Lue keskustelun säännöt.
Juna kolisee itään kuin muistot, joita yritin unohtaa. Vaunun ikkunasta näen syksyn läpitunkemattoman harmauden, tiiliseinien graffitit
24.10.2025 |
Junaradan varrella ränsistyneet tehtaat kaikki se, mikä jäi taakse vuosia sitten. Ja nyt minä taas täällä, kuin varjo, jota kukaan ei pyytänyt takaisin. Nahkaisen mustan minihameen paljastavat paljaat sääreni kimaltelevat hiestä. Olen myynyt itseäni edestä ja takaa. Anaali - tupla hinta. Suihinotto puolet.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juna kolisee itään
Juna kolisee itään kuin muistot, jotka yritin unohtaa.
Graffitit harmaassa tiiliseinässä huutavat nimiä, joita kukaan ei enää muista.
Kaupungin hengitys on kylmä ja metallinen,
se kietoutuu hyytävänä ympärille kuin aamusumu marraskuussa.
Kiskot venyvät kuin aika,
raide kerrallaan menneisyys irtoaa.
Silti juna kuljettaa mukanaan kaiken,
minkä piti jäädä taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"..jokainen kantaa muistojaan ja se jälkensä jättää..." vai miten se meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
Mua vaivaa
ikävistä ikävin
Milloin beibi palaat takaisin?
Etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
Marraskuu
Vierailija kirjoitti:
"..jokainen kantaa muistojaan ja se jälkensä jättää..." vai miten se meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marraskuun paluu
Hän tuli takaisin,
kylmä tuuli hiuksissaan,
silmissä se valo, joka kerran paloi loppuun.
Mies oli odottanut -
ei toivoen, vaan tottumuksesta,
kuin ikkuna, jota ei enää avata,
mutta jonka läpi voi katsoa.
Hän astui sisään, toi mukanaan
maan tuoksun, rautatieaseman kaiun,
pienen hetken, unohduksen.
He istuivat hiljaa,
sanat jäivät huulten taakse kuin sade
jota luvattiin, mutta ei koskaan tullutkaan.
Ja sitten hän lähti -
niin kuin marraskuu aina lähtee,
jättäen jälkeensä huurteen ikkunaan.
ja kahden ihmisen varjosta,
vain toinen jää.
Niin