Z-sukupolvea pidetään laiskoina ja saamattomina, mutta tuskin itsekään olisitte jaksaneet ponnistella, jos
olisitte tienneet, että teillä ei koskaan tule olemaan rahaa ostaa asuntoa, hankkia perhettä, työpaikasta ei ole varmuutta, kouluttautuminen on turhaa ja eläkkeelle ette koskaan tule pääsemään.
Ennen riitti, että menee töihin ja sitten oli hyvät mahdollisuudet saavuttaa kaikki noista, etenkin jos kouluttautui hyvin.
Kommentit (113)
Suomessa on valtavasti perheitä joiden molemmat vanhemmat ovat pitkäaikaistyöttömiä. Ei ihmisen tarvitse olla rikas voidakseen perustaa perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista. Sota-aikaan eläneet jaksoivat ponnistella. Mikä lie heissä ollut vikana?
Sota-aika ja sota-aika- Koskaan muulloinhan ei voi olla vaikeaa tai haasteita.
Voi toki olla, mutta ajattelepa itsesi tilanteeseen, jossa saat varttitunnin aikaa pakata perheesi ja tavarasi ja lähteä jonnekin, josta et tiedä mitään.
Tätä olen myös ihmetellyt!
Tuskin vanhempi sukupolvi edes ymmärtää, millaista z-sukupolvella on. Synnytään tai ollaan lapsia 2008 vuoden lamassa, sit iskee korona rajoituksineen. Samalla koulutus on romutettu, ei ole mitään omaa pulpettia tai luokkatilaa vaan kaikki ovat samassa säilössä + olet s2 ympäröimänä, mutta sun pitäisi suvaita heitä, koska "suvaitsevaisuus", kun todellisuudessa s2-ryhmä jarruttaa kielen opettelua ja ryöstää reppusi/ pahoipitelee ryhmänä sinut.
Ja vaikka osaat 3 kieltä c1 tasolla, parit korkeakoulupaperit kädessä ja lista suosittelijoita niin et pääse alasi töihin, koska "haemme dynaamista tiimipelaajaa, joka on alle 25v, mutta yli 20 vuoden kokemuksella". Jos taas haet siivoojaksi, mäkkärin kassaksi tai talkkariksi, kielitaidoton ja Suomen lainsäädännöstä ymmärtämätön menee aina edellesi, koska tulevat yhtiölle halvemmaksi, eikä työlainsäädäntöä tarvitse noudattaa kuin paperilla.
70-luvulla, kun menit töihin riitti yleensä se, että ilmestyit paikan päälle selvinpäin (tai no, mitä ukiltani kuulin, jälkimmäinenkin oli vapaehtoista).
Onhan se aika tavalla kyyniseksi tekevää, kun ei näe tulevaisuutta itselleen.
Töitä ei ole tai, jos on, sillä et todellakaan osta omaa asuntoa, elätä perhettä, hanki autoa, koiraa tai kesämökkiä, kuten moni perhe teki tyyliin hitsaajan ja tarjoilijan palkalla vielä 80-luvulla. Puhumattakaan siitä, että näet vaan hyvinvointivaltion sekä terveydenhuollon rippeet, jotka ovat tulessa. Samalla vanha polvi huutaa "tehkää lapsia"! Niin kuin milloin??? Sairaalasta käännytetään synnyttävät äidit pois, ei voi elättää perhettään eikä koe vastakkaista sukupuolta kovinkaan mielekkääksi (johtuen esimerkiksi siitä, miten miehet ja pojat ovat kohdelleet aspana, joten nyt vaan haluat vältellä elämää, jossa pitäisi tavata miehiä).
En sano, että vanhemmalla polvella oli välttämättä helpompaa, mutta sanon, että meillä on ihan erilaisia haasteita.
Suosittelen uraa hautausalalla. Ruumiit eivät lopu kesken.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista. Sota-aikaan eläneet jaksoivat ponnistella. Mikä lie heissä ollut vikana?
Silloin on eletty ihan erilaisessa yhteiskunnassa ja ponnistelutkin on olleet hyvin erilaisia. Esim. Omat sukulaiset on olleet siihen aikaan omavaraisia maanviljelijöitä. Aika vaikea verrata nykyhetkeen. Jokatapauksessa sotien jälkeen oli jonkin aikaa mahdollisuus saavuttaa hyvä elintaso ja sosioekonominen asema aidosti oman ahkeruuden ja työnteon ja opiskelun myötä. Jostain syystä sitten jossain vaiheessa kuitenkin päätettiin, että myöhemmin syntyneille saakin yksi yritys akateemista opiskelua riittää ja toiselle asteelle jätettiin kuitenkin rajaton oikeus opintotukeen ja tutkintoihin. Sosiaaliturvajärjestelmä muokattiin erittäin passivoivaksi siten, että taidealojen tutkinnon suorittaneiden ja tutkijoitten toimiminen omassa ammatissaan muuttui lähes mahdottomaksi. Seurauksena on se tilanne minkä kaikki voivat nyt itse omien aistimiensa todistuksin havaita.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen uraa hautausalalla. Ruumiit eivät lopu kesken.
Hautausalalle ei ole edes koulutusta Suomessa. Tekijöistä ei myöskään ole pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista. Sota-aikaan eläneet jaksoivat ponnistella. Mikä lie heissä ollut vikana?
Silloin on eletty ihan erilaisessa yhteiskunnassa ja ponnistelutkin on olleet hyvin erilaisia. Esim. Omat sukulaiset on olleet siihen aikaan omavaraisia maanviljelijöitä. Aika vaikea verrata nykyhetkeen. Jokatapauksessa sotien jälkeen oli jonkin aikaa mahdollisuus saavuttaa hyvä elintaso ja sosioekonominen asema aidosti oman ahkeruuden ja työnteon ja opiskelun myötä. Jostain syystä sitten jossain vaiheessa kuitenkin päätettiin, että myöhemmin syntyneille saakin yksi yritys akateemista opiskelua riittää ja toiselle asteelle jätettiin kuitenkin rajaton oikeus opintotukeen ja tutkintoihin. Sosiaaliturvajärjestelmä muokattiin erittäin passivoivaksi siten, että taidealojen tutkinnon suorittaneiden ja tutkijoitten toimiminen omassa ammatissaan muuttui lähes mahdottomaksi. Seurauksena on se tilanne minkä k
ja kissin pissit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista. Sota-aikaan eläneet jaksoivat ponnistella. Mikä lie heissä ollut vikana?
Sota-aika ja sota-aika- Koskaan muulloinhan ei voi olla vaikeaa tai haasteita.
Voi toki olla, mutta ajattelepa itsesi tilanteeseen, jossa saat varttitunnin aikaa pakata perheesi ja tavarasi ja lähteä jonnekin, josta et tiedä mitään.
Kyllä nykyhetken nuoret ja nuoret aikuiset on erittäin tietoisia tästäkin uhasta, vielä kaiken muun lisäksi.
Tuollainen yhteiskunnallinen ymmärrys syntyy lehtiä lukemalla ja uutisia seuraamalla. Ei taida tiktokista vielä saada kovinkaan kummoista käsitystä asioiden varsinaisesta tilasta. Pikemminkin lyhytvideoiden perusteella vakuuttuu, että ihminen on pohjattoman kekseliäs ja kaikki on kaikille mahdollista.
Etukäteen ei voi koskaan tietää, joten puhut ihan höpsöjä. Jos heittäytyy tekemättömäksi tukien varaan, koska ei ole varma tulevaisuudesta, niin silloin todellakin on laiska ja saamaton. Elämä on täynnä riskejä ja vastoinkäymisiä, ja ne pitää vaan kohdata.
Vierailija kirjoitti:
Etukäteen ei voi koskaan tietää, joten puhut ihan höpsöjä. Jos heittäytyy tekemättömäksi tukien varaan, koska ei ole varma tulevaisuudesta, niin silloin todellakin on laiska ja saamaton. Elämä on täynnä riskejä ja vastoinkäymisiä, ja ne pitää vaan kohdata.
Kuka täällä on sanonut heittäytyvänsä tukien varaan?
Vierailija kirjoitti:
Etukäteen ei voi koskaan tietää, joten puhut ihan höpsöjä. Jos heittäytyy tekemättömäksi tukien varaan, koska ei ole varma tulevaisuudesta, niin silloin todellakin on laiska ja saamaton. Elämä on täynnä riskejä ja vastoinkäymisiä, ja ne pitää vaan kohdata.
Mitä ihmettä? Tietysti otetaan tuet, jos ei mihinkään työhön valita. Pyhällä hengelläkö pitäisi elää?
Mistä päättelet, että et näitä tule saamaan?
Vierailija kirjoitti:
Minun aikanani piti mennä kirjastoon ja tietämys pohjautui siihen antiin mikä kirjaston valikoimissa oli, olipa se uutta tai vanhaa.
Jos tieto pääsi kirjoihin, se oli moneen kertaa tarkistettu ja hiottu. Nyt porukka etsii netistä "tietoa", jonka on voinut kirjoittaa kuka tahansa typerys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, ja mä kun olen kuullut että on meneillään suuri varallisuudensiirto kun vauraat vanhemmat jättävät fyrkat Gen Z:lle? Nykyperheissä on lapsia vähemmän kuin aiemmin eli vähemmän jaettavaakin.
Kouluttautumisen pitäisi olla nykyistä helpompaa, kiitos netin ja tekoälyn jotka mahdollista asioiden opettelun. (Minun aikanani piti mennä kirjastoon ja tietämys pohjautui siihen antiin mikä kirjaston valikoimissa oli, olipa se uutta tai vanhaa.)
Eläkkeelle tuskin kukaan enää boomereiden jälkeen pääsee. Kuollaan työpaikalla latauspiuha korvassa.
Kouluttautuminen on helpompaa, mutta koulutuksesta ei ole samanlaista hyötyä ja etua kuin mitä aiemmin. Aiemmin pystyi ajattelemaan, että kun käy koulut kunnolla, niin elämä on turvattu.
No ei se kyllä ennenkään sellaista ollut. Aika paljon riippuu siitä, mitä opiskelee. Olen nähnyt tyyppien ponnistavan erittäinkin hyviin tuloihin ilman sen kummempaa virallista koulutusta ihan vaan koska ovat tajunneet opetella itsenäisesti oikeita asioita oikeaan aikaan. Se oikea aika on sitten tuurista, kuplat puhkeaa joten edellisenä vuonna on voinut päästä hyvään aaltoon mukaan, seuraavana ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista. Sota-aikaan eläneet jaksoivat ponnistella. Mikä lie heissä ollut vikana?
Sota-aika ja sota-aika- Koskaan muulloinhan ei voi olla vaikeaa tai haasteita.
Voi toki olla, mutta ajattelepa itsesi tilanteeseen, jossa saat varttitunnin aikaa pakata perheesi ja tavarasi ja lähteä jonnekin, josta et tiedä mitään.
Kyllä nykyhetken nuoret ja nuoret aikuiset on erittäin tietoisia tästäkin uhasta, vielä kaiken muun lisäksi.
Ei paljon pelota kun ollaan Natossa.
Tiedon saaminen on helpompaa.
Mun poika on aloittanut työuran tet harkasta. Juteltiin miten haluaa saavuttaa ja sitä pitkin on mennyt.
Opiskelee toista vuotta yliopistossa ja asuu kotonaan. On ainoa kurssikavereistaan. On nostanut lainan ja aikoo ostaa aspilla asunnon.
Kun vertaan omia työpaikalla käyneitä, halutaan pitää työsopimus lyhyenä, max 2 v, ei sitouduta mutta kovasti valitetaan, kun tuet ei riitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noin nuori ihminen vielä edes hahmota tuollaisia asioita. Jos joku heille on toivottomuuden tuollaisten asioiden suhteen syöttänyt, niin vanhemmat sukupolvet.
Z-sukupolvi on vanhimmillaan 28 vuotta. Itsekin kuulun Z-sukupolveen, on omistusasunto, asuntolaina, korkeakouluopinnot suoritettu jo aikoja sitten, vakityöpaikka ja omat osake- ja rahastosijoutukset. Koen olevani jo tarpeeksi vanha ja kokenut hahmottamaan tätä yhteiskuntaa ihan itsekin.
Kultalusikka perseessä syntynyt miljonnääriperheeseen. En leuhkisi paljon muille.
Sota-aika ja sota-aika- Koskaan muulloinhan ei voi olla vaikeaa tai haasteita.