Jos parisuhteessa loukkaa toista todella pahasti, pitääkö auttaa kumppania pääsemään asiasta yli?

"Nyt mulle kerrottiin, että itse asiassa sen ikävästi toimineen puolison vastuulla on vain hänen oma toiminta, ja se että asia ei enää toistu. Ja loukattu on itse vastuussa omista tunteistaan, siitä miten pahalta se tuntuu tai ei tunnu. "

Se että sinulla on vastuu omista tunteistasi ei tarkoita että niillä tunteilla ei olisi mitään väliä tai että et saisi tuntea mitä tunnet. Mutta et voi siis mitenkään velvoittaa toista tekemään jotain jotta sinä tuntisit jollain toisella tavalla.

Mutta luonnollisesti on niin että jos se toinen ei halua mitenkään parantaa sinun fiiliksiäsi vaikka hyvittelemällä ja pytämällä nöyrästi anteeksi niin ne sinun tunteesi voivat ja saavat jäädä negatiivisiksi ja se taas voi johtaa eroon.

Toinen ei siis ole velvoitettu hyvittelemään mutta hänen ei sitten pidä myöskään ihmetellä jos tulee ero.

Vierailija kirjoitti:

"Nyt mulle kerrottiin, että itse asiassa sen ikävästi toimineen puolison vastuulla on vain hänen oma toiminta, ja se että asia ei enää toistu. Ja loukattu on itse vastuussa omista tunteistaan, siitä miten pahalta se tuntuu tai ei tunnu. "

Se että sinulla on vastuu omista tunteistasi ei tarkoita että niillä tunteilla ei olisi mitään väliä tai että et saisi tuntea mitä tunnet. Mutta et voi siis mitenkään velvoittaa toista tekemään jotain jotta sinä tuntisit jollain toisella tavalla.

Mutta luonnollisesti on niin että jos se toinen ei halua mitenkään parantaa sinun fiiliksiäsi vaikka hyvittelemällä ja pytämällä nöyrästi anteeksi niin ne sinun tunteesi voivat ja saavat jäädä negatiivisiksi ja se taas voi johtaa eroon.

Toinen ei siis ole velvoitettu hyvittelemään mutta hänen ei sitten pidä myöskään ihmetellä jos tulee ero.

Tätä juuri tarkoitin viesteissäni 2 ja 14. 

Ihmettelen miksi monissa vastauksissa korostetaan sukupuolta, koska nämä asiat eivät ole kiinni sukupuolesta. Ja hyvityksen vaatiminen voi sekin olla rajattomuutta, jolla manipuloidaan toista jopa vuosia, useimmiten näissä on kyse pariskunnan valtataistelusta eli kumpi määrää mikä on oikein. Mutta sellaista absoluuttista oikeutta ei ole, tunteita ja tarpeita ei voi tuomita oikeussalimenettelyssä (elleivät ne johda rikollisiin tekoihin).

Omien rajojen piirtäminen ja vartiointi on yksi aikuisuuden mitta. Jos toinen jatkuvasti loukkaa tulemalla yli tai on muuten hyvin erilaiset käsitykset siitä mikä on ok, niin suhde loppuu terveiden aikuisten kohdalla. Turvattomasti kiintynyt sen sijaan jää suhteeseen, jossa joudutaan jatkuvasti hyvittelemään joutavuuksia tai ikivanhoja, jos selvitettyjä asioita tai kestämään loukkauksia, joita ei tosiasiassa kaduta ja hyvitetä, vaan ne ovat osa tavoitetta alistaa toinen. Molemmat puolisot voivat käyttäytyä samoin, jolloin kyseessä on taisteleva pariskunta, joka koko elämänsä taistelee toisiaan vastaan, se on heidän tapansa olla parisuhteessa (ja suht yleinen malli sitä paitsi). Ulkomaailmasta sitten haetaan hyvityksen tunnetta ja tukea omille näkemyksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nyt mulle kerrottiin, että itse asiassa sen ikävästi toimineen puolison vastuulla on vain hänen oma toiminta, ja se että asia ei enää toistu. Ja loukattu on itse vastuussa omista tunteistaan, siitä miten pahalta se tuntuu tai ei tunnu. "

Se että sinulla on vastuu omista tunteistasi ei tarkoita että niillä tunteilla ei olisi mitään väliä tai että et saisi tuntea mitä tunnet. Mutta et voi siis mitenkään velvoittaa toista tekemään jotain jotta sinä tuntisit jollain toisella tavalla.

Mutta luonnollisesti on niin että jos se toinen ei halua mitenkään parantaa sinun fiiliksiäsi vaikka hyvittelemällä ja pytämällä nöyrästi anteeksi niin ne sinun tunteesi voivat ja saavat jäädä negatiivisiksi ja se taas voi johtaa eroon.

Toinen ei siis ole velvoitettu hyvittelemään mutta hänen ei sitten pidä myöskään ihmetellä jos tulee ero.

Tätä juuri tarkoitin viesteissäni 2 ja 14. 

Ihmettelen miksi monissa vastauksissa korostetaan sukupuolta, koska nämä asiat eivät ole kiinni sukupuolesta. Ja hyvityksen vaatiminen voi sekin olla rajattomuutta, jolla manipuloidaan toista jopa vuosia, useimmiten näissä on kyse pariskunnan valtataistelusta eli kumpi määrää mikä on oikein. Mutta sellaista absoluuttista oikeutta ei ole, tunteita ja tarpeita ei voi tuomita oikeussalimenettelyssä (elleivät ne johda rikollisiin tekoihin).

Tässä on todennäköisesti kyse juuri tästä. Valtataistelusta ja manipuloinnista. Pitäisi tietää mikä on saanut toisen loukkaamaan niin lujaa. Mitä aiemmin on tapahtunmut?

Aiemmat miesystäväni ovat olleet sitä mieltä, että olen yksin vastuussa tunteistani ja heidän ei tarvitse hyvitellä, eikä edes pyytää anteeksi, jos mielestään ovat toimineet oikein. Eivätkä ole halunneet muuttua tai muuttaa tapojaan.

Nykyinen miesystäväni pyytää anteeksi, pahoittelee, hyvittää tekonsa ja muuttaa tapojaan. Saan tuntea pahaa mieltä ilman, että toinen hermostuu tai suuttuu.

Nyt riippuu ihan siitä, mitä on tehty ja sanottu. Esim. jos nainen on hankkinut itselleen ja miehelle yllätyksenä teatteriliput, mutta mies valitseekin mieluummin jo kauan sitten sovitun saunaillan tai metsästysretken metsästysporukan kanssa ja nainen tästä loukkaantuu, niin kyllä - nainen on ihan itse vastuussa tunteistaan, eikä miehen tarvitse anteeksipyydellä ja hyvitellä. Toki terveessä suhteessa asia puhutaan halki ja kumppani voi pahoitella "aiheuttamiaan" ikäviä tunteita ja yrittää saada toisen paremmalle tuulelle. 

Kun taas jos toinen tahallaan ilkeilee ja loukkaa, niin kyllä on anteeksipyyntö ym paikallaan. Jos ei sitä tule, niin ei ole terve, vaan toksinen suhde.

Puhu miehen kanssa ja kerro hänelle kaikki, mitä meillekin. Yritä saada ymmärtämään kantasi ja puhukaa asiat halki. Jos ei onnaa, niin on redflag.

23. Mä en omassa viestissäni (23) tarkoittanut vihjata, että ap olisi taistelevassa suhteessa, kirjoitin vain yleisellä tasolla. Ap ei kerro mitään konkreettista minkä perusteella itse tiöanteeseen voisi suoraan ottaa kantaa. Puuttuu tosiaan sekin mitä aiemmin on taphtunut ja kaikki muukin. Ei se ole yhdentekevää sekään millaisista loukkauksista on kyse.

Jos loukkaus on todella paha otat eron, unohdat  ja jatkat matkaa.

Tai sitten muodostatte Matti Nykänen- Mervi Tapola suhteen jossa kummatkin loukkaavat ja vaativat anteeksipyyntöjä vuorotellen ja kulkevat oikeudessa hakemassa itselleen ymmärrystä ja julkisuutta..

Mulle tuli heti ensimmäisenä mieleen hyvä neuvo liikenteestä, "ennakoi tuleva tilanne". Eli vältä loukkaamasta toista. Vain itseään voi muuttaa. Jos siitä huolimatta huomaat pahoittaneesi toisen mielen, ei auta muu kuin reilusti myöntää ääneen toimineensa väärin, olevansa hyvin pahoillaan ja pyytää anteeksi. Sitten tosiaan vältät toistamasta samaa virhettä jatkossa ja kuten todettu, olet sitten tehnyt parhaasi ja lopputulema on toisen osapuolen kontolla. Jos hänen "toipumisensa" kestää, voit välillä vain pahoitella, ettet olisi millään halunnut aiheuttaa niin pahaa mieltä ja kadut sitä syvästi. Muuten jatkat normaalisti. Pahinta on vääntää veistä haavassa ja alkaa pilkata toista osapuolta hänen tavastaan suhtautua tai arvostella häntä muuten vetämällä mukaan vanhojakin juttuja tai suuttua itse. 

Yhtä pahaa sanaa tai käytöstä hyvittääkseen tarvitaan viisi hyvää sanaa tai käytöstä ennen kuin ollaan sujut.

No jos loukkaan/satutan toista, tuntuu itsestäkin pahalta ja todellakin mietin ja tunnustelen/kysyn suoraan, miten voin hyvittää tekoni/auttaa toista voimaan paremmin. Kumppanisi kuulostaa kylmäkiskoiselta. Ehkä ymmärtää älyllisesti tehneensä "väärin", muttei kykene kohtaamaan asiaa - eikä sinua - emotionaalisella tasolla. Ei ilmeisesti ole "tunneihminen".

Mua ei liikuta anteeksipyyntö, ei hyvitys, eikä korvaus, jos sama ongelmallinen toiminta jatkuu edelleen. 

Mun mielestä ap on vastuussa vain omista tunteistaan, mutta eihän ne nyt ole tässä ongelma, vaan ongelma on kumppanin loukkaava käytös. Kun fokus on reagoineen kumppanin loukkaantumisessa, eikä siinä loukkaavassa käytöksessä, puhutaan manipuloinnista. 

Olen kommentoija 28. Vastasin aloitukseen lukematta pitemmälle, joten ymmärsin väärin, että aloittaja olisi loukannut toista osapuolta. Omasta kommentistani ei siis ole apua hänen puolisonsa käyttäytymiseen, koska hän ei ole kysymässä neuvoa, ja ratkaisee siis asian omista lähtökohdistaan käsin.

Aloittajan on tärkeä kysyä itseltään arvostaako ja kunnioittaako puoliso häntä ja nostaa kissa pöydälle. Se, että hän kysyy neuvoa täällä, kertoo siitä ettei hän saa tarvittavaa tukea kipukohtiinsa kotoa. Tahtoo olla, että tällaisista asioista tulee hiertävä kivi kengässä. Onko keinoja unohtaa tai korvata mielipaha jollain muulla. Kannattaa visioida, mitä seuraa  jos asiaa ei unohda. Ei ainakaan parane, joten alamäki olisi edessä. Onko siitä valmis maksamaan sen hinnan ja onko valmis menetykseen

Sen verran voi pitää omia puoliaan, että kertoo puolisolle ettei tule jatkossa hyväksymään loukkaavaa toimintaa, on se sitten minkäsorttista tahansa. Voi myös kertoa, että tämä aiheutti pysyvän särön suhteeseen, jos näin kerran on.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei liikuta anteeksipyyntö, ei hyvitys, eikä korvaus, jos sama ongelmallinen toiminta jatkuu edelleen. 

Mun mielestä ap on vastuussa vain omista tunteistaan, mutta eihän ne nyt ole tässä ongelma, vaan ongelma on kumppanin loukkaava käytös. Kun fokus on reagoineen kumppanin loukkaantumisessa, eikä siinä loukkaavassa käytöksessä, puhutaan manipuloinnista. 

Kai sillä nyt jotain merkitystä silläkin on mistä on loukkaannuttu? Löytyy ihmisiä, jotka loukkaantuvat siitä, että puoliso menee pikkujouluihin tai saa työkaverilta viestin, jossa on sydän ja johon hän on vastannut jotain tms. Loukkaantua voi aivan järjettömistäkin asioista, joista loukkaantuminen itse asiassa kertoo loukkaantujan omista vaikeuksista, mihin puolisolla ei ole osaa eikä arpaa. Niitä lisäksi voidaan muistella vuosikymmeniä jälkeenpäin.

Kun taas sitten ulkonäön haukkuminen on aivan erilaista loukkaamista. Se on erittäin vakavaa ja suhteen perustuksia ravistavaa käytöstä - en tiedä voiko tai kannattaako sellaista edes anteeksi antaa siinä mielessä, että ohittaa havainnon siitä, ettei toinen enää näe kuin rakastettua.

Vilpittömän anteeksipyynnön jälkeen en lähtisi enää sen enempää tukemaan tai hyvittelemään. Loukkaantuneen osapuolen tehtävä on silloin päättää, oliko anteeksipyyntö riittävä.

Haluan myös lisätä, että on vaarallista jäädä suhteeseen, jos on ollut se osapuoli, joka on loukannut, mutta toinen ei anteeksipyynnöstä huolimatta pysty antamaan anteeksi ja jatkamaan eteenpäin. Jos loukattu osapuoli käyttää tapahtunutta henkisenä kiristyskeinona eli aseellistaa toisen virheen ja nostaa sen toistuvasti esiin esimerkiksi uusien riitojen yhteydessä suhde ei voi parantua.

Itse antaisin anteeksi, jos toinen on aidosti pahoillaan ja sama virhe ei toistu enää koskaan. Suhteissa opitaan, miten toista tulee kohdella ja miten hänet kohdataan. Virheitä ja kömmähdyksiä tapahtuu väistämättä ne kuuluvat ihmiselämään.

Vierailija kirjoitti:

Olen kommentoija 28. Vastasin aloitukseen lukematta pitemmälle, joten ymmärsin väärin, että aloittaja olisi loukannut toista osapuolta. Omasta kommentistani ei siis ole apua hänen puolisonsa käyttäytymiseen, koska hän ei ole kysymässä neuvoa, ja ratkaisee siis asian omista lähtökohdistaan käsin.

Aloittajan on tärkeä kysyä itseltään arvostaako ja kunnioittaako puoliso häntä ja nostaa kissa pöydälle. Se, että hän kysyy neuvoa täällä, kertoo siitä ettei hän saa tarvittavaa tukea kipukohtiinsa kotoa. Tahtoo olla, että tällaisista asioista tulee hiertävä kivi kengässä. Onko keinoja unohtaa tai korvata mielipaha jollain muulla. Kannattaa visioida, mitä seuraa  jos asiaa ei unohda. Ei ainakaan parane, joten alamäki olisi edessä. Onko siitä valmis maksamaan sen hinnan ja onko valmis menetykseen

Sen verran voi pitää omia puoliaan, että kertoo puolisolle ettei tule jatkossa hyväksymään loukkaavaa toimintaa, on se sitten mi

Tässä oli kuvaus siitä miten rajoja käytännössä piirretään. Ne on itse piirrettävä ja määriteltävä ja niitä on vartioitava. Siihen kuuluu myös oivallus siitä, ettei toisen ihmisen persoonaa voi muuttaa. On esimerkiksi olemassa ihmisiä, joiden toimintatapa loukkaa muita eivätkä he näe siinä mitään ongelmallista. Heidän puolisoikseen usein valikoituu ihmisiä, joilla ei juuri ole rajoja, vaan ovat liian kiltteja ja arkoja puolustamaan rajojaa. Tai sitten molemmat ovat ns. suorasanaisia ja rehellisiä (omasta mielestään) ja kommunikaatiotapa suhteessa muodostuu loukkausten ja riitojen sekä sovintojen ympärille. Riitaisa taistelupari.

Eivät kaikki ihmiset näe tarvetta muutokselle. Silloin jää puolison omalle vastuulle jatkaako suhdetta, missä tulee loukatuksi. Tämä pätee niihinkin suhteisiin, missä on aiheetonta mustasukkaisuutta. Osa ihmisistä jaksaa kannatella mustasukkaista puolisoa vuosikymmeniä ja rauhoitella heidän pelkojaan mukautuen syytöksiin ja epäilyihin valehtelusta, äärimmäisen rehellisyyden vaatimuksiin jne. Toinen on siis aivan tossun alla. Ehkäpä hän on jo lapsena joutunut mukautumaan vanhempien ylimitoitettuihin vaatimuksiin niin että on tottunut siihen, että pitää olla kiltti. Valitettavasti hengähdystauot vaativalta puolisolta voivat johtaa sivusuhteisiin ja siihen, että todellista minää ja ajatuksia joutuu peittelemään, koska ei haluta joutua kuulusteluun.

Näennäisesti samassa tilanteessa siis voi olla todella monisäikeisiä taustoja ja dynamiikkoja.

Vierailija kirjoitti:

No jos loukkaan/satutan toista, tuntuu itsestäkin pahalta ja todellakin mietin ja tunnustelen/kysyn suoraan, miten voin hyvittää tekoni/auttaa toista voimaan paremmin. Kumppanisi kuulostaa kylmäkiskoiselta. Ehkä ymmärtää älyllisesti tehneensä "väärin", muttei kykene kohtaamaan asiaa - eikä sinua - emotionaalisella tasolla. Ei ilmeisesti ole "tunneihminen".

Tässä unohtuu silti se, miksi puoliso on alunperin loukannut. Ajattelemattomuudesta, itsekkyydestä, vai onko ollut mukana aggressiota. Eli jos loukkaajalla on kanafarmi kynittävänä, saattaa tilanne johtaa hänen kannaltaan aina vain huonompaan suuntaan, jos hän joutuu jatkossa varomaan itseään koko ajan samalla kun muutenkin tuntuu koko ajan huonommalta. Se on noidankehä myös. Vaikka siis itsekin häpeäisi loukkaavaa tekoaan, niin onko loukkauksen syyt käyty läpi ja onko loukkaaja oikeasti osannut itse pyytää kaikkea tarvitsemaansa, vai mennäänkö molemminpuoleisella henkisellä minimillä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen mielestä on hyvät ja realistiset mahdollisuudet jatkaa hyvää suhdetta? 

Ajatusmalliisi sisältyy sellainen ongelma, että sinun toimintasi ei määritä sitä mitä toinen ajattelee, ei silloin kun häntä loukkaat eikä silloinkaan, kun pyrit hyvittämään. Hän toimii omista lähtökohdistaan eikä sinun lähtökohdistasi tai logiikallasi. 

Jos on loukannut toista, ei siitä välttämättä koskaan päästä yli oikeasti, toisaalta joku on anteeksiantavainen ja unohtaa vaikeammatkin loukkaukset. Ehkäpä sinulle on yritetty selittää tätä puolta asiasta, kun on kerrottu, että voit vain pyytää anteeksi, hyvittäminen ei välttämättä auta. Eikä se auta varsinkaan siinä tapauksessa, jos et ole kysynyt loukatulta millainen hyvitys häntä auttaisi.

No. Tässä, mua on loukattu, tavalla josta tiedän että pääsen kyllä yli, mutta mielestäni olisi reilua e

Tuo on ihan kaasuvalottamista. Sitähän voi tehdä mitä lystää, sanoa sori ja olla että hei sun oma ongelma jos on tunteita asiasta.

Kun aloittaja ei avaa yhtään enempää, niin kyseessähän voi olla loukkauksen sijaan kosto jostain aiemmasta. Vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä kuin näin vähän.