¤*¤*KOTILOT VIIKOLLA 16 ¤*¤

Luin pinoja ja tajusin, että tosiaan pitäisi kai siirtyä pikkuhiljaa vauvapuolelle. Toisaalta, täällä on kaikki tutut, ja ei ketään näytä ärsyttävän vauva-jutut =) Ja jatkettaisiinko sitä kotilot -nimeä siellä vauva-puolella sitten... Tai tulisko sinne enää kirjoitettua. On vain niin tuttua tänne palstalle rustailu. Kaikilla varmaan sama juttu, että kuumeosastolta hyppäsi vauhdilla kotiloihin, mutta vauva-puolelle ei olekaan niin kiirettä! Meitä vaan on nyt niin hyvä porukka ja mahtava vertaistuki samalla...



Kirjoitan synnytystarinan kun on hyvä aika. Synnytystä käynnistettiin keskiviikkona 28.3. kello 6.30 alkaen, ja joka kolmen tunnin välein laitettiin sytotecia kohdunsuulle. Hieman menkkamaisia vihlaisuja tuli sitten aamupäivän aikana ja muutama supistuskin, mutta kun 12 aikaan laitettiin tabletti, niin eikö kaikki tuntemuksen loppuneet siihen... Iltapäivällä olin niin masentunut ja alakuloinen koko touhuun, että repesin ihan totaalisesti. Itkin ihan hillittömästi kun mitään ei tapahtunut. Olin joutunut sairaalaan jo maanantaina ja sen jälkeen olin muutenkin itkenyt tosi paljon =( Mua sitten yritti lohdutella niin kätilö kuin mieskin, mutta mua vaan itketti... Kätilö sitten lupasi hoitaa lääkärin paikalle ja lääkäri tulikin kello kahden jälkeen. Piristyin ehkä hieman, vaikka lekuri meinasi, että enää iltapäivän sytotec laitetaan ja sen jälkeen annetaan kohdun levätä, seuraavana aamuna sitten uudestaan. Kohdunkaulaa oli tosi napakasti jäljellä, ja kohdunsuu vain kahdelle sormelle auki, että ei uskonut mitään tapahtuvan pitkään aikaan. Yllytin miehen lähtemään kotiin viettämään aikaa lasten kanssa, että ei joudu koko ajan olemaan isovanhempien kanssa. Iltavuoroon tulikin tosi MUKAVA kätilö, joka oli ollut myös esikoisen synnytyksessä. Kello kolmelta alkoi supistukset, joita tuli vähän väliä. Olin käyrässä puoli tuntia, jossa oli jo tosi epämukavaa. Supistuksen tulivat tosi tiheään ja tosi kipeitä, joten soitin miehelle, että tulisi sittenkin seuraksi. (Mulla on outo keho, nimittäin minkäänlaiset supistukset eivät näy käyrässä, siksi kätilöiden on vaikea uskoa, että mua supistaa ja kunnolla, kätilöt ei oikein pysy mun perässä, vaikka sanoisin kuinka, että kovatkaan supistukset ei sitten teidän vehkeissä näy...)

Puoli neljän aikaan olin jo TOSI tuskissani, ja kätilö teki sisätutkimuksen. Kohdunsuu väljästi auki 2:lle sormelle, kanavaa reilu 1cm jäljellä (jälkikeskustelussa kätilö sanoi, että ei vielä tässäkään vaiheessa uskonut lapsen syntyvän hänen vuorossaan, ja että olisin kyllä päässyt ilokaasulle jos olisi tajunnut...) Pyysin tosiaan ilokaasua, mutta kätilö suostutteli mut suihkuun pallon päälle. Mähän sitten siellä suihkussa suihkutin kuumaa vettä mahan päälle ja kiroilin kuin pahinkin seilori. Supistukset tuli lähes tauotta. Pisin supistusten väli oli minuutti, muuten en saanut hengähtää ollenkaan. Mä olin niin KIPEÄ, että mulla ei kulkenut enää ajatus mihinkään suuntaan. Mies tuli onneksi, ja jälkikäteen sanoi, että kun löysi mut sieltä suihkusta, niin naamasta jo näki, ettei siinä kauaa enää nokka tuhise. Tulin pois suihkusta jo onneksi synnytys eteni, nimittäin sellaisissa tuskissa olisi kauheaa jos mitään ei tapahdu! Teki tosi kipeetä sisätutkimus pelkästään kun supistukset tulivat ja menivät niin että ei siinä välillä kukaan ehdi mitään tutkia... Pääsin heti saliin ja ilokaasulle, mikä ONNEKSI auttoi, supistuksista hävisi terävin kärki, ja vaikka sattui, niin ei enää niin paljoa! Saliin päästyämme kätilö soitti heti anestesialääkärin, ja epiduraalin sain 16.25. Se ei auttanut, ja hengittelin ilokaasua lisää ja lisää. Mä sain jotenkin sanottua, että " kuka helvetissä haluaa vapaaehtoisesti käynnistyksen, täähän on jotain ihan luonnotonta!" (Siis mä en juurikaan koskaan kiroile, mies oli aivan ymmällään mun kiroilemisesta, mutta kummasti helpotti kipua?!?) Ja kätilö meinas vaan, että sellaiset tänne tätä menoa katsomaan... Siis kyllä kovatkin kivut menettelee, mutta se että ei saa hengähtää. Huh huh! Kätilö lupasi soittaa anestesialääkärin paikalle, jos epiduraali ei auta 20minuutin aikana. Epiduraalin jälkeen tuli verenvuotoa, ja KTG ei rekistöinyt kunnolla sydänääniä, kätilö puhkaisi kalvot ja laittoi pinnin vauvan päähän, kohdunsuu oli 6cm auki. Olin siis niin kipeä, että kätilö lupasi, että ei lähde enää minnekään, se oli mieletön henkinen apu. Ei mennyt kuin minuutti, kun huomasin, että mun on aivan pakko ponnistaa! Kätilö ja mies sanoivat, että ei saa, että kohdunsuu ei ole vielä auki, puuskuta! Kätilö soitti apua osastolta (jossa ei edes tiedetty meidän siirtyneen saliin). Puuskutus auttoi ehkä kaksi supistusta, ja sen jälkeen kimitin aivan epätoivoisena, että auttakaa mua, että mun on PAKKO ponnistaa! Kätilö sitten tutki, ja sanoi, että voit ponnistaa. (Tässä vaiheessa toinen kätilö tuli osastolta ja huikkasi ovelta, että mikä hätänä, ei tosiaan arvannut, että ollaan näin pitkällä). Heti kun ponnistin, niin mies huusi, että on hiuksia. Ponnistus kesti puoli minuuttia! Napanuora oli kerran kaulan ympärillä ja sitä löysättiin... Mulle ei ole jäänyt edellisistä synnytyksistä mielikuvaa vauvan ekasta itkusta, mutta nyt jäi. Raskausmyrkytyksen takia olen niin paljon kantanut huolta vauvan hyvinvoinnista, että se itku oli niin ihanan kuulosta!!! Tyttö painoi 2800g ja oli 48cm pitkä, ja hiuksia aika paljon, ja yllättävän vaaleata sisaruksiin verrattuna. Peppi on oikea söpöläinen, miehen mielestä nätein vauva näistä kaikista. Siitä, kun kalvot puhkaistiin (kohdunsuuta 6cm jäljellä) vauvan syntymään meni 5minuuttia. Synnytyksen kestoksi merkittiin 1h44min, ja pähkinänkuoressa voisi sanoa, että vaikka avautumisvaihe oli yhtä HEL***TIÄ, niin helppo ponnistus ja sikanopea synnytyksestä palautuminen kompensoi tosi paljon... Kyllä luonnollinen synnytys on luonnollinen, sen toivoisin kyllä ehdottomasti kaikille!



Nyt en ehdi muuta rustailemaan, myöhemmin ehkä ;o)



T:Anttuli kera Pepin 3vkoa 1pvä

Mä kammoan omaa verta sen verran, että heti pitää takertua yksityiskohtiin... :D Mistä sulla siis tuli verta epiduraalin jälkeen? :O Mä en muista oonko mä vuotanu verta edellisten synnytysten aikana ja vasta nyt tajusin, et voi kai kesken synnytyksenkin vuotaa verta ilman, että siitä täytyy huolestua? Kertokaahan mulle kaikki verenvuoto-jutut mitä eteen voi tulla, jotta en sit hypi seinille... :D



Hulda 32+0

Anttusanttu: sun synnytys tuntui niin tutulta. Mulla esikoinen käynnistettiin tipalla ja sitten kun pitkän kärvistelyn alkoi tapahtua se oli rajua menoa. Mullakaan ei epiduraali tehnyt yhtään mitään. Mutta onneksesi se oli nopeasti ohi, vaikka kivut onkin järkyttävät!

Aina yhtä sykähdyttävää lukea synnytyskertomuksia, ei niistä saa koskaan tarpeekseen, on se niin ainutlaatuista.



NYT TARVIIN APUA!! Miten h*lvetissä saan mahan toimimaan? Mun ummetus on aivan hirveetä ja olen kokeillut kaikki konstit. Joka aamu litkin maailman pahimman makuista litkua eli 100% luumumehua. Se oli paikallisen kätilön huippuneuvo. Mulla meni siitä vielä enemmän masu jumiin:) Ei naurata kun maha tosi kipeä! Juon vettä niin paljon, että taju lähtee ja liikun joka päivä. Voiko jotain laksatiivejä käyttää? Kaikki neuvot erittäin tervetulleita!



Lumituuli vai pitäiskö sanoa Jumituuli

Mulla toimii cokis ja sulkaa siihen! :D En tiiä siis toimiiko muilla, mut jotenkin kun juo paljon cokista ja syö suklaata, niin aina on maha ruvennu toimimaan. Esikoista odottaessa söin maitohappobakteereja ja ne oli kans toimivia.

En nyt muista mitä kommentoitavia teillä tossa viesteissä oli, mutta sen huomasin, että mulla noi vauva-asiat on henkisesti vielä aika kaukana mielestä.



Ilmeisesti tää keturallaan olevan lastenhoitotilanne synnytyksen tullen pistää korvien välistä henkistä tulppaa koko synnytyksen ajatukselle tai lähinnä vauvan ajattelulle. Taas sain rapaa silmille kun koitin kysellä lapsille kaitsijaa synnytyksen ajaksi (jota ei pihkura tiedä etukäteen) ja huomasin että en oikein ketutukseltani ole edes masua ehtinyt/viitsinyt taputella, kun toivon vaan että pysyis niin kauan sisällä että olis lastenhoidollisesti selvät sävelet. Muuten en ole mielestäni kotrollifriikki mutta kyllä tämän asian haluaisin selväksi jo hyvissä ajoin. JA sit kaikki raskauspumaskat toitottaa että rentoudu ja nauti olostasi, kun rassaa pahasti mieltä tämä asia. TOSIN, huomasin että olen kyllä tosi onnellisessa tilanteessa kun rassaa vain tämä, eikä esim huoli vauvan voinnista tai omasta terveydestä tms.



Lääkärineuvolassa olin, ja normaalilla tolalla kaikki tavanomaiset mittaukset, kohdunkaulaa 2 cm ja pehmeä ja sormelle auki. Hassua vaan kun musta esikoisen aikaan sanoi jo ekassa lääkärissä että kohdunsuu on periaatteessa aina sormelle auki, tiedä sitten mitä tollanen sitten meinaa.



Ens viikolla sitten taas polikäynti ja vauvan koon tsekkaus. Olen niin tuudittautunut sihen, että käynnistyksestä puhutaan, että yllätyin kun tulin ajatelleeksi että sehän on ihan kiinni siitä ultraavasta lääkäristäkin. Ja ilmeisesti täällä on yks sellanen örkki ukko joka ei helpolla sellaseen pistä, joten saattaa mennä ohi sit käynnistyskin.(Eipä siitä mitään muuta iloa ois ollutkaan kuin se tarkempi tieto vauvan syntymäpäivästä.)



Mieli on hivenen maassa erinäisistä syistä ja ottaa päähän sitten sekin että on sellainen olo, että ulkoiset tekijät/ihmiset pilaavat mun onnellisen loppuodotuksen. Pirskatti. Iloisempiin kuulumisiin taasen toiste,



rv 36+4

Hulda80:Synnytyksen kulusta vielä. En siis itse tajunnut koko vuotoa, mutta oli siis verensekaista vuotoa rajun kohdunsuun aukeamisen takia. Se on siis ihan normaalia... Eli sen perusteella kätilökin sitten jo aavisteli nopeaa vauvan maailmaantuloa. Se on ihan eri luokkaa se vuoto (ja sellaista limansekaista, mitä nyt mieheen on uskomista) kuin mitä jos jotain dramaattista sattuu, esim. istukan irtoaminen. Mulla oli verenhukkaa uskomattoman vähän, eli 300ml, molemmissa edellisissä synnytyksissä oli 600ml.



Olen varma, että vain käynnistetyn synnytyksen kokenut voi tietää mitä se on. Mulle ei onneksi ole laitettu tippaa, mutta voin kuvitella, kuinka luonnottomia nekin supistukset on! Esikoinen syntyi spontaanisti alakautta neljässä tunnissa, joten kätilö sanoikin, että kun mulla on luonnostaan nopea synnytystahti, niin sytotec siihen päälle, niin tätä se voi olla... Mutta kaikki meni kuitenkin niin hyvin, palkinto on kyllä aivan kaiken väärti ;o)



Tänään tajusin, että en ole onnitellut Lunaa vielä pojan syntymän johdosta, joten ONNEA! Toivottavasti teillä ei ole koliikkia, pidän peukkuja! Meillä Pepillä on ilmavaivoja, mutta ei neiti niitä itke, ähisee ja tuhisee sekä välillä parkaisee. Näihin yleensä auttaa kun kakka kulkee ;) Eikä onneksi häiritse jostain syystä öisin lainkaan.



Ummetukseen neuvoja: (Olen surkea muistamaan nimimerkkejä, sorry!) Mulla ummetukseen on auttanut runsas kypsennettyjen kasvisten syönti, eli söin hirmuisesti babyporkkanoita, porkkana-parsakaali-kukkakaali sekoitusta sekä keitettyä perunaa. Ja söin enemmän kuin puoli kiloa päivässä. Ja vaikka banaani kovettaa toisilla, niin mulla päinvastoin. On kyllä huono antaa neuvoja, kun olen huomannut, että se mikä kovettaa mahaa toisilla niin helpottaa sitten ummetukseen toisaalla...



T:Anttuli kera Pepin 3vrk 1pv

anttusanttu

Mulla on kummatkin pojat käynnistetty..

esikoinen cytolla (2 murusta-> 12h ja hätäsektio)

tokanen 3 päivää cytoa ja sit tippaan (3h 45m.)



En osaa enkä kyllä tiiä minkälaisia tavalliset supistukset edes on.. oonkin sanonu että en varmaan osais kotoa synnyttään lähteekkään kun matkaakin on toi 100 kilsaa..





lumituuli

eikös lakut pehmitä mahaa? sit tietenkin kahvi auttaa mulla ja voihan raskaana ottaa levolacia tai movicolia ym. ja varmaan kaikista paras olis ihan peräruiske.. niillähän ne synnärilläkin tyhjetää kun sinne menee.





öitä=)

Käynnistyksistä, mulla ei varsinaisesti oo yhtäkään käynnistetty, mutta siis oksitosiinilla on jouduttu aina ryydittämään suppareita. Nekään ei oo saanu aikaan mitään piinaavaa mää rää supistuksia, joten mä en sitä osaa pelätä. Ja nytkin lääkäri lupas, että kun 2cm on kohdunsuu auki ja viikot kelvolliset, niin voidaan käynnistellä puhkaisemalla kalvot.



Mun pitää ihan tosissaan luopua herkuista, kun eilen tosiaan nous 8,7 verensokeri. Sit toisaalta illalla vielä uskalsin syödä jätksin, mut söin tuhdisti ruisleipää sen kanssa, joten verensokeri pysyi inhimillisissä lukemissa. En tiiä sit onko normaalia vai ei, mut mulle ittelle noi nousut ei oo normaaleja. Ja näillä viikoillahan insuliinin tuotanto on normaalia heikompi. Täytyy tänään soitella nlaan, jos saisin jostain lisää liuskoja tohon mittariin... :D



En muista onko ollu isommin puhetta, mutta mites teillä vauvallisilla isommat sisarukset on uudesta tulokkaasta tykänny?



Hulda 32+1 *kolmen päivän vapaat alkamassa miehellä!*

Kyllä nää alkuraskauden päivät / viikot menee sit hitaasti... Osittain varmaan siks että täällä pyörii :-) ja tässä vaiheessa vielä koko ajan asiaa ajattelee!!

Tein aamulla vielää yhden varmistustestin ja selkeä viiva tuli, ei enää haamu :-) ja nyt en enää aio testailla.



Toinen lapsi on vesirokossa, täällä kotona siis kökitään vaan... Ei oo muuta tekemistä kun roikkua koneella.



Sintagma 4+2

Kiitos anttulille onnitteluista :) Aarre onkin tänään tasan 4 viikkoa jo, niin se aika rientää, ihan hurjaa! Alkaa tuntua jo niin isolta jäpikältä, vaikkas aika pienihän tuo vielä on.



Muutamia hymyjä on nyt tällä viikolla ilmestynyt, voi mikä hurmuri se on hymyillessään! =) Kahteen päivään ei ole itkenyt/huutanut/karjunut, eli ehkei se sitten koliikkia olekaan. Jotain muuta masuvaivaa taisi olla ne kaksi päivää. D-vitamiiniakin oon ihan rohkeesti antanut ja hyvin on mennyt.



Eilen sitten nukkui jopa illallakin parin tunnin kunnon unet, kun aiemmin on iltaisin vaan niitä pieniä torkkuja ottanut. No valitettavasti se sitten kostautui yöllä ja kolmelta pätkä heräsi syömään eikä sit nukuttanutkaan enää ja valvottiin kuuteen -haukotuuus-... Ei siis itkenyt tai mitään, ihan vaan katsella killitteli tyynenä niinkuin päivisinkin hereillä ollessaan. Tisuteltiin muutamaan otteeseen ja tuttiakin välillä annoin. Tänään on kyllä pakko koittaa sit pitää illalla enemmän hereillä, ettei vaan jatka tätä rataa. Meillä oli jo niin hyvä rytmi et harmi jos se nyt menee ihan sekaisin.



En taas muista yhtään mitä muut oli kirjoitellut, mut onnea kuitenkin kaikille uusille plussanneille!



Luna ja Aarre 4vk

täällä kotiloissa siis kokontuvat kolmannen lapsensa jo saaneet tai kolmattaan odottavat?



olen kirjoitellut tuonne elokuun eloisten pinoon kun eille tulossa siis kolmas tuolla elkuun puolenvälin tienoin. ennestään kasi poikaa 4v9kk ja 2v3kk, että menoa piisaa.



voisin siis piipahdella täällä aina lukemas kulumiset ja kirjotellakin kanssanne.



kaunista kevättä kaikille.



äippä, pojat ja masuasukas rv 23+4