Entinen työpaikka oli ihan hirveä, nyt on uusi työ ja uudet k*sipäät

Vierailija kirjoitti:

Jos laajentaa näkökulmaa siihen, miten ihmiset yleensäkin käyttäytyvät tosiaan kohtaan esim. julkisissa kulkuvälineissä, liikenteessä ja palvelutilanteissa, niin näyttäytyyhän se käytös välillä todella kamalalta, joten miksi työelämä olisi silloin positiivinen poikkeus?

Ihan tavallisen näköinen ja oloinen henkilö siististi pukeutunut, ikään ja sukupuoleen katsomatta, saattaa möläyttää suustaan ihan mitä sattuu, kävellä päin tai vaikka varastaa. Nämä samat ihmisläheiset ja sosiaaliset tyypit siellä töissäkin huseeraa .

Missä eläintarhoissa te oikein elätte? 

Minulla on kokemusta sosiaalisista suhteista monesta eri työpaikasta, kouluista, lasten harrastusporukoista ja ihan vaikkapa ravintoloissa ja kahviloissa pyörimisestä. Suurin osa ihmisistä on oikeasti todella mukavia ja hyväkäytöksisiä. Busseissa istutaan tuppisuuna mutta ei sielläkään kukaan varsinaisesti töykeä ole.

Toki siellä luokan tai urheilujoukkueen vanhempien ryhmässä on usein joku "erikoisempi" tapaus, mutta yleensä ne on näitä ylihysteerisiä tai itsekkäitä vanhempia tms, mutta varsin vähissä he ovat.

Kesälomalla kierreltiin ympäri Suomea ja oikeasti ainut töykeä juntti oli erään kahvilan terassilla kun Suomi-poika tuli tyttöystävänsä kanssa siihen juomaan kaupan kaljoja ja kun kahvilanmyyjä asiasta huomautti niin vi....ltiin takaisin "mitä tämä oikeasti muka haittaa" jne idiotismia kun ei ymmärretä että kahvilassa pitää noudattaa lakia.

Universumi on epäreilu joillekin: kun samaan rappuun, taloyhtiöön tai okt naapuriin muuttaa uusi ihminen, se on kuzipää. Ja jos itse muuttaa johonkin, niin siellä jo valmiina asuvat  kuzipäät. Sama harrasteseuroissa, työpaikoilla jne.  Miksi, oi miksi , kuzipäitä vaan joka paikassa minne menenkin.

Vierailija kirjoitti:

Aika samanlainen olo on itselläni. Olen alunperin opiskellut kaksi ammattia, joissa ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä kovin paljon. Valitettavasti ne ammatit ei työllistäneet ja olen joutunut uudelleenkouluttautumaan ja työskentelemään ammateissa, joissa on pakko olla ihmisten parissa ja sosiaalisissa kontakteissa kokoajan. Suurin osa ihmisistä on ihan Ok, kivoja ja reiluja. Mutta sitten on niitä kpäitä kiusaajia. Jotenkin ihan uskomatonta miten juuri tuntuvat suorastaan hakeutuvan ihmisläheiseen työhön ja se on monelle juuri se unelma ammatti olla ihmisten parissa! Sitten ne on just niitä pahimpia ja ilkeimpiä kiusaajia juuri ne "sosiaaliset" tyypit, jotka haastattelussa sanoo, että:

" joo minä tulen toimeen ihan kaikkien kanssa ja tykkään olla ihmisten parissa". 

 

Sosiaalialastako puhut? 

Niin, se on se sanonta aidan toisella puolella olevasta vihreämmästä ruohosta. 

Tiedän niin tuon. Valitettavasti ne ovat ne ihmiset ja tiimiläiset tai muut kollegat, jotka sen työpaikan tekevät. Puhutaan työkulttuurista. Oli työ mitä tahansa. Ja valitettavasti työtä hakiessasi tiedät vain jotain siitä työstä, et yhtään niistä ihmisistä joiden kanssa joudut tekemisiin 5 pvää viikosta. 

Ja liian usein sisään pääsee sellainen, joka vaikkapa hurmaa rekryssä ja haastatteluissa, ja osoittautuu itse työn tekemisessä täysin tumpeloksi. No toki sitten pitää olla johtajilla selkärankaa tehdä asialle jotain, mutta se on eri keskustelu. 

Se on tää aika. Ekstrovertit paskanjauhajat etenee kaltaistensa avulla. Nykyään ei ole millään muulla väliä kuin miltä kaikki näyttää ja mitä siitä kerrotaan. Joskus miettii että tämän on pakko olla joku joukkopsykoosi joka päättyy johonkin jääkauteen tjms.

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua. Kannattaa hommata työ, missä voi tehdä etänä.

Ikävä kyllä yrittävät pakottaa minuakin takaisin toimistolle, mutta pirujen seura ei kiinnosta, joten on kuin houkuttelisivat helvettiin.

Hyvin sanottu, aivan samat fiilikset. Etätyö on taivaasta. 

Vierailija kirjoitti:

Se on tää aika. Ekstrovertit paskanjauhajat etenee kaltaistensa avulla. Nykyään ei ole millään muulla väliä kuin miltä kaikki näyttää ja mitä siitä kerrotaan. Joskus miettii että tämän on pakko olla joku joukkopsykoosi joka päättyy johonkin jääkauteen tjms.

Tämä. Johtajat ja päälliköt lätisee keskenään ja korostavat omaa osaamistaan ja vaikka mitään uutta ja ihmeellistä ei kukaan sano/tee, pyörii tää porukan sirkus vuodesta toiseen. Oma ääni on ihanin. Ihan järkyttävää touhua

Vierailija kirjoitti:

Se on tää aika. Ekstrovertit paskanjauhajat etenee kaltaistensa avulla. Nykyään ei ole millään muulla väliä kuin miltä kaikki näyttää ja mitä siitä kerrotaan. Joskus miettii että tämän on pakko olla joku joukkopsykoosi joka päättyy johonkin jääkauteen tjms.

Niin tämä. Tuntuu, ettei työn sisällöllä ole mitään väliä vaan sillä, miltä kaikki näyttää ulospäin. Somessa hymistellään ja kulissien takana huono ilmapiiri ja monet ihmiset kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverilla oli kanssa samaa, jokaisessa työpaikassa sitä kiusattiin ja syrjittiin mutta ikinä ei miettinyt voisiko itsessä olla jotain syytä. En tiedä sun tapausta mutta joskus kannattaa pohdiskella sitäkin vaihtoehtoa. 

No mun kohdalla ainakin on selkeä syy. Nimittäin se, että olen aina niin liian kiltti ja ystävällinen kaikille. Periaatteessa ongelma on se, että yksinkertaisesti annan ihmisten kohdella minua kuin pskaa, enkä pysty pitämään puoliani. Oikeasti haluaisin haistatella kollegoille ja asiakkaille tasaisin väliajoin ja sanoa suoraan, että tajuatteko yhtään miten stanan typeriä ja ilkeitä juttuja te päästätte suustanne? Haluaisin sanoa suoraan, ja osoittaa sormella toisen typerää käytöstä ja saada sen häpeämään. Tai ihan vaan sanoa, että haistkaa vttu! Mutta en pysty. Nuorempana olin herkkä, ja itkeskelin iltaisin kotona. Nykyään olen tajunnut, että

Sama. Olen ollut koko elämäni kaikissa ihmissuhteissa äärimmäisen hienotunteinen ja kiltti, varonut sanomasta pahaa kenellekään tai loukkaamasta ketään. Olen toki saanut kavereita ja olen suht pidetty tämän ominaisuuteni takia myös työelämässä mutta pikkuhiljaa on alkanut pänniä osa näistä työpaikan kusipäistä, joita joutuu sietämään. Heillä kun tuntuu olevan oikeus laukoa päin näköä mielipiteitään kenelle vain, ihan tuosta noin vaan. Ja se oma ääni on aina niin saatanana rakas, sitä pitää muiden aina kuunnella, kiltit ja hiljaisimmat puurtajat voi rauhassa ignoorata. Tällaista on ainakin järjestöissä, joihin tuntuu hakeutuvan töihin kaikista mukavimmat ihmiset mutta myös ilkeimmät ja narsistisimmat tyypit. 

Vierailija kirjoitti:

Tosi monelta tuntuu puuttuvan perus käytöstavat. Ei toisille tai toisista saa puhua ilkeästi, töissä kyse on asioiden hoitamisesta ja sen voi tehdä tahdikkaasti. Palautetta voi ja saa antaa ja sekin on mahdollista tehdä tahdikkaasti. Ei toisille tarvitse huutaa ja mesota ja haukkua ja käyttäytyä alentavasti tai halveksua. 

Todellakin näin! 

Vierailija kirjoitti:

Tosi monelta tuntuu puuttuvan perus käytöstavat. Ei toisille tai toisista saa puhua ilkeästi, töissä kyse on asioiden hoitamisesta ja sen voi tehdä tahdikkaasti. Palautetta voi ja saa antaa ja sekin on mahdollista tehdä tahdikkaasti. Ei toisille tarvitse huutaa ja mesota ja haukkua ja käyttäytyä alentavasti tai halveksua. 

Tälläkin on toinenkin puoli: olen huomannut, että etenkin nuoremmilla on vaikeuksia ottaa vastaan palautetta, rakentavaa kritiikkiä tai työtä parantavia ehdotuksia. Jos on huonoitsetuntoinen ihminen, sen pahempi. 

Mä olen esimiehen silmätikkuna, vaatii minulta enemmän mitä itseltään. Sitten istuu itse juoruilemassa kun minä teen työt. 

NIin. Niinpä se on. kuhitäipä näyttää olevan nurkat täynnä, Onpa se kivaa että ei. Pittää pistää oma virma pystyyn. Mitäs siellä 

Huomasin itse , että ei mikään työpaikka ole täydellinen, jokin  oli ehkä juuri ja juuri siedettävä.  Työni oli luonteeltaan sellainen, ettei ollut mahdollista tehdä etätyötä. Totesin lopulta että taas yksi suomalainen sananlasku pitää paikkansa: jos lähtee sutta karkuun, tulee karhu vastaan.