Mitä muistat vuodesta 1986?
Kommentit (259)
Se oli elämäni vaikein vuosi. En avaa tätä tarkemmin, tuskin se ketään kiinnostaakaan, mutta mulle henkilökohtaisesti se oli vaikea, alusta loppuun, joten muistan sen vuoden paremmin kuin haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsernobylin.
ja mikä pahinta siitä tuli valtava laskeuma Pirkanmaalle ja Suomen hallinto ja media peittelivät koko asian etteivät joutuisi tekemään mitään uhrien hyväksi
Peittely johtui ennen kaikkea siitä, ettei haluttu provosoida Neuvostoliittoa. Nehän eivät siellä olisi tunnustaneet koko tapahtumaa.
Ulkoministerinä muuan Paavo V, ei raukka tiennyt, pitäisikö katsoa itään vai länteen, ei lie osannutkaan.
Osasiko Koivisto sitten, joka ei edes 1991 uskaltanut Viroa tunnustaa?
Vierailija kirjoitti:
Ritari ässän ja mcgyverin. Pihaleikit.
Vakoiltiin naapureita ja ihan tosissamme agentteja oltiin. Naapurin täti oli lastenhoitaja ja niiden kanssa pihalla, tytär oli vielä samalla alaluokilla :)
Vierailija kirjoitti:
Se oli elämäni vaikein vuosi. En avaa tätä tarkemmin, tuskin se ketään kiinnostaakaan, mutta mulle henkilökohtaisesti se oli vaikea, alusta loppuun, joten muistan sen vuoden paremmin kuin haluaisin.
No, kiva edes jollakin tavalla voit avautua.
Muistan avaruussukkula Challengerin räjähdyksen tammikuussa. Aluksessa oli ensimmäistä kertaa mukana myös siviilihenkilö, opettaja Christa McAuliffe. Isosiskoni oli tuolloin abiturientti, ja penkkariajelulla heidän kuorma-autossaan luki "Lisää opettajia avaruuteen!"
Olin ysillä. Kaukoihastunu saman harrastuksen vanhempaan poikaan. Elämän kuorma oli liikaa ja hän riisti hengen itseltään. En koskaan unohda sitä talvea.
Joku voisi seuraavaksi vuoden 1987 ketjun avata. Nähdään miten nopeasti maailma kehittyi ;)
14vuotias ja suht huoletonta elämää. Olin yhteen luokkakaveriini ihastunut. Koulun jälkeen tavattiin toisinaan kaksin tai soiteltiin tuntien puheluita, meillä oli kivaa. Koulussa sitten taas hän ei ollut tunteakaan mua tai jopa kiusas, nälvi jne. En aina ihan ymmärtänyt, mutta nykyään kyllä. Hän oli vielä täyskakara ja kaverit vaikutti niin paljon, ettei kenestäkään voinutkaan tykätä. Ihastus sitten meni ohi, mutta ystävyys joku yhteys on säilynyt näihin päiviin.
Kävin kaikilla mahdolisilla rock ja hevikeikoilla, joita meilläpäin oli. Nutalla. Niin ja hoidin lapsia aika paljon, että mulla oli kivasti rahaa hyppysissä. Ostin älppäreitä ja oman näköisiä vaatteita - muista viis.
Hyvin omanapaista siis. En oikein muista muuta, että mitä maailmassa tapahtui tai meidän perheessäkään.
Vierailija kirjoitti:
Tšernobylin ydinvoimalan räjähdyksen ja sen, kuinka Suomessa mittailtiin ydinlaskeuman määrää paikkakunnittain.
Samantha Fox: Touch Me (I Want Your Body)
Bogart Co: Princess
Bananarama: Venus
Cutting Crew: (I Just) Died in Your Arms
Neumann: Naiselleni
Bon Jovi: You Give Love a Bad Name
Jean-Pierre Kusela: Naurava kulkuri
Pet Shop Boys: West End Girls
Duran Duran: Notorious
Bad Boys Blue: I Wanna Hear Your Heartbeat (Sunday Girl)
Spede Show
Spede Show noista vähiten pelottava kai. Mutta sekin onneksi loppu seuraavanan vuonna :O
Muistan hyvin. Tshernobyl, Kekkosen kuolema.mikkelin pankki keissin.joka päättyi kaapparin räjähdykseen. Palmen murha.
Viimeinen vuosi ennenkuin Kokoomus pääsi hallitukseen tuhoamaan Suomea.
Vierailija kirjoitti:
14vuotias ja suht huoletonta elämää. Olin yhteen luokkakaveriini ihastunut. Koulun jälkeen tavattiin toisinaan kaksin tai soiteltiin tuntien puheluita, meillä oli kivaa. Koulussa sitten taas hän ei ollut tunteakaan mua tai jopa kiusas, nälvi jne. En aina ihan ymmärtänyt, mutta nykyään kyllä. Hän oli vielä täyskakara ja kaverit vaikutti niin paljon, ettei kenestäkään voinutkaan tykätä. Ihastus sitten meni ohi, mutta ystävyys joku yhteys on säilynyt näihin päiviin.
Kävin kaikilla mahdolisilla rock ja hevikeikoilla, joita meilläpäin oli. Nutalla. Niin ja hoidin lapsia aika paljon, että mulla oli kivasti rahaa hyppysissä. Ostin älppäreitä ja oman näköisiä vaatteita - muista viis.
Hyvin omanapaista siis. En oikein muista muuta, että mitä maailmassa tapahtui tai meidän perheessäkään.
Nutallat oli ilmeisesti nuorisotaloja siellä ?
Olin lukiossa, täytin 18 ja sain ajokortin. Elämä oli helppoa ja huoletonta, arki täyttyi koulusta ja harrastuksista, viikonloput viiletettiin kaupungin yössä ja pidettiin hauskaa.
Olin raskaana kun Tsernobyl posahti ja mietin vaikuttaako se mun vauvaan.
Lapsi syntyi terveenä kesäkuussa. Oli kiva vuosi ja rento äiti olin, kun olin aika nuori ikää 23 vuotta. Oli työpaikka ja lapsella isä samassa kodissa. Kaikki oli silloin hyvin. Asuttiin vuokralla pankin yksiössä ja saatiin sitten vaihto kaksioon. Elämä oli siihen aikaan mutkatonta. Pärjättiin lankapuhelimilla ja kotiin tuli sunnuntaisin Hesari.
Muutettiin toiselle paikkakunnalle vanhempien ja sisarusten kanssa. En tuntenut sieltä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Olin ysillä. Kaukoihastunu saman harrastuksen vanhempaan poikaan. Elämän kuorma oli liikaa ja hän riisti hengen itseltään. En koskaan unohda sitä talvea.
Nuorena sitten lähti, jo näin oli. Mutta kyllä tuo ikä monille vaikeaa aikaa oli, ja ehkä edelleen. Kun valintoja pitäisi tehdä samaan aikaan kun hormoonit vasta alkaa myllertää. Ei hitto kun ihmissuhteista moni tiedä vanhempanakaan, kun monet asiat sotkee tuossa tärkeässä iässä. Ja sitten vielä houkutetaan menestymään ja kaikkea, joka pahoinvointia tuo, tai ainakaan jos ei siinä lopulta onnistu ... Maailma yhä julmemmaksi tässä suhteessa muuttunut, ihmiset pitäisi tasapäistää, vaikka jo tuosta iästä kuilut kasvaa ... Voihan eihän ... :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsernobylin.
ja mikä pahinta siitä tuli valtava laskeuma Pirkanmaalle ja Suomen hallinto ja media peittelivät koko asian etteivät joutuisi tekemään mitään uhrien hyväksi
Peittely johtui ennen kaikkea siitä, ettei haluttu provosoida Neuvostoliittoa. Nehän eivät siellä olisi tunnustaneet koko tapahtumaa.
Ulkoministerinä muuan Paavo V, ei raukka tiennyt, pitäisikö katsoa itään vai länteen, ei lie osannutkaan.
Osasiko Koivisto sitten, joka ei edes 1991 uskaltanut Viroa tunnustaa?
Sosialidemonin p..keleet loivat keskivertomaan, jossa keskivertokapitalismis keskivertomarkkinatalousdenlailla keskivertodemokraattisesti vallitsee, ja on yhä ja alit ( =pian päättyvään iäisyyteen) vallitseva ?
Sitten Kokoomuksen halusivat kumppareikseen, ja siellähän ne "nokialaiset" alati yhäkin lossottaa nykyäänkin poliitiikojen kärkijalassa/jalankärjissä. Jytkymuna perskeikareitten ohella otettiin siihen mukaan, ja sen jälkeen politiikassa on tapahtunut "ei yhtään mitään", eli oppikaatten joskus tuntemaan toisianne ;(
Paljonkin! Olin silloin 12-13 v. Talvi-iltaisin kylän lapset kävivät isolla porukalla luistelemassa luistinradalla, oltiin hippaa, ja isolla lumivallilla leikittiin kukkulan kuningasta.
Avaruusssukkula Challengerin räjähdys järkytti tammikuun lopulla. Kaverillani oli synttärit sinä päivänä, kun Tsernobylin onnettomuus tapahtui, ja kirmailimme tulevasta tietämättöminä ilmapallojen kanssa pitkin kyliä. Sitten kun säteilyuutisia alkoi tulla, ulos ei uskallettu mennä sateella. Jossain vaiheessa oli puhetta myös Halleyn komeetasta, mutta eihän se mikään varsinainen uhka tainnut olla.
Telkkarista katsottiin ainakin Bill Cosby Showta, Kymppitonnia, Bergeracia ja jotain suomalaista lastenlaulukilpailua (ei ollut vielä Tenavatähti). Muistelen, että Mika Pohjonen olisi ollut siinä...? Toukokuussa kaverin synttäreillä katsottiin Euroviisut videolta. Nuori Sandra Kim voitti, ja ihailimme häntä kovasti. Vielä enemmän innoissamme olisimme olleet, jos olisimme tienneet, että hänkin oli vain 13 eikä 15 niin kuin silloin julkisuudessa kerrottiin.
Syksyllä aloitin yläasteen ja tutustuin ihan uusiinkin kavereihin. Meikkaaminen alkoi kiinnostaa. Hiusmuotiin kuului jo edellisenä vuonna "häntä" eli muita hiuksia pitempi ohut osio keskellä niskaa. Muuten hiukset piti saada päälaelta pystyyn geelillä. The Final Countdown oli loppuvuoden kovin biisi. Mulla oli synttärit lokakuussa ja ensilumi satoi sinä päivänä. Muistan, kun ulkoilutin koiraani, lumihiutaleita leijaili hiljalleen ja maalla kun oltiin, oli hiljaista, ja vanheneminen (!) tuntui minusta kovin haikeansuloiselta :)
Aika vähän...