Mies ilmoitti erosta kun isä makaa kuolinvuoteella
On ehkä enää päivistä kysymys Meillä mennyt jo pidempään huonosti, mutta aiemmin mies ei ole halunnut erota. Nyt melkein heti kun isä siirrettiin saattohoito-osastolle mies ilmoitti että nyt just hänelle riitti tämä avioliitto ja hän hakee eroa vaikka yksin. Tässä sitten samalla kun suren isääni jonka kuolema on minulle iso kriisi.
Olen järkyttynyt ja shokissa. Koen vahvaa turvattomuutta, jota olen kyllä kokenut miehen kanssa aiemminkin. Tämä vaan oli jotain niin hirveää että en ikinä olisi voinut kuvitella että tekisi minulle näin ihan jo meidän historian ja lasten takia, vaikka avioliitto olisikin myöhemmin päätynyt eroon. En vaan ymmärrä miten joku voi tehdä noin?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Tuo on mieheltäsi täysin tietoista ja tahallista sinun satuttamista. Halusi ns. survaista puukon selkään juuri silloin, kun olet heikoimmillasi.
Juuri näin. Koin tämän itse. Miehet ovat yllättävän kärsivällisiä odottaessaan oikeaa hetkeä. Ja nauttivat joka sekunnista kun oikea hetki saapuu. Mies jopa hymyili hautajaisissa otetuissa valokuvissa kun olin kuolla, suruun. Kuvottaa ajatellakin.
Sanotte että hyvä kun pääset noin kamalasta miehestä eroon mutta mies haluaa erota se tekee siitä kamalan . Vou jeesus teidän juttuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero vireille nyt heti, niin miehesi ei saa mitään isäsi perinnöstä. Jos isälläsi ei ole puolisoija poissulkevaa testamenttia, perintö lasketaan omaisuuteen joka jaetaan teidän kesken erossa
Tämä! Suurin osa ihmisistä ei tajua millainen juridinen taloussopimus avioliitto on.
Olen iloinen, ettei vanhempani olleet avioliitossa. Kun äitini halusi erota, niin isälläni ei ollut mitään osaa äitini saamaan perintöön. Ja hyvä niin. Kelvoton ja laiska ukko ei olisi mitään ansainnutkaan. Äitini oli pelkkä kotipiika 20 vuotta. Kun sitten kyllästyi isääni, niin oli helppoa aloittaa oma elämä perinnön turvin.
Itse en ole koskaan halunnut naimisiin. Enkä sitä kaikille edes suosittele.
No eihän nuo automaatioita ole. Esim. minä olen naimisissa, mutta meillä on rekisteröity avioehto sekä eron että kuoleman varalta. Lisäksi vanhempani ja isovanhempani määräsivät testamentissaan puolison poislukemisen omaisuudesta ja sen tuotosta.
Vierailija kirjoitti:
Sanotte että hyvä kun pääset noin kamalasta miehestä eroon mutta mies haluaa erota se tekee siitä kamalan . Vou jeesus teidän juttuja
No onhan tuossa erosta ilmoittamisen ajoitus melko ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Provot sen kuin paskentuu iltaa kohti.
0/5
Harmi että sun provot alkaa jo aamusta ja kestää ilta 23:een asti. Muuta et osaakaan kun huudella provoja, myös niitä omiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän sama tilanne. Sain juuri tietää lähisukulaiseni parantumattomasta syövästä. Saattohoitopaikkaa on jo haettu. Mies sanoi kylmän viileästi että häntä ei kenenkään kuolema kosketa lainkaan. Sitten sekosi ihan täysin.
Rupesi riehumaan kotona, hajotti tavaroita ja huusi törkeyksiä lasten kuullen. Huusi että haluaa erota ja sanoi ettei osallistu perheen kuluihin enää ollenkaan. Ei kuitenkaan irtisanonut itseään vuokra-asunnosta joten en voi hakea uutta asumistukea tai mitään. En saa maksettua laskuja pelkästään minun rahoillani. Olen täysin kusessa ja samalla joudun kestämään läheiseni kuoleman.
Muutat itse lasten kanssa.
Ei kannata ruveta laoaseksi tuossa kohtaa.
Toisia pelottaa kuolema ja kaikki sen tuoma ahdistus ja pelot ja muutokset. Kyllähän miehesi aistii sinun hätäsi. Hän ei osaa käsitellä niitä tuntei
Kommenttisi oli muuten hyvä ja asiallinen mutta tuo "hyvä että näyttää tunteet" oli mielestäni järkyttävästi sanottu. Onko se hyvä että mies riehuu kotona, hajottaa kaiken ja huorittelee minua lasten kuullen. Lapset saivat varmasti pahat traumat tuosta riehumisesta. Ovat olleet ihan erilaisia sen jälkeen. Eivät ole nukkuneet muun muassa.
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti raskas tilanne, muta käytännöllisesti toivon, että isäsi testamentissa on suljettu aviopuoliso pois, ettei käy niin kuin eräälle tutulleni samanlaisessa tilanteessa, ero ei ollut vielä voimassa ja osituksessa meni puolet vaimon vanhemmilta tulleesta perinnöstä petturimiehelle.
Sen pystyy nyt tosiaan vielä estämään laittamalla heti huomisaamuna itse eron vireille. Parhaassa tapauksessa se saa miehenkin ymmärtämään, mitä on menettämässä.
Jos isältä on tulossa perintöä, niin onko mahdollista pyytää isää tekemään testamenttia, ellei tälläistä jo ole? Eli testamentissa suljetaan puoliso pois?
Avioeron saamisessa ja tasinkojen suoruttamessa menee kuitenkin aikaa, joten voi muuten käydä niin, että mies nappaa osan perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provot sen kuin paskentuu iltaa kohti.
0/5
Osa miehistä on tosiaan noin paskoja, impulsiivisia. Moni mies ei ole tottunut asettumaan toisen ihmisen asemaan, ei välttämättä edes omien lastensa. Voi jopa olla ns. laukaiseva syy erolle hankaluuksissa painivassa liitossa että vaimo on muuttunut ankeammaksi isänsä kuolinvuoteella
Osa naisista on valehtelevia miesvihaajia ja kroonisia uhriutujia. Ehkä AP on yksi heistä.
Miten joillekin voi ero ottaa noin koville?
Vierailija kirjoitti:
Kolme eniten stressiä aiheuttavaa asiaa ovat läheisen kuolema, parisuhteen päättyminen ja muutto. Nyt olisi mahdollisuus hoitaa koko trio kerralla alta pois.
Exukon vieraat naiset selvisi minulle poikamme kuoleman aikoihin.
Siinä tuli sitten hoidettua ero ja muuttokin saman tien.
Että tapahtuuhan tätä ihan oikeassa elämässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero vireille nyt heti, niin miehesi ei saa mitään isäsi perinnöstä. Jos isälläsi ei ole puolisoija poissulkevaa testamenttia, perintö lasketaan omaisuuteen joka jaetaan teidän kesken erossa
Tämä! Suurin osa ihmisistä ei tajua millainen juridinen taloussopimus avioliitto on.
Olen iloinen, ettei vanhempani olleet avioliitossa. Kun äitini halusi erota, niin isälläni ei ollut mitään osaa äitini saamaan perintöön. Ja hyvä niin. Kelvoton ja laiska ukko ei olisi mitään ansainnutkaan. Äitini oli pelkkä kotipiika 20 vuotta. Kun sitten kyllästyi isääni, niin oli helppoa aloittaa oma elämä perinnön turvin.
Itse en ole koskaan halunnut naimisiin. Enkä sitä kaikille edes suosittele.
Yhdestä kerrasta viisastuneena en itsekään kosakan enää tule menemään naimisiin,vaikka kosittu on monesti,useammankin miehen toimesta. Ei enää ikinä,ikinä,ikinä milloinkaan tule sitä tyhmyyden hetkeä,että antaisin sitoa itseni toisen ihmisen tahtoon tai tekoihin juridisilla pakkositeillä! Edes avioehto ei saa minua sitomaan itseäni mieheen,jotka pohjimmiltaan ovat aina sitä samaa latteaa passattavaa lapsimiesmössöä, vaikka kuinka mukavia muuten olisivatkaan
Kivaa ja hyvää aikaa voi viettää yhdessä jopa ilman yhteistä osoitetta,mutta tämähän ei vielä tänäpäivänkään kaikille jakeluun mene.
Vierailija kirjoitti:
Aina on huono hetki erolle: lapset, joku on vaikeuksissa, on muitakin huolia, työreissut,...
Jos mies on pitkään ollut eroamassa, montako vuotta hänen pitäisi vielä roikkua vastentahtoisesti?
Ehkä odottaa vaikka hautajaisten jälkeen esim kuukauden päähän?
Nuo on surullisia juttuja, tosin eivät rajoitu pelkästään avioliittoon vaan tiedän tapauksen jossa (yksityiselämän puolella) vastoinkäymisiä kokenutta henkilöä alettiin savustamaan pois työpaikaltaan. Joo, onnistuihan se mutta henkilö löysi uuden työpaikan ja jonkin ajan kuluttua tuo vanha firma myytiin toiselle yritykselle joka sitten lopettikin vanhan firman toiminnan noin puolentoista vuoden päästä laittaen kaikki jäljelläolevat työntekijät kassan kautta ulos. Eli niin kävi savustajille.
Ei ole sattumaa tuo käytös. Se teki tuon tahallaan. Kun nyt näet minkälainen paska mies on, ei sinun tarvi surra sitä enää koskaan. Olet tuollaisen yläpuolella.
Noin viallisen miehen toimintaan kuuluu, kun olette eronneet ja sinä pääsemässä eteenpäin, tuo yrittää takaisin mutta siihen ansaan et tietenkään mene. Sinulla on nyt menossa taitekohta elämässä, mutta se on vain kestettävä. Suunnittele vaikka matkaa, jotain uutta asiaa. Harrasta liikuntaa. Hengitä syvään kuuntele musiikkia. Kestät päivän, hetken kerrallaan.
No omasta puolestani voin sanoa että jos olisin itse tuossa tilanteessa, sanoisin miehelle että aha. Ei nimittäin voisi joku aviomies tuossa kohtaa vähempää kiinnostaa kun istuisin isäni kuolinvuoteella. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo 15 vuotta. Voin pahoin kun ymmärrän miten vähän hän oikeasti on välittänyt. Mutta eihän se auta kun hyväksyä vaan. Kyllä keskityn nyt isääni, peläten kokoajan täydellistä romahdusta. En ole pystynyt syömään moneen päivään ja minulla psykosomaattisia oireita.
Olen yleensä vahva ja kannatellut muita, nyt vaan tuntuu että on liikaa. Tuntuu että samalta minulta menee menneisyys, koska isäni on viimeinen elossa oleva henkilö lapsuuden perheestäni ja tulevaisuus miehen lähtiessä. Tuntuu todella yksinäiseltä vaikka onneksi minulla on rakkaita ystäviä jotka kyselevät kokoajan kuulumisia ja ovat tietty syystäkin huolissaan.En voi myöskään olla pohtimatta mikä ajaa miehen jättämään vaimonsa hädän hetkellä? Se on varmasti asia mitä en ikinä voi ymmärtää. T. Ap
Ensimmäiseksi, syö ravintoa vaikka väkisin, koska et tarvitse romahdusta silläkin saralla. älä mieti miestä, anna vaan haihtua, hän on jo osoittanut olevansa täysin turha ja arvoton. Keskity isääsi, lapsiisi ja itseesi. Tukeudu ystäviisi. Anna surulle oma aikansa. Kun pääset pahimman yli, niin askel kerrallaan luot sinulle ja lapsille uuden tulevaisuuden. olet vahvempi kuin uskot. voimia koitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Sanotte että hyvä kun pääset noin kamalasta miehestä eroon mutta mies haluaa erota se tekee siitä kamalan . Vou jeesus teidän juttuja
Kun nainen vihdoin selviää omilleen, nämä sekundamiehet yrittääkin takaisin. Että ovatkin heikkoa tekoa. Suomessa kuolee 20 naista vuosittain näissä tilanteissa.
Samalla kertaa suret molemmat,kätevää eikö totta
Ero tekee miehestä pahan?
Eikö nyt ois Vahvanaisella voimaantumisen paikka kun pääsee kahdesta miehestä kerralla eroon.