Ystävä hylkäsi

Vierailija kirjoitti:

Outoa että nykyään normi asia kuten keskemeno, tehdään suuri numero

Aivan.

Joka viides raskaus keskeytyy ihan itekseen. Normaslia. Normia. Kuka näitä lisääntymisiä  ja v.ttukuvia kaipaa. 

Ehkä ei vaan jaksa nyt mitään ylimääräistä.

Olitko siitä hänen keskenmenosta kiinnostunut vai jäikö hän ilman tukeasi, saattaisiko asia johtua siitä...?

Ehkä voisit koittaa laittaa hänelle viestin, jossa toteat, että anteeksi jos olen tietämättäni loukannut, ei ole ollut tarkoitus. Ja että sinuun voi ottaa yhteyttä, jos hän niin haluaa. Jos ei sittenkään tule vastausta, ei hän varmaankaan aio enää pitää yhteyttä sinuun.

Jos et edes yritä selvittää ja korjata asiaa, niin sitten saa syyttää vain itseäsi.

Viestin voi laittaa kortinkin muodossa, jos ei viestit mene perille.

Vierailija kirjoitti:

Viestin voi laittaa kortinkin muodossa, jos ei viestit mene perille.

Älä nyt ahdistele millään korteilla, jos on tehnyt selväksi ettei halua pitää yhteyttä.

Pommititko häntä liikaa? Ymmärtäkää nyt että jos jos toinen ei vastaa pariin viestiin tai soittoon niin antakaa olla rauhassa.

Hän ei koskaan kokenut sinua ystäväkseen, enemmänkin rasittavaksi hyvänpäivätutuksi, jonka kanssa joutui juttelemaan ja joka tunki mukaan elämään. Et merkinnyt hänelle oikeastaan mitään ja hän koki vain inhottavaksi kaikki utelusi ja yritti ystävällisessä hengessä pitää etäisyyttä. Koska et vihjeistä hoksannut, että tämä oli tässä, niin hän lopulta lopetti yksipuolisen yhteydenpidon estämällä sinut.

Ei hänelle ole tapahtunut mitään erityistä, hän ei vain enää jaksanut sitä, että et jättänyt häntä rauhaan.

Miten hemmetissä kortilla "ahdistellaan"?! Kortti nimenomaan on yksipuolinen viesti, johon vastaanottajan ei tarvi edes vastata tai reagoida mitenkään, jos on päättänyt olla pitämättä yhteyttä. Toisin kuin näissä sähköisissä välineissä, joissa pitää laittaa estoja ym.

Vierailija kirjoitti:

Miten hemmetissä kortilla "ahdistellaan"?! Kortti nimenomaan on yksipuolinen viesti, johon vastaanottajan ei tarvi edes vastata tai reagoida mitenkään, jos on päättänyt olla pitämättä yhteyttä. Toisin kuin näissä sähköisissä välineissä, joissa pitää laittaa estoja ym.

Korttihan tunkeutuu ihan kirjaimellisesti kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Outoa että nykyään normi asia kuten keskemeno, tehdään suuri numero

Sä olet empatiakyvytön mulkku ja oikein, että ystävä hylkäsi tuollaisen paskan.

Kyllä olet ap loukannut häntä, mutta et itse vaan ymmärrä. Tai kyllä taatusti ymmärrät- et voi olla niin tyhmä-, mutta et vaan myönnä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei koskaan kokenut sinua ystäväkseen, enemmänkin rasittavaksi hyvänpäivätutuksi, jonka kanssa joutui juttelemaan ja joka tunki mukaan elämään. Et merkinnyt hänelle oikeastaan mitään ja hän koki vain inhottavaksi kaikki utelusi ja yritti ystävällisessä hengessä pitää etäisyyttä. Koska et vihjeistä hoksannut, että tämä oli tässä, niin hän lopulta lopetti yksipuolisen yhteydenpidon estämällä sinut.

Ei hänelle ole tapahtunut mitään erityistä, hän ei vain enää jaksanut sitä, että et jättänyt häntä rauhaan.

Sulla on selvästi ongelmia olla rehellinen muille, roikotat ihmisiä elämässäsi etkä selvästi sano toiselle että emme ole ystäviä.

Kyllä sen sun ystävän ois ollut ihan reilua kertoa syy toiminnalleen, varsinkin noin pitkän ystävyyden jälkeen. Mut ihmiset on arvaamattomia nykyään, mullekin on käynyt vähän samalla tavalla. Epäluottamus ihmisiä kohtaan lisääntyi vaikka olin realisti jo aiemminkin. Ei tollanen oo oikea ystävä joka vaan katkaisee välit!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen sun ystävän ois ollut ihan reilua kertoa syy toiminnalleen, varsinkin noin pitkän ystävyyden jälkeen. Mut ihmiset on arvaamattomia nykyään, mullekin on käynyt vähän samalla tavalla. Epäluottamus ihmisiä kohtaan lisääntyi vaikka olin realisti jo aiemminkin. Ei tollanen oo oikea ystävä joka vaan katkaisee välit!

Koita lukea ap:n kommentteja tästä ketjusta liittyen keskenmenoon niin ymmärrät, että ap joko täysi mulkku tai sitten trolli.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä, ap, olit hänen mielestään ikävä ihminen.

Nämä ystävyydet eivät aina tunnu samanlaisilta molemmista osapuolista.

Voi tulla ylläripyllärinä, mutta kummassakaan osapuolessa ei tarvitse olla vikaa ghostauksen tapahtumiseksi, vaan nykyaikana niin moni viihdyke kilpailee ihmisen huomiosta, joten kiinnostus myös menetetään helpommin. Ajattelutapasi on lapsenomainen ja yksinkertainen.

Äitini on syvästi järkyttynyt, kun vanha ystävä ghostasi 40 vuoden kaveruuden jälkeen. Ei mitään riitaa ole ollut. Ei mitään. Ihan ystävällisissä väleissä olivat. Näkivät ehkä pari kertaa vuodessa, kerran kuussa soittelivat. Asuvat nykyään sen verran kaukana toisistaan. Yhtäkkiä puhelimeen ei vastannut, ei soittanut takaisin. Odotteli aikansa ja yritti soittaa uudelleen, ei vastausta, ei takaisinsoittoa. Ajatteli, että ei painosta ja ihmetteli mielessään. Jouluna laittoi tekstarin ja siihen sai vastauksen "kiitos samoin" ja taas radiohiljaisuus. Keväällä yritti taas ottaa yhteyttä. Ei vastausta. Laittoi vielä tekstarin perään, että mitä kuuluu. Ei vastausta. Meni ehkä vuosi ja ihmetteli mielessään, mitä tässä on tapahtunut ja pohti viimeistä keskustelua kovin. Lopulta kirjoitti lyhyen kirjeen, jossa pyysi anteeksi, jos on jotenkin loukannut tmv. Ei saanut siihenkään koskaan vastausta. Tästä on nyt 3-4 vuotta aikaa kokonaisuudessaan ja tilanne jäi hämäräksi. 

Toki iän myötä tulee näitäkin, että äidin toinen ystävä lopetti yhtäkkiä vastaamasta puheluihin vuosi sitten ja koska on selvästi vanhempi, niin minä nuuskin hänen sukulaisensa kautta, onko kaikki ok. Ei ollut. Kunto oli romahtanut ja oli saattohoidossa. 

Asiaa tarkennan ap. Olen itsekkin saanut keskenmenon eli kokemusta surusta on. Yritin olla kokoajan tukena mutta ystävä ei halunnut kertoa mulle mitään. Itse hän halusi ettei asiasta keskustella vaikka yritin sanoa että asiasta keskustelu auttaisi. Viimeisessä viestissä sanoin että kiinnostuksen kohdistaminen muihin asioihin auttaisi, ainakin itsellä, sitten ei vastannut enään ja kului 2 kuukautta kunnes laitoin viestiä ja utelin olenko tehnyt väärin, ei vastausta, vaadin selitystä ja sanoin että ystävyys on ohi jos ei edes pienellä viestillä voi vastata esim "en halua keskustella", ei vastausta. Sitten sanoin ikävöiväni, ei vastausta ja sitten esti

Mun mielestä rajansa kaikella surulla. Keskenmenon ei pitäisi olla niin iso asia että kuukausi kaupalla suree ja lopettaa työt ym. Ite pidin viikon saikun keskenmenon jälkeen ja palasin töihin ja normaali elämään ja huolehdin elävästä lapsesta. Onhan se sille elävälle lapselle kamalaa jos äiti on kuukausi tolkulla pää maassa ja mun mielestä nykyään niin herkästi vaan luovutaan. Ymmärrän surun, mutta elämässä pitää mennä eteenpäin ja keskittyä olemassa oleviin juttuihin. Ap

Nykyään kyllä loukkaannutaan ihan kaikesta

Up