Ystävä hylkäsi

Itse olen ikävä kyllä vain poistanut ihmisiä elämästäni juuri noin, en vastaa enää puhelimeen. Näissä tapauksissa kyse on ollut seuraavista.

Ystäväni puhui taukoamatta. Hän kertoi, mitä Jarmo ja Lissu olivat töissä sanoneet. Kuka v*tun Jarmo? Hän soitti minulle, joka ikinen päivä ajaessaan töistä kotiin. Ei koskaan kysynyt, onko hyvä hetki. Sitä puhetta tuli, tuli ja tuli. Joo, olisin voinut sanoa hänelle, että älä soittele. Mutta minusta ei silloin ollut siihen. Kun oman työkaverini mies oli yllättäin kuollut ja olisin tarvinnut sen kerran kuuntelijaa, niin hän totesi, aijaa ja sitten taas mentiin Jarmon ja Lissun juttuihin. 

Toinen ystäväni morkkasi minua jatkuvasti. Nälvi, ties mistä. Oli aina kyytiä vailla, eikä koskaan tietenkään kysynyt, että mitä on velkaa. Kerran sain häneltä lakupatukan kyydiestä. Olin tuolloin kahden lapsen yh ja olin monesti kertonut hänelle, että rahasta on tiukkaa.

Ei ollut reilua jättää vastaamatta puheluihin. Mutta nämä ihmiset vain ylittivät rajani, eikä minulla sen jälkeen ole enää mahdollisuutta antaa uutta mahdollisuutta. Ongelma oli omani. En aiemmin tiennyt omia rajojani ja sitten niiden ylittyminen tuli yllätyksenä. Jos olisin tiennyt, olisin voinut kertoa, että nyt on aika muuttaa toimintoja. 

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tuskin meidän ystävyydestä enään mitään tulee kun en siedä epärehellisiä ihmisiä.. Selityksen olisin halunnut, sitten olisin osannut katsoa peiliinki jos syytä olisi. Nyt jäi ikuiseksi mysteeriksi

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Siis tämä ystävä ei edes halunnut että lohdutan, sanoi heti että hän ei halua puhua asiasta mutta muusta voi jutella. En ole empatiakyvytön, jos ei toinen halua apua niin ei. Oon aina tehnyt ystävyys suhteessa enemmän esim hän ei ikinä halua mun luona käydä (syy ei ole selvillä) vaan mulla on 10 vuotta pitänyt kulkea hänen luona, matkaa 80km. Hän pilkkaa mun miestä, mää en oo hänen sanonu yhtään mitään. Se pilkkaa mua kun asun pienellä paikkakunnalla, hän isossa. Niin onko hän nyt jumala kun sai keskenmenon ja mököttää? Mulla ei tullu mieleenkään oman keskenmenon jälkeen hylätä ystävää ja olla vastaamatta vaikka kotona itkin silmät päästä

Ahaa, se kääntyikin nyt näin päin. Jos asia on näin niin eipä sullakaan ap hyvin mene kun paras ystävä on tuollainen. Toisaalta olisi "ystäväsi" käytöksestä pitänyt huomata ettei hän halua pitää yhteyttä eikä olla ystäväsi. Tuo oli sitten viimeinen niitti, kaikista ei vain ole sanomaan suoraan ja se pitää hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että meni suurin piirtein näin:

"Minä sain keskenmenon eikä meille tule vauvaa"

"voi ei! Mutta kiva, mennäänkö kahville? keskenmenosta puheenollen kuule minullakin oli kurja päivä, et arvaa mitä se lehmä meillä töissä taas sanoi! Se sanoi että perunat pitäisi keittää suolavedessä ja ottaa kesken kiehumisen pois!

Luulo ei ole tiedon väärti.

Onko järkeä jos vielä viimeisen kerran laitan kirjeen? Sitten antaisin olla

Vierailija kirjoitti:

Onko järkeä jos vielä viimeisen kerran laitan kirjeen? Sitten antaisin olla

Älä laita, onhan tuo jo tullut selväksi ettei hän halua olla kanssasi tekemisissä. Lue nämä vastaukset ajatuksella, niistä kyllä selviää miksi. Sinulla on sen jälkeen peiliin katsomisen paikka.

Oisko pitäny väkisin tyrkyttää apua kun ei kerran halunnut???

Minä ghostasin kaikki ystäväni sen jälkeen kun sairastuin vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Oisko pitäny väkisin tyrkyttää apua kun ei kerran halunnut???

Ei, vaan sinun olisi pitänyt jättää yatäväsi kokonaan rauhaan, ei kyselyjä elämäntilaanteesta tai siitä miksi ei vastaa,  ei avun tarjoamista, ei omia vertais-kokemuksia, ei soittoja, ei mitään yhteyttä. 

joskus kriisin kokija haluaa olla yksin hetken aikaa ja se pitää sallia. anna aikaa ja katso miten asia menee sitten.joskus esim.masentunut ei halua tavata tai puhua koska sairaus vie voimat.ei vaan pysty puhuun arkipäivän juoruista jne.anna aikaa on mun neuvo.älä ota itseesi ,ei ole sun syy.