voinut tosin vastata, että välivaihe vain se on, viimeistään parin vuoden päästä seuraaviin hommiin.
Olen. Monenlaista. Kateutta, narsismia ja egoismia. Siksi osa ystäviänikin on kauheita.
Onneksi osaan erottaa nyt. Nuorempana olin hyväuskoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tähän päänaukomiseen, julmailuun ja dissaamiseen on syynä lapsille valmiiksi käsikirjoitetut roolit. Meillä oli isäni ja hänen äitinsä valinneet meille suvun lapsille ammatit, parisuhteet ja lapsiluvut valmiiksi. Ja kun ne eivät toteutuneetkaan, alkoi v*ttuilu, mitätöinti, isäni kohdalla valitettavasti myös väkivalta.
Isäni oli päättänyt, että minusta tulee juristi, että menen naimisiin hänen työkaverinsa vankilassa istuneen uusnatsipojan kanssa ja teen tälle poikia. No, minusta tuli toimittaja, menin naimisiin tummaihoisen miehen kanssa ja meillä on tytär. Luonnollisesti tämä oli isälleni ja hänen äidilleen niin suuri häpeä ja väkivaltayllyke, että emme voi enää olla lainkaan yhteyksissä.
Yhteisiltä tutuilta kuulen toisinaan, että siellä lapsuudenkodissani näin vuosiakin myöhemminkin taivastellaan, että kuka se X luulee olevansa ja mikä sille oikein tuli.
Kaikesta, siis ihan kaikesta. Me saatiin lapsena jotain rahaa aina välillä, siis puhutaan ihan jostain 20mk ja se oli siis antaja varmasti tarkoittanut ihan karkkeihin jne. Äiti ja isä syyllisti ihan hel ve tis ti kun ostin karkkeja, olis kuulemma pitänyt viedä säästötilille että sit aikuisena olis ostaa asunto jne mutta elämä pilalla nyt kun tuhlasin ne karkkeihin ja nautinto niistä karkeista luonnollisesti pilalla kun niitä yritti siitä itkun lomassa syödä.
Kiitos äiti ja isä! koko aikuisikäni en ole uskaltanut/voinut ostaa itselleni mitään kivaa ns. turhaa ilman syyllisyyttä, rahaa ei silti ole säästössä ja asunnon ostamisessa se muutama 100mk ei sit olis auttanut oikein kun kaikki saatu raha lapsena jäi paljon alle 100e ja edes se ei sit euroaikana asunolainaa hakiessa tuntunut missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen. Monenlaista. Kateutta, narsismia ja egoismia. Siksi osa ystäviänikin on kauheita.
Onneksi osaan erottaa nyt. Nuorempana olin hyväuskoinen.
Tämä voisi olla kirjoittamani, just sama tilanne. Nyt lähipiiri on 1 ystävä & aviomies ja hyvin menee 👌
Vierailija kirjoitti:
Ai muillakin on tätä? Luulin olevani ainoa. Minulla on pari työkaveria, jotka varmaan saisi sydänkohtauksen jos joskus löytäisin miehen. Niin kuin joku tässä ketjussa hyvin sanoikin, kaikille muille on sallittua, mutta ei minulle. Jotkut suuttuu jopa siitä kun juttelen iloisesti ihmisten kanssa jotka olen tavannut ensimmäistä kertaa. Voiko joku kertoa, mistä tämä johtuu?
Ne pitää sua heidän alapuolellaan ja ikävä sanoa, mutta jollain lailla luultavasti rassukkana (en sano, että olet, koska muaki on pidetty, koska olin epävarma näitten narsistien jatkuvan potkimisen jälkeen. Oikeasti olen menestyneempi kaikilla mittareilla) ja jos osoitat olevas muuta niin se aiheuttaa uhan hierarkialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä sitten nielet kaiken vastaamatta mitään? Vaikka toi rouva aluepäällikkö oli kyllä hyvä, kuulostaa todella hyvälle! Siihen olisi voinut tosin vastata, että välivaihe vain se on, viimeistään parin vuoden päästä seuraaviin hommiin.
Tiiätkö, se on ihan helevetin raskasta joutua puolustelemaan itseään ja valintojaan kaikessa. Kun ihan mitä teet on väärin. Jos olet S-marketin kassalla, niin etkö mitään parempaakaan saanu ja jos olet rouva aluepäällikkö niin mikä kuvittelet olevasi. Uudet hankinnat ovat järjestään ihan turhia, olisi se vanhakin ihan hyvin välttänyt, mutta kun tuommonen nyt piti saada. Ja vaikka tiedät, että tämä oli nyt paras valinta ja vaihtoehto minulle niin jos se ei ole sama kuin sen toisen mielestä, niin väärin meni. Onneksi olen muuttanut kauas noista ihmisistä. Kyllähän sukujuhlissa muistetaan kuitenkin sanoa, että kun on kerta sinne Helsinkiin muuttanut, niin pakkohan se on sanoa, että siellä tykkää olla.
"Äitini" huusi minulle ihan suoraan, että tuhoaa tulevaisuuteni. Sitä todella yrittikin. Kaikin mahdollisin tavoin.
Narsisteille on ehdottoman tärkeää, että heidän jälkikasvunsa pärjää heikommin kuin he itse. Hiukan tervepäisemmille ja kaiketi älykkäämmille narsisteille taas se jälkikasvun - oman itsensä jatkeen - menestyminen tuo kunniaa. Vähän kuin itse siinä menestyisivät, sillä voi leuhkia ja nostattaa omaa arvoa muiden silmissä. Mutta nämä narsistien pohjasakka haluavat tuhota jälkikasvunsa elämän. Kaipa kun itse eivät ole menestyneet, niin jälkikasvukaan ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Äitini" huusi minulle ihan suoraan, että tuhoaa tulevaisuuteni. Sitä todella yrittikin. Kaikin mahdollisin tavoin.
Narsisteille on ehdottoman tärkeää, että heidän jälkikasvunsa pärjää heikommin kuin he itse. Hiukan tervepäisemmille ja kaiketi älykkäämmille narsisteille taas se jälkikasvun - oman itsensä jatkeen - menestyminen tuo kunniaa. Vähän kuin itse siinä menestyisivät, sillä voi leuhkia ja nostattaa omaa arvoa muiden silmissä. Mutta nämä narsistien pohjasakka haluavat tuhota jälkikasvunsa elämän. Kaipa kun itse eivät ole menestyneet, niin jälkikasvukaan ei saa.
Niin ja tätä huusi yhdessä vaiheessa ihan jatkuvasti. En ole vuosiin ollut missään tekemisissä, tuskin tulen enää koskaan eläessään olemaan. En kaipaa!
Koko lapsuuden ja nuoruuden kiusasi minua kuin pahimmanlaatuinen koulukiusaaja.
Hyvä esimerkki:
Ensin vaaditaan lapsia hankkimaan lapsenlapsia, syyllistetään, painostetaan , uhataan perinnön viemisellä.
Sitten kun se lapsenlapsi syntyy painostuksen seurauksena, isovanhempia ei näy missään apuna, ei tueta mitenkään.
Ei kannata mennä halpaan! Tällaisia ihmisiä pitää varoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tähän päänaukomiseen, julmailuun ja dissaamiseen on syynä lapsille valmiiksi käsikirjoitetut roolit. Meillä oli isäni ja hänen äitinsä valinneet meille suvun lapsille ammatit, parisuhteet ja lapsiluvut valmiiksi. Ja kun ne eivät toteutuneetkaan, alkoi v*ttuilu, mitätöinti, isäni kohdalla valitettavasti myös väkivalta.
Isäni oli päättänyt, että minusta tulee juristi, että menen naimisiin hänen työkaverinsa vankilassa istuneen uusnatsipojan kanssa ja teen tälle poikia. No, minusta tuli toimittaja, menin naimisiin tummaihoisen miehen kanssa ja meillä on tytär. Luonnollisesti tämä oli isälleni ja hänen äidilleen niin suuri häpeä ja väkivaltayllyke, että emme voi enää olla lainkaan yhteyksissä.
Yhteisiltä tutuilta kuulen toisinaan, että siellä lapsuudenkodissani näin vuosiakin myöhemminkin taivastellaan, että kuka se X luulee olevansa ja mikä sille oikein tuli.
Kunpa joku toimittaja tekisi tästä ilmiöstä jutun, ihan sairas kuvio mitä niin monissa perheissä ja porukoissa ylläpidetään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa lähipiirille mitään rahoista, töistä, poikaystävistä ym. Saa olla rauhassa eikä häiritse sun ihmissuhteita.
Miten on mahdollista että suurin osa ihmisistä on vaikka naimisissa, on ihan hyvin toimeentulevia mutta mulle ei tämä ole sallittua? Ja näköjään muillakin palstalaisilla samoja kokemuksia. Silti ne muut ihmiset kyllä tavoittelevat unelmiaan ja saavat kannustusta siihen.
Ei nuo asiat ole sallittuja ns.syntipukille. Syntipukki ei saisi saada tai saavuttaa mitään. Ei yhtään mitään. Sairas kuvio.
Kannattaa tutustua termiin "luokkahyppy". Jos vaikka pikkukaupungista ponnistat maailmalle ja luot uraa niin kyllä siinä kotipaikkakunnalle jääneillä on ihmettelemistä. Kun samoista lähtökohdista on lähdetty ja toinen menestyy ja toinen ei niin viimeistään nelikymppisenä kateus nostaa päätään lähipiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tutustua termiin "luokkahyppy". Jos vaikka pikkukaupungista ponnistat maailmalle ja luot uraa niin kyllä siinä kotipaikkakunnalle jääneillä on ihmettelemistä. Kun samoista lähtökohdista on lähdetty ja toinen menestyy ja toinen ei niin viimeistään nelikymppisenä kateus nostaa päätään lähipiirissä.
No ei nyt vaikka 1 ulkomaanmatka ole vielä kummoinenkaan luokkahyppy ja siitäkin jo revitään pelihousut
Sairas äiti, ei voi muuta sanoa.