suurin viimeaikaisin yksittäinen syy miksi en kuluta on dynaaminen hinnoittelu

"Jaa. Mun on ainakin pitänyt aina maksaa monen kympin peruutusturva, jos olen halunnut mahdollisuuden muuttaa matkaani. Ehkä hinta oli vain 10 euroa per suunta per henkilö, mutta kun matkustajia on 1-4 ja meno-paluu, niin hintaa tulee aika monta kymppiä."

Sä et ehkä tiennyt tavallisesta muutosmahdollisuudesta? Peruuutusturvan ostaessaan voi peruuttaa koko matkan ja saa rahat takaisin, paitsi se peruutusturvan hinta pitää tietysti maksaa joka tapauksessa, käytti sitä tai ei. Itse olen vain kerran ostanut, koska mun mielestä se on aika kallis (tuolle matkalle oli silloin 19 euroa). Toivoin, että löytäisin lähempänä lähtöä edullisemman tai itselle paremman lipun, mutta sellaista ei ilmaantunut, joten meni ikäänkuin hukkaan tuo peruutusmaksu silloin, koska käytin sen alkuperäisen lipun.

Mutta kaukojunalipun voi kyllä siirtää toiselle päivälle tms. kunhan sen tekee ennen kuin se juna lähtee. Helppo tarkastaa VR:n sivuilta. "Voit tehdä muutoksia kaukoliikenteen kertalippuihin ennen junan aikataulunmukaista lähtöä. Muutoskulu on 5,20 €/lippu."

Vierailija kirjoitti:

"...jos vaikka sairastuu niin voi siirtää lipun seuraavaan viikonloppuun ja maksaa korkeintaan erotuksen ja vitosen muutosmaksun."

Olen eri, mutta minäkin sen verran vanha, että muistan hyvin ne ajat, kun junalipun hinta määräytyi kiinteästi matkan pituuden ja matkustusluokan (2 tai 1, ei mitään vierasperäistä economyä tai extraa) mukaan. Jos matka oli yhteen suuntaan yli 76 km, lippu oli voimassa kuukauden eli sai matkustaa haluamanaan ajankohtana yhden kerran tuon kuukauden aikana. Ei mitään muutosmaksuja. Paikkalippu ostettiin erikseen ja se oli pakollinen vain tietyissä junissa, jos sellaisen oli ostanut eikä sitten matkustanutkaan juuri sillä junalla, sen hinta oli menetetty mutta se oli vain joitakin mummonmarkkoja.

Vanha se olen minäkin (lainaamasi), enkä kaikkia yksityiskohtia muista, mutta junassa oli silloin tupakkavaunut, joihin saattoi joutua, jos ei ollut muualla tilaa... ja lippu piti käydä ostamassa aseman luukulta jonottamalla. Ei kaikki ole mennyt huonoon suuntaan. Kätevänä muistan sen, että junassa saattoi lähettää myös tavaraa erikseen ja asemilla oli matkatavarasäilytys. Nyt olen itse menossa pohjoiseen talvella siten, että olisi kätevää, jos saisi sukset välipaikkakunnalla johonkin, mutta eivät mahdu lokeroon ja muuta vaihtoehtoa ei ole (ts. on Matkahuollon lähetyspalvelu kyllä, mutta VR:llä ei).

Vierailija kirjoitti:

Persaukisilla on aina persaukisten ongelmat.

Vuorotyöläinen tietää vuoronsa usein vain 2-3 viikkoa eteenpäin, niin eipä niitä reissuja voi aiemmin varailla.

Pitäisiköhän dynaaminen hinnoittelu ottaa käyttöön myös alkoholissa, tupakkatuotteissa ja eläinperäisissä ruokarasvoissa ja tuotteissa, joissa sitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"...jos vaikka sairastuu niin voi siirtää lipun seuraavaan viikonloppuun ja maksaa korkeintaan erotuksen ja vitosen muutosmaksun."

Olen eri, mutta minäkin sen verran vanha, että muistan hyvin ne ajat, kun junalipun hinta määräytyi kiinteästi matkan pituuden ja matkustusluokan (2 tai 1, ei mitään vierasperäistä economyä tai extraa) mukaan. Jos matka oli yhteen suuntaan yli 76 km, lippu oli voimassa kuukauden eli sai matkustaa haluamanaan ajankohtana yhden kerran tuon kuukauden aikana. Ei mitään muutosmaksuja. Paikkalippu ostettiin erikseen ja se oli pakollinen vain tietyissä junissa, jos sellaisen oli ostanut eikä sitten matkustanutkaan juuri sillä junalla, sen hinta oli menetetty mutta se oli vain joitakin mummonmarkkoja.

Vanha se olen minäkin (lainaamasi), enkä kaikkia yksityiskohtia muista, mutta junassa oli silloin tupakkavaunut, joihin saattoi joutua, jos ei ollut muualla t

Ainakin osassa junista oli erillinen matkatavaravaunu isojen tavaroiden kuljettamista varten. Jos piti vaihtaa junaa, niin henkilökunta huplehti tuon tavaran siirrosta junasta toiseen. Ja tosiaan, pelkkää tavaraakin saattoi lähettää.

Minä kyllä ostaisin lipun ihan mielelläni edelleenkin ihmiseltä luukulla, kiinteään hintaan totta kai.

Tupakkavaunuja en kaipaa. 😆

"...junassa oli silloin tupakkavaunut, joihin saattoi joutua, jos ei ollut muualla tilaa..."

Tupakkavaunuiksihan niitä kutsuttiin, mutta tarkalleen ottaen kyse oli siitä, että jokaisessa tavallisimman tyyppisessä sinisessä vaunussa oli toisessa päässä tupakkaosasto. Tiettyyn junaan koottiin tietty määrä tietynlaisia vaunuja tiettyyn järjestykseen, paikkalippujen myyntihän perustui siihen, että nämä asiat oli määritelty etukäteen. Kun ne tavallisimmat vaunut oli rakennettu 1960-luvun suunnitteluperusteilla, tupakkaosastossa oli 24 paikkaa vaunun 80 paikasta. Moni tupakoitsijakin halusi mieluummin matkustaa muuten savuttomalla puolella mutta käväistä toisella puolella kiskaisemassa norttinsa. Muille ei ollut miellyttävää sekään, jos halusi käydä kahvilavaunussa ja joutui sitä varten kulkemaan pitkässä junassa monen tupakkaosaston läpi, savuttamoissa istuneiden pienestä määrästä huolimatta savu oli vierailevien tupruttelijoiden ansiosta usein sakeaa.

Ajan oloon tuo 24 paikkaa 80 paikasta oli tietenkin turhan paljon, mutta sen ajan systeemeillä olisi ehkä ollut mahdotonta tehdä tarvittavat muutokset koko vaunukantaan niin, että kaikkiin juniin olisi ollut saatavissa myös muutostöiden aikana riittävä määrä oikeanlaisia vaunuja. Asiahan korjautui olennaisesti siinä vaiheessa, kun tupakointi kiellettiin muissa vaunuissa kokonaan paitsi tupakkahytissä, joka ainakin hiukan hillitsi savun leviämistä muualle.