Vanhemmat ajattelevat "sitten, kun minusta aika jättää". Entä jos lapsi kuoleekin ennen vanhempaa?
Pidättekö itsestään selvyytenä ihmisiä ja toisen ihmisen elinaikaa?
Mikään ei ole itsestäänselvyys.
Kommentit (16)
No näin on kuitenkin oletus. Aina on poikkeuksia.
Lapsista tehdään paljon oletuksia, esim:
- lapsi kasvaa helppona lapsena/teininä
- lapsi syntyy ja kasvaa terveenä
- lapsi pääsee kouluihin
- lapsi saa aikuisena töitä
- lapsi haluaa saada lapsia ja antaa monia lapsenlapsia vanhemmilleen
- lapsi ei sekaannu alamaailmaan
- lapsi ei koskaan joudu vankilaan
- lapsi huolehtii aikuisena ikääntyvistä vanhemmistaan, ilmaiseksi tietysti
- lapsi haluaa viettää aikuisena aikaa vanhempiensa seurassa
- lapsi haluaa asua lähellä vanhempiaan eikä muuta työn perässä kauas, jopa ulkomaille.
Paljon oletuksia, ja niistä seuraa mielensäpahoitusta.
Useimmat meistä olettavat joka päivä, etten tänäänkään joudu kärsimään niin paljon, että parempi lopettautua välittömästi varmuuden vuoksi. Nämä lapsettomuudenyllytysjollotukset, joita idästä kovin ruokitaan, ovat yhtä synkkää tavaraa. Kannattaisi joskus itsekunkin miettiä, mitä ruokkii ja edistää.
Pikkusisarukseni kuoli alle kouluikäisenä, pappani on 98-vuotias. Ei elämää voi pitää itsestäänselvyytenä, mutta eipä sitä kannata pelätäkään, että kuka kuolee ja milloin.
Vierailija kirjoitti:
En pidä itsestäänselvyytenä. Toisaalta tiedostan, miten harvinaista kuitenkin on, että lapsi kuolisi ennen vanhempaa.
Ei se ole harvinaista. Lapsia kuolee syöpään. Nuorten naisten ja tyttöjen itsemurhat ovat olleet jo vuosia lisääntymässä, ja jokainen heistäkin on jonkun lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä itsestäänselvyytenä. Toisaalta tiedostan, miten harvinaista kuitenkin on, että lapsi kuolisi ennen vanhempaa.
Ei se ole harvinaista. Lapsia kuolee syöpään. Nuorten naisten ja tyttöjen itsemurhat ovat olleet jo vuosia lisääntymässä, ja jokainen heistäkin on jonkun lapsi.
On harvinaisempaa. Vanhuksia kuolee jatkuvasti syöpään ja vanhusten itsemurhat on nouseva trendi.
Mun anopin poika kuoli 32-vuotiaana. Mieluummin mä häntä autan kuin omaa äitiäni jonka kanssa en halua olla tekemisissä.
Elän elämääni jonkinlaiset todennäköisyydet mielessäni. Turha miettiä aina jotain kuolemaa, se 100% varmasti on edessä kuitenkin, mutta sen elossaolon voi pilata miettimällä kuolemaa jatkuvasti.
Mitä sitten jos lapsi kuolisi ennen vanhempiaan? Perintö jaetaan sitten muille lapsille tai jos ei ole muita niin perimysjärjestyksen mukaan sukulaisille.
ap antoi jännä miehen panna paljaalla nyt miettii aportoidun pentunsa kohtaloa siirtää vastuuta vanhemmilleen.
Kyllä joskus minustakin aika jättää vaikka kuka kuolisi ennen
Vierailija kirjoitti:
En pidä itsestäänselvyytenä. Toisaalta tiedostan, miten harvinaista kuitenkin on, että lapsi kuolisi ennen vanhempaa.
No, minulta on jo lapsi kuollut. Tiedä, onko lopultakaan kovin harvinaista. Kaikki eivät vaan tee asioistaan julkisia.
Ap ei tietenkään, kuolihan Lohjalla pieni ihminen äsken ennen vanhempiaan.
Seuraava kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Elän elämääni jonkinlaiset todennäköisyydet mielessäni. Turha miettiä aina jotain kuolemaa, se 100% varmasti on edessä kuitenkin, mutta sen elossaolon voi pilata miettimällä kuolemaa jatkuvasti.
Teen kaikkeni edistääkseni hyvää ja tervettä elämää, loppuu se sitten koska tahansa. Vaikken eläisi kovin vanhaksi, en osta kalliita ja kivuliaita sairauksia kuten alkoholi -ja tupakkaperäiset taudit. Kun maksaa terveydestä eikä sairaudesta, siinä laittaa rahaa pankkiin.
En pidä itsestäänselvyytenä. Toisaalta tiedostan, miten harvinaista kuitenkin on, että lapsi kuolisi ennen vanhempaa.