Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä kokemusta siitä että lähipiiri ei halua sinulle hyvää?
30.10.2025 |
Alat vaikka kuntoilla / huolehtimaan terveydestäsi ja se tuomitaan heti; olet kerryttänyt säästöjä ja etsit parempaa asumista niin sitä sitten ilkutaan jne.
Mikä tällaisia ihmisiä vaivaa? Sanovat vielä päin naamaa nuo, ei edes selän takana.
Missä käytöstavat?
Kommentit (65)
On. Aina halveksuttiin ja mitätöitiin, taloudellista tai muutakaan apua ei annettu, vaikka varaa olisi ollut. Nyt olen kokkare ja jokainen 80+ vanhus pärjää omillaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kerrot jostain säästöistä muille? Pitävät varmaan sinua leuhkana paskiaisena.
Kun ihmiset kysyvät vaikka että mitä sulle kuuluu. Niin miksen vastaisi siihen että etsiskelen uutta asuntoa jos se on se mihin käytän kaiken vapaa-aikani sillä hetkellä? Esim. työkavereiden kanssa vertailen asuntoja, asuinalueita, linkkaillaan asuntoilmoituksia jne. Sitten oma lähipiiri on näitä että pöh, mitä sinä nyt mistään tajuat, et saa lainaa, oletpa sinä täynnä itseäsi kun kehtaat kuvitellakaan ostavasi asunnon, pysy vain siellä poterossasi kuten ennenkin että minä näytän menestyneemmältä kuin sinä!
En kertoisi mitään, jos on noin vähä-älyisiä sukulaisia. Parempi pitää tiedot omanaan.
No tämä juurikin oli ket
No hittoako välität mitä muut ajattelee. Anna heidän olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kerrot jostain säästöistä muille? Pitävät varmaan sinua leuhkana paskiaisena.
Kun ihmiset kysyvät vaikka että mitä sulle kuuluu. Niin miksen vastaisi siihen että etsiskelen uutta asuntoa jos se on se mihin käytän kaiken vapaa-aikani sillä hetkellä? Esim. työkavereiden kanssa vertailen asuntoja, asuinalueita, linkkaillaan asuntoilmoituksia jne. Sitten oma lähipiiri on näitä että pöh, mitä sinä nyt mistään tajuat, et saa lainaa, oletpa sinä täynnä itseäsi kun kehtaat kuvitellakaan ostavasi asunnon, pysy vain siellä poterossasi kuten ennenkin että minä näytän menestyneemmältä kuin sinä!
Miksi ihmeessä kerrot, jos tiedät heidän olevan noin törppöjä? Et sinäkään kovin järkevä ole, jos silti kerrot.
Kun on harvoin tekemisissä, eihän sitä muistakaan kuinka idootteja tietyt henkilöt olivatkaan.
Ohitan.
Hyvää iltaa..
..parempaa yötä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka kuvittelevat toisten haluavan hänelle aina vain pelkkää pahaa, ovat tavattoman raskaita. Kaikki pitää aina kääntää negatiiviseksi ja joka saatanan asiassa on muka aina jotain taka-ajatuksia. Näkee mörköjä kaikkialla. Melkoisia kuolonsyöjiä, ei voi muuta sanoa.
Sanoo rajaton ihminen, joka töksäyttelee muille mitä sylki suuhun tuo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele aloittaja kirjoittamaan. Käytät tätäkin ; ihan päin helvettiä.
Pösilö
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa lähipiirille mitään rahoista, töistä, poikaystävistä ym. Saa olla rauhassa eikä häiritse sun ihmissuhteita.
Lähipiirisi voisi kasvaa henkisesti. Olla sitä mitä läheisten oikeasti kuuluu. Tukena ja kannustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kertonut mitään raha-asioita tai hyvin henkilökohtaisia asioita sukulaisille tai kelleen muullekaan.
Pahinta mitä mulle on tapahtunut on kun kerroin töissä että pääsin yliopistoon haluamalleni kurssille, se johti kandidaatin papruihin, niin siitä alkoi jatkuva mustamaalaaminen, juoruilu ja keksittyjen juttujen levittely.
Eli en voinut vain sanoa töissä että oletpa ilkeä tms. vaan piti vain purra hampaat yhteen ja kestää.
Suomessakin on ihan kaikille vapaus hakeutua yliopistoon jos vain rahkeet kestää, en ymmärrä miksi siitä joku niin suivaantuu ettei voi vain sanoa siinä onnistuneelle että onpa hyvä kun pääsit. Eikä ruveta ilkeilemään ja mustamaalaamaan.
Joku ihmeen Janten laki ilmeisesti päällä että kukaan ei muka saisi "luulla itsestään liikoja" tai jotain.
Eikä missään tapauksessa saisi luulla, että onnistuu jossakin tekemisissään.
Minä ainakin olen vastaavassa tilanteessa onnitellut sellaista joka on päässyt eteenpäin elämässään. Eihän se sitä paitsi ole minulta pois mitenkään.
Joku ihmeen kateus päällä noilla jotka ei kestä toisen menestystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka kuvittelevat toisten haluavan hänelle aina vain pelkkää pahaa, ovat tavattoman raskaita. Kaikki pitää aina kääntää negatiiviseksi ja joka saatanan asiassa on muka aina jotain taka-ajatuksia. Näkee mörköjä kaikkialla. Melkoisia kuolonsyöjiä, ei voi muuta sanoa.
Sanoo rajaton ihminen, joka töksäyttelee muille mitä sylki suuhun tuo?
Luultavasti noin. Mun rajaton sisarus kerran pyytämättä neuvoessaan ja vit tuillessaan elämästäni taas kerran, kehtasi perustella sen jotenkin näin, että pitäähän sitä nyt sisarukseltaan kestää palautetta! Siis ideana selvästi että ollaan olevinaan verisiteen takia sellaiseen naimisissa oloon nyt jotenkin vaan valvollisia. Kadun että pitkään tuo mantra ja manipulointi minuun nuorempana upposikin, hänellä oli vanhempana sisaruksena tietynlainen auktoriteetti silmissäni, mutta ohi on, nyt on rajoja vedetty, ja hänkin tajuaa (useinmiten) olla menemättä liian mauttoman pitkälle, koska tajuaa että saatan yks kaunis kerta pistää välit poikki vaikka loppuiäksi!
Ai muillakin on tätä? Luulin olevani ainoa. Minulla on pari työkaveria, jotka varmaan saisi sydänkohtauksen jos joskus löytäisin miehen. Niin kuin joku tässä ketjussa hyvin sanoikin, kaikille muille on sallittua, mutta ei minulle. Jotkut suuttuu jopa siitä kun juttelen iloisesti ihmisten kanssa jotka olen tavannut ensimmäistä kertaa. Voiko joku kertoa, mistä tämä johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on hyvin, jos et menesty missään asiassa, jos sinulla ei ole omistusasuntoa, autoa, korkeaa koulutusta, parisuhdetta. Mutta auta armias jos repäiset ja hankit jonkun edellämainitun. Sitten helvetti repeää niin töissä ja kotona. Tämä on minun kokemukseni.
Huomaa, että täällä on muutamia, joilla ei ole ollut lähipiirissään ihmistä joka tietää sinua paremmin mikä on sinulle hyväksi. Olen itse kasvanut sellaisten ankeuttajien alla, mitään ei olisi saanut tavoitella, kunhan nyt käy tavallisesti töissä ja prismassa eikä herätä huomiota hyvässä eikä pahassa. Muistivat aina ihmetellä, että miten sinä kuvittelet pärjääväsi vieraassa isossa kaupungissa, ei kyllä kannata muuttaa, mitä siellä muka on. Ei kai sinua nyt kukaan palkkaa mihinkään töihin kun olet tuollainen. Ei tarvitse heti treffeille suostua mutta jos sitten antoikin pakit jollekin niin mikä prinsessa se sinä kuvittelet olevasi. Ihan sama mitä teki ja miten päin oli niin silti oli joku neuvo miten sen olisi sittenkin voinut tehdä toisin kun väärinpäin tämä nyt meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai muillakin on tätä? Luulin olevani ainoa. Minulla on pari työkaveria, jotka varmaan saisi sydänkohtauksen jos joskus löytäisin miehen. Niin kuin joku tässä ketjussa hyvin sanoikin, kaikille muille on sallittua, mutta ei minulle. Jotkut suuttuu jopa siitä kun juttelen iloisesti ihmisten kanssa jotka olen tavannut ensimmäistä kertaa. Voiko joku kertoa, mistä tämä johtuu?
He ovat tottuneet näkemään sinut jossain tietyssä roolissa. Oman päänsä sisällä ajattelevat, että olet ns. huonompi kuin he, ja se saa heidän olonsa turvalliseksi ja paremmaksi. Olisi uhka heitä kohtaan, jos voisit menestyä elämässä tai saavuttaa samoja asioita (tai jopa parempia) kuin he.
youtubessa on paljon hater,frenemy ja family betrayal materiaalia josta voi hyöyä,joskus lähimmät ihmiset voi olla vihaajia ja siksi voi myös katkaista välit.ei kaikkien perhe ole kiva ja turvallinen. narsisteja jne voi olla myös ystävissä ja perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on hyvin, jos et menesty missään asiassa, jos sinulla ei ole omistusasuntoa, autoa, korkeaa koulutusta, parisuhdetta. Mutta auta armias jos repäiset ja hankit jonkun edellämainitun. Sitten helvetti repeää niin töissä ja kotona. Tämä on minun kokemukseni.
Miksi tuollaista edes kertoo kelleen?
No ainakin kerran karma palautti maan päälle sellaisen joka omasta mielestään menisi jo pian naimisiin ja oli jo hääpäivänkin valinnut ja sormuksen tyylin. Sitten yhtäkkiä kävi ilmi että tyyppi olikin mennyt naimisiin jonkun omaan uskontokuntaansa kuuluvan kanssa (tietysti!) ja tämä tuttavani jäi lehdelle soittelemaan eikä sitten koskaan "päässytkään naimisiin". Hän on siis yhä perheetön, kun taas minä "pääsin" naimisiin ja olen yhä saman miehen kanssa.
Hän oli suorastaan pettynyt, että minä "pääsin" vaikka olin hänen mielestään "toivoton tapaus" kun taas hän itse oli suorastaan eliittiä ja prinsessa.
Lähinnä säälin häntä, kun monta vuosikymmentä on mennyt ja hänen elämänsä meni ilmeisesti pilalle kun ei saanut tuota tavoittelemaansa miestä ja suunnittelemaansa perhe-elämää.
Hän siis oli kateellinen minulle mutta minä olisin kyllä sydämestäni suonut hänelle hänen unelmoimansa elämän.
Roolit vaihtuivat nähtävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kertoa lähipiirille mitään rahoista, töistä, poikaystävistä ym. Saa olla rauhassa eikä häiritse sun ihmissuhteita.
Lähipiirisi voisi kasvaa henkisesti. Olla sitä mitä läheisten oikeasti kuuluu. Tukena ja kannustaa.
Kuka jaksaa tukea ja kannustaa, kun on omia asioita hoidettavana. Pitäköön jokainen omista asioistaan huolta.
Vierailija kirjoitti:
Ai muillakin on tätä? Luulin olevani ainoa. Minulla on pari työkaveria, jotka varmaan saisi sydänkohtauksen jos joskus löytäisin miehen. Niin kuin joku tässä ketjussa hyvin sanoikin, kaikille muille on sallittua, mutta ei minulle. Jotkut suuttuu jopa siitä kun juttelen iloisesti ihmisten kanssa jotka olen tavannut ensimmäistä kertaa. Voiko joku kertoa, mistä tämä johtuu?
Mielessäsi olet keksinyt koko asian päässäsi. Tuskin työkavereita kiinnostaa sun miesasiat. EVVK
Alue: Aihe vapaa
Ehkä sä oot paremman näkönen kuin ne muut toimeentulevat? Tai oot iloisempi, ja sun suhde tasapainosempi? Jotain ne näkee sussa, mitä et ehkä itse nää.