Meditaatiota harjoittavat - näettekö te myös violettia energiaa näkökentässänne?
En meditoi aina silmät kiinni. Enneminkin vain rauhoitan mieltäni ja ajatustulvaa. Keskityn kehooni ja tilaan, joka olen ilman ajatuksia. Sitten käy usein niin, että tyhjän tilan huoneessa täyttää violetti energia. Se on ensin pieni violetti energiapilvi, joka laajenee koko huoneen kokoiseksi. Se on ilmaa, energiaa mutta nyt sillä on väri.
Onko ketään toista täällä joka näkee myös? Tahtoisin ymmärtää tästä enemmän.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään violettia energiaa. Eikä muunkaan väristä. Teidän huuhaaenergioita ei ole olemassakaan. Eikä auroja.
Olen ilmoittanut arvottomasi kommenttisi asiattomaksi
Ohis
Päätit sitten kuitenkin lainata sen omaan viestiisi, jotta se jää varmasti talteen ja kaikkien nähtäville ketjuun vaikka alkuperäinen poistettaisiinkin? 🤦🏻😂😂😂😂
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näetkö siis silmät kiinni vai silmät auki tuota energiaa? Kehon lähellä oleva aura voi olla näköhäiriö, mutta mistäpä minä tietäisin voiko aurankin nähdä visuaalisesti. Itse tunnen energiat kehollisesti, en näe niitä visuaalisesti. Kaikenlaisia visioita kyllä näen jos laitan silmät kiinni, erityisesti ihan pimeässä. Aktiivinen näköaistimus häiritsee tätä tehokkaasti, ihan pienikin valo.
Silmät auki. Halutessani näen valoisassa tai hyvin hämärässä huoneessa. Tämä ilma, jota hengitämme, tämä "tyhjyyden" energia, joka meitä ympäröi, niin on violettia. Sitten voin laittaa vielä vaikka käden silmieni eteen ja tarkastella sitä, niin näen aurani. Ensin vaaleana ja sitten siihen muodostuu väri, joka on yleensä sininen. Päätän nyt harjoitella tätä päivittäin, jotta ymmärtäisin tästä enemmän. - ap
Sinä näet vasta osan, jos et näe muuta värejä kuin violettia. Jos harjoittelet ahkerasti, niin saatat 30 vuoden päästä muutkin värit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näetkö siis silmät kiinni vai silmät auki tuota energiaa? Kehon lähellä oleva aura voi olla näköhäiriö, mutta mistäpä minä tietäisin voiko aurankin nähdä visuaalisesti. Itse tunnen energiat kehollisesti, en näe niitä visuaalisesti. Kaikenlaisia visioita kyllä näen jos laitan silmät kiinni, erityisesti ihan pimeässä. Aktiivinen näköaistimus häiritsee tätä tehokkaasti, ihan pienikin valo.
Silmät auki. Halutessani näen valoisassa tai hyvin hämärässä huoneessa. Tämä ilma, jota hengitämme, tämä "tyhjyyden" energia, joka meitä ympäröi, niin on violettia. Sitten voin laittaa vielä vaikka käden silmieni eteen ja tarkastella sitä, niin näen aurani. Ensin vaaleana ja sitten siihen muodostuu väri, joka on yleensä sininen. Päätän nyt harjoitella tätä päivittäin, jotta ymmärtäisin tästä e
Kuinkas näitä humpuukienergioita mitataan? Mikä on niiden yksikkö?
Kaikkea ei pysty määrällisesti mittaamaan, ainakaan nykypäivänä. Pitäisi olla itsestään selvyys tällainen asia.
Eri
En näe. Mun meditaatiot on läsnäoloharjoituksia, joilla yritän päästä kiinni tähän hetkeen ja rauhoittaa ajatuksia. Mulle on terapeutti ja psykiatri suositelleet näitä. Niihin ei liity mikään uskonto, tai lootusasennot.
En ole koskaan meditoinut silmät auki, mutta silmät kiinni näen kaikenlaisia värejä ja erilaisia geometrisia kuvioita, joskus myös jotain muita kuvia ja välähdyksiä jostain tai joistain, joskua myös "liikkuvaa kuvaa".
Eikä mun tarvitse edes erityisesti meditoida, vaan laittaa vain silmät kiinni suht rentoutuneessa tilassa, niin noita alkaa useimmiten ilmestyä näkökenttään. En tiedä, mitä ne ovat, mutta miellyttäviä ja mielenkiintoisia katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään violettia energiaa. Eikä muunkaan väristä. Teidän huuhaaenergioita ei ole olemassakaan. Eikä auroja.
No onhan ainakin lumiauroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näetkö siis silmät kiinni vai silmät auki tuota energiaa? Kehon lähellä oleva aura voi olla näköhäiriö, mutta mistäpä minä tietäisin voiko aurankin nähdä visuaalisesti. Itse tunnen energiat kehollisesti, en näe niitä visuaalisesti. Kaikenlaisia visioita kyllä näen jos laitan silmät kiinni, erityisesti ihan pimeässä. Aktiivinen näköaistimus häiritsee tätä tehokkaasti, ihan pienikin valo.
Silmät auki. Halutessani näen valoisassa tai hyvin hämärässä huoneessa. Tämä ilma, jota hengitämme, tämä "tyhjyyden" energia, joka meitä ympäröi, niin on violettia. Sitten voin laittaa vielä vaikka käden silmieni eteen ja tarkastella sitä, niin näen aurani. Ensin vaaleana ja sitten siihen muodostuu väri, joka on yleensä sininen. Päätän nyt harjoitella tätä päivittäin, jotta ymmärtäisin tästä enemmän. - ap
Tuo hyvin kehon lähellä oleva aura voi johtua myös näkömuistista. Jos katsot valoa ja suljet silmät, näet tämän kuvion sen vastavärinä hetken aikaa. Sama ilmiö on käynnissä koko ajan silmät auki. Sininen on oranssin vastaväri, joten sinisen sävyt voivat osua lähelle ihon vastaväriä
Jotkut kyllä näkevät oikeastikin auroja. Muistan lukeneeni pikkulapsen kysymyksestä, että miksi jotkut ihmiset hehkuvat ja toiset eivät. Lapset pystyvät aistimaan visuaalisesti toisinaan uv-valoakin
Toisaalta olen kuullut joiltakin joogeilta siitä, että jossakin vaiheessa ilma muuttuu kokemukselliseksi yhtä raskaaksi kuin vesi, mutta tämä liittyy ennemminkin pitkäaikaiseen paastoamiseen kuin meditaatioon ja nimenomaan tuntoaistiin. Ja tässä puhutaan siis vuosien säännöllisestä paastoamisesta, ei viikkojen. Pidän aika epätodennäköisenä, että tämän tilan pystyisi saavuttamaan vain meditaation avulla, varsinkaan alkuvaiheessa
Vierailija kirjoitti:
En näe mitään, mutta usein tuntuu kuin jokin sähköinen energia kulkisi kehoni läpi. Kerran tein kundaliinityyppistä hengitysharjoitusta ja tosiaan tuntui, kuin voimakas energiapurkaus olisi kulkenut selkärankaani pitkin, siis sen harjoituksen jälkeen. Ja se ei ollut pelkkää energiaa, se oli voimakasta tietoisuutta. Ymmärsin, että sitä kutsutaan kundaliinin heräämiseksi. Aika hurja mielenkiintoinen kokemus. En siis edes tiennyt moisen olemassaolosta ennen sitä.
Tuolle on kai olemassa jo tieteellinenkin selitys, että siellä selkärangassa kulkee joku neste. Hengitysharjoitukset ovat siinäkin mielessä mielenkiintoisia, että kun lopettaa hengittämisen ja pysäyttää kehon toiminnot, energiaa vapautuu enemmän aivoihin ja muihin toimintoihin, kuin siihen hengittämiseen. Erittäin hyvä hyvinvoinnin ja mielen hallintatyökalu.
Vierailija kirjoitti:
En näe. Mun meditaatiot on läsnäoloharjoituksia, joilla yritän päästä kiinni tähän hetkeen ja rauhoittaa ajatuksia. Mulle on terapeutti ja psykiatri suositelleet näitä. Niihin ei liity mikään uskonto, tai lootusasennot.
Ilmeesi kun tajuat, että tiede on ihan yhtä humpuukia kuin jooga tai kristinuskokin.
Oikö tuo meditointi ole samaa kuin päivä unet? Mitä nyt taas?
Minkä väristä valoa lampunvarjostimesi päästää läpi?
En tiedä, en meditoi.
Mutta kertaalleen irtautunut ruumiistani kirjaimellisesti.
Minä joka siis lähdin kropastani olin violetin, purppuran, pitkin ja sinertävän värien sekoitus. Se oli ovaalin muotoinen "kaasumuodostuma" ja pystyin näkemään, kuulemaan, ajattelemaan ja muistamaan.
Ei ole mikään rajakokemus vaan nukkuessani tämä tapahtui. Näin oman kropan sängyssä makaamassa silloisen tyttöystävän vieressä. Kellot yms. toimi kuten kaikki muukin.
Värit korostui normaalia värikkäämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen meditoinut säännöllisesti ja paljon 15 vuotta. En näe mitään värejä enkä symboleja.
Värien näkeminen silmät kiinni on tosi helppoa. Meditoi auringonvalossa, niin näkyy vähintään punaista, oranssia ja keltaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe mitään, mutta usein tuntuu kuin jokin sähköinen energia kulkisi kehoni läpi. Kerran tein kundaliinityyppistä hengitysharjoitusta ja tosiaan tuntui, kuin voimakas energiapurkaus olisi kulkenut selkärankaani pitkin, siis sen harjoituksen jälkeen. Ja se ei ollut pelkkää energiaa, se oli voimakasta tietoisuutta. Ymmärsin, että sitä kutsutaan kundaliinin heräämiseksi. Aika hurja mielenkiintoinen kokemus. En siis edes tiennyt moisen olemassaolosta ennen sitä.
Tuolle on kai olemassa jo tieteellinenkin selitys, että siellä selkärangassa kulkee joku neste. Hengitysharjoitukset ovat siinäkin mielessä mielenkiintoisia, että kun lopettaa hengittämisen ja pysäyttää kehon toiminnot, energiaa vapautuu enemmän aivoihin ja muihin toimintoihin, kuin siihen hengittämiseen. Erittäin hyvä hyvinvoinnin ja mielen hallintatyökalu.
Mullain vihloo selkää aina kun hermo on jumissa. Tosi energistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään violettia energiaa. Eikä muunkaan väristä. Teidän huuhaaenergioita ei ole olemassakaan. Eikä auroja.
Olen ilmoittanut arvottomasi kommenttisi asiattomaksi
Ohis
Päätit sitten kuitenkin lainata sen omaan viestiisi, jotta se jää varmasti talteen ja kaikkien nähtäville ketjuun vaikka alkuperäinen poistettaisiinkin? 🤦🏻😂😂😂😂
Ohis
Miksi järkevä kommentti poistettaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe. Mun meditaatiot on läsnäoloharjoituksia, joilla yritän päästä kiinni tähän hetkeen ja rauhoittaa ajatuksia. Mulle on terapeutti ja psykiatri suositelleet näitä. Niihin ei liity mikään uskonto, tai lootusasennot.
Ilmeesi kun tajuat, että tiede on ihan yhtä humpuukia kuin jooga tai kristinuskokin.
Sinä et tajua, mitä tiede on, vaikka kuinka ilmeilisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe. Mun meditaatiot on läsnäoloharjoituksia, joilla yritän päästä kiinni tähän hetkeen ja rauhoittaa ajatuksia. Mulle on terapeutti ja psykiatri suositelleet näitä. Niihin ei liity mikään uskonto, tai lootusasennot.
Ilmeesi kun tajuat, että tiede on ihan yhtä humpuukia kuin jooga tai kristinuskokin.
Sinä et tajua, mitä tiede on, vaikka kuinka ilmeilisit.
Joskus sinäkin tajuat, että tiede ja tutkimukset on lopulta pelkkiä kirjoja ja pitkiä papereita ja ihmisen keksimiä selityksiä maailmasta. Ihan samalla tavalla kuin mikä muukin tahansa kirja. Se tutkimusta kuvaava kirja ei ole yhteydessä mihinkään todelliseen, on vain se kirja ja sinä lukemassa sitä.
Tuon kun ymmärtää, ymmärtää myös miksi ihmiset uskovat uskontoihin.
t: täysin ateisti pitkästä fysiikasta L kirjoittanut meditoija
Karvaiset haarat. Sukupuolielimet.
Aivot tuottavat monenlaisia aistielämyksiä, kun jokin poikkeaa totutusta. Tällainen tila voi olla esimerkiksi meditointi, arkiajattelun lopettaminen ja vain oleminen. On sitten ihan omasta uskomusmaailmasta kiinni, miten tulkitsee elämyksensä. Jo vakavammin sairaana oleminen kuten korkea kuume voi muuttaa aistielämyksiä.