Mies käyttää hyväksi vastuuntuntoisuuttani
Hän pyörii omilla asioillaan kaiket päivät ja minä huolehdin lapsesta ja koirasta, kun en henno jättää yksin. Mies käytt tätä vastuuntuntoisuuttani hyväksi. Työni on vaativampaa ja palkka isompi, mutta olen kaiket vapaa-ajat kodin vankina. Tekisi mieli erota, fantasioin siitä, eron ajatus tuntuu siltä, että vapautuisin vankilasta ja saisin ainakin joitain vapaapäiviä itselleni. Haluaisin käydä vaikka kaupungilla, kahvilassa, kuntosalilla tms, päästä tuulettumaan. Mies tekee osa-aikatyötä, mutta on pois kotoa aamusta iltaan, kun hän jatkuvasti järjestää itselleen omaa tekemistä. Parhaillaankin hän on harrastuksessaan.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Tein sen virheen, että juutuin tällaiseen suhteeseen. Olen ollut suorastaan ylivastuullinen, ja pikku hiljaa kaikki käytännön asiat ovat jääneet kontolleni. Hoidan siis talouden ja tarvittavat korjaustyöt kiinteistöön. Mies ajattelee enimmäkseen itseään ja mukavuuttaan ja seuraa touhujani kuin pikkupoika. Olinpa hölmö, kun hyvin nuorena ihastuin sievän ja kiltin näköiseen omalaatuiseen vanhapoikaan. Nykyään nuoret naiset ovat vähän viisaampia.
Mulla lähes identtinen kokemus, talo ja neljä lasta. Eron jälkeen sain vihdoin omaa aikaa, kun meillä oli viikko-viikko-systeemi. Kaikki -ihan kaikki- elämässä parani eron myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre. Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiisi.
Höpö höpö. Normaali ihminen välittää lapsesta ja lemmikistä. Ei vain nyt jakaudu tasaisesti tuo välittäminen.
Joo, on ihan normaalia olla nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa? Nainen on tahdoton olento vailla vastuuta siitä miten häntä kohdellaan?
Erokin on hankala prosessi, jos omaisuutta on jo kertynyt. Mies tietysti takertuisi kaikin voimin, ja pako tapahtuisi turvakotiin, jos haluaa vapaaksi.
🥱
Minä ratkaisin ottamalla eron ja vuoroviikkoasumisen. Eipä mies kantanut vastuuta edes omilla viikoillaan, joten todella vaikeaa on ollut, mutta onneksi lapset on kohta aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre. Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiisi.
Höpö höpö. Normaali ihminen välittää lapsesta ja lemmikistä. Ei vain nyt jakaudu tasaisesti tuo välittäminen.
Joo, on ihan normaalia olla nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa? Nainen on tahdoton olento vailla vastuuta siitä miten häntä kohdellaan?
Erokin on hankala prosessi, jos omaisuutta on jo kertynyt. Mies tietysti takertuisi kaikin voimin, ja pako tapahtuisi turvakotiin, jos haluaa vapaaksi.
Olet lukenut vähän liikaa iltaseiskaa.
Katselet taas koko päivän suljettujen sälekaihtimien takana Satuhäiden uusintoja ja kirjoittelen näitä alakouluaineita?
Minä istutin miehen alas ja keskustelimme yhdessä, mitkä asiat mies haluaa hoitaa ja mitkä minä. Tarvittaessa voi tehdä vaikka ihan listan asioista. (Meillä hieman eri tilanne kuin aloittajalla, kun palasin töihin reilun kymmenen kotiäitivuoden jälkeen ja mies oli tottunut siihen, että hoidan kaikki kotiasiat.)
Pitää myös osata hyväksyä, että puoliso hoitaa asiat omalla tavallaan eikä sinun tavallasi. Tämä on ollut itselle vaikeaa.
Ap:n tilanteessa voisi selkeän työnjakolistauksen lisäksi olla hyötyä siitä, että sovitte suoraan esim. päivän tai kaksi viikossa, jolloin kumpikin saa illalla harrastaa omiaan ja toinen hoitaa sillä välin lapsen ja kodin. Ei niin, että ap:n harrastusilta tarkoittaa kotitöiden tekemistä harrastusten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre. Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiisi.
Höpö höpö. Normaali ihminen välittää lapsesta ja lemmikistä. Ei vain nyt jakaudu tasaisesti tuo välittäminen.
Höpö höpö, normaali ihminen ei vangitse itseään kodin muurien sisäpuolelle, se on läheisriippuvuutta.
Miten se tilanne siitä paranee että kotona on yksi aikuinen vähemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre. Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiisi.
Höpö höpö. Normaali ihminen välittää lapsesta ja lemmikistä. Ei vain nyt jakaudu tasaisesti tuo välittäminen.
Yleensä tuollaisessa suhteessa on kaksi aikuista lasta, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen menee impulssiensa mukana, toinen kontrolloi. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa vastuuta enemmän, alkaen omasta itsestään.
Tämä on täyttä paskaa. Tutkitusti esim. narsistien puolisot ovat yleensä ihan normaaleja, eikä läheisriippuvaisia, kuten usein jatkamaan.
Ymmärsinkö oikein, lapsi on jo sen ikäinen että hän voisi olla jo sen aikaa yksin, että voisit esim käydä kahvilla? Ja se on miehen vika ettet raaski lähteä?
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä asiasta kannattaisi puhua miehen kanssa sen sijaan, että jauhat täällä.
Mietin onko aloitus keksitty. Samaa tapahtuu silti arkielämässä. Luultavasti mies ei tule muuttumaan. Ap:n täytyy siten alistua nykyiseen palvelurooliinsa tai lähteä avioliitosta. Avioero tuo usein mukanaan elintason alenemista ainakin alussa. Lapsella voi olla vaikeaa, kun vanhemmat muuttavat erilleen. Lisäksi taustalla voi olla on suvun paheksuntaa, jota esiintyy vielä 2000-luvullakin. Meidän suvussa on paheksuttu jopa avioliiton solmimista, mikä tuntuu oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre. Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiisi.
Höpö höpö. Normaali ihminen välittää lapsesta ja lemmikistä. Ei vain nyt jakaudu tasaisesti tuo välittäminen.
Höpö höpö, normaali ihminen ei vangitse itseään kodin muurien sisäpuolelle, se on läheisriippuvuutta.
Ketjullako normaali ihminen sitten kahlitsee vastuuttoman ihmisen kotiin kun puhelin ei tehoa? Eropäätös vie normaalilla ihmisellä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre. Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiisi.
Epäkohdista puhuminen ääneen ei ole marttyyriksi tekeytymistä. Asioista pitää voida puhua. On hyvä, jos edellinen kirjotitaja ei enää herjaa uskontoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre. Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiisi.
Höpö höpö. Normaali ihminen välittää lapsesta ja lemmikistä. Ei vain nyt jakaudu tasaisesti tuo välittäminen.
Yleensä tuollaisessa suhteessa on kaksi aikuista lasta, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen menee impulssiensa mukana, toinen kontrolloi. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa vastuuta enemmän, alkaen omasta itsestään.
Tämä on täyttä paskaa. Tutkitusti esim. narsistien puolisot ovat yleensä ihan normaaleja, eikä läheisriippuvaisia, kuten usein jatkamaan.
Tämä on täyttä paskaa. Tutustu sanaan piilonarsismi. Ap on tutkitusti tyypillinen piilonarsisti.
Vierailija kirjoitti:
En vaan pysty ymmärtämään miten naiset edelleen alistuu tuohon asemaan.
Niin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuota suhdetta ei kannata viedä pitemmälle. Mieti sitten kun on lapsia.
Heh, aphan kertoi että heillä on lapsi.
Maan päälehdessä oli tänään näyttävä artikkeli lasten osaamisen romahduksesta. Sen huomaa aikuisväestössäkin, kun luetun ymmärtäminen on heikentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä asiasta kannattaisi puhua miehen kanssa sen sijaan, että jauhat täällä.
Mietin onko aloitus keksitty. Samaa tapahtuu silti arkielämässä. Luultavasti mies ei tule muuttumaan. Ap:n täytyy siten alistua nykyiseen palvelurooliinsa tai lähteä avioliitosta. Avioero tuo usein mukanaan elintason alenemista ainakin alussa. Lapsella voi olla vaikeaa, kun vanhemmat muuttavat erilleen. Lisäksi taustalla voi olla on suvun paheksuntaa, jota esiintyy vielä 2000-luvullakin. Meidän suvussa on paheksuttu jopa avioliiton solmimista, mikä tuntuu oudolta.
No, onko ap osallistunut keskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marttyyrius on narsismin piirre. Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiisi.
Höpö höpö. Normaali ihminen välittää lapsesta ja lemmikistä. Ei vain nyt jakaudu tasaisesti tuo välittäminen.
Yleensä tuollaisessa suhteessa on kaksi aikuista lasta, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen menee impulssiensa mukana, toinen kontrolloi. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa vastuuta enemmän, alkaen omasta itsestään.
Tämä on täyttä paskaa. Tutkitusti esim. narsistien puolisot ovat yleensä ihan normaaleja, eikä läheisriippuvaisia
Miljoona tekosyytä miehen laiskuudelle ja vastuuttomuudelle :D
Vierailija kirjoitti:
Tein sen virheen, että juutuin tällaiseen suhteeseen. Olen ollut suorastaan ylivastuullinen, ja pikku hiljaa kaikki käytännön asiat ovat jääneet kontolleni. Hoidan siis talouden ja tarvittavat korjaustyöt kiinteistöön. Mies ajattelee enimmäkseen itseään ja mukavuuttaan ja seuraa touhujani kuin pikkupoika. Olinpa hölmö, kun hyvin nuorena ihastuin sievän ja kiltin näköiseen omalaatuiseen vanhapoikaan. Nykyään nuoret naiset ovat vähän viisaampia.
Omalaatuinen onkohan miehelläsi diagnoosi?
Ydinperhe fantasia.