Lue keskustelun säännöt.
Nyt keski-iässä alkanut suremaan nuoruutta
29.10.2025 |
Oli se niin surkeaa aikaa, että olen elänyt koko ikäni kuin ulkoistaen sen itsestäni.
Kommentit (7)
Keski-ikä tuo mukanaan kummallisia surukohtauksia. Tuntee ihmeellistä empatiaa itseään kohtaan asioista, mitä kohtaan ei kylläkään ole kaivannut mitään "empatiaa". Aikuisena vaan tajuaa, miten säälittävä rääpäle on joskus ollut. Tuurilla hengissä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Joillakin vaikeaa sen jälkeenkin ollut.
On ollut vaikeaa senkin jälkeen minullakin. Silti nuoruus, n. 15-35v oli pahinta aikaa. 17-25 erityisen surkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä tuo mukanaan kummallisia surukohtauksia. Tuntee ihmeellistä empatiaa itseään kohtaan asioista, mitä kohtaan ei kylläkään ole kaivannut mitään "empatiaa". Aikuisena vaan tajuaa, miten säälittävä rääpäle on joskus ollut. Tuurilla hengissä jne.
Juuri näin. Näitä tulee. Monesti ihan tuurilla hengissä.
No kyl se nuoruus on ihmiselle tärkein asia. Ei ole hyvä olla keski-ikäinen.
Mulla tuo vaihe on jo mennyt ohi. Jonkin sortin keski-iän kriisi oli 42-44 -vuotiaana, jona surin paljon sitä mitä olin tehnyt nuorena, ja vielä enemmän sitä mitä olin jättänyt tekemättä koska arkuus, epävarmuus, ajattelu että sitten kun löydän miehen... Mutta niin se kriiseily meni ohi, enkä enää mitenkään sure enkä ajattele nuoruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyl se nuoruus on ihmiselle tärkein asia. Ei ole hyvä olla keski-ikäinen.
Jos se nuoruus ois mennyt vähänkään niinkuin muilla ihmisillä, niin keski-ikäkin olisi helpompi. Paha on paskalle rakentaa hyvää elämää enää.
Et ole ainoa. Joillakin vaikeaa sen jälkeenkin ollut.