Minkälaiselle vähävaraiselle lahjoittaisit jouluna ja mitä?
Yksinhuoltajaäidille? Suomeen tulleelle sopeutujalle? Yksinäiselle sinkulle (ei kumppania eikä oikein ystäviäkään)? Yksinäiselle vanhukselle? Sairastuneelle?
Elintarvikkeita sisältävän lahjan? Lahjakortin ruokakauppaan tai johonkin tiettyyn liikkeeseen tai ravintolaan? Kuntosalikortin? Kampaajalahjakortin? Jonkun pienkodinkoneen?
Kommentit (23)
Työssäkäyvälle lapsiperheelle joka yrittää pärjätä ja toinen vanhemmista sairas
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tuo hevosjuttu!
Multa miehenä kysyttiin kerran ennen joulua, kun kävin baarissa: Mun naapuri ja sitä samaa naisporukkaa mihin kuului:
Mitä sinä (minä) olisit mieltä, jos annettaisiin sille ystävättärelle ruokakassi jouluksi? Sanoin, et en osaa sanoa mitään, kysykää tuolta hänen paremmalta naispuoliselta ystävältään (pitivät keskenään enemmän yhteyttä kuin muihin). Se nainen vastasi: Ei missään nimessä, hän ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena.
Vuosia myöhemmin isä sairastui, soitin sitten hänen siskolleen, et mitä teen, alanko omaishoitajaksi? Hän/täti: älä ala, isäsi on niin ylpeä ihminen ettei siitä tulisi mitään, parempi kun yhteiskunta hoitaa. Niin sitten tein/tehtiin.
Pointti: jotkut ovat ylpeitä eivätkä hyväksy mitään "armonlahjoja", pitää todella hyvin tuntea toinen.
Tuo on ihan totta. Ei kaikki halua mitään armopaloja. Mä olen yhtä poikkeusta lukuunottamatta tuntemattomista avustanut vain sellaisia, jotka ovat jossain ryhmässä olleet nimenomaan hakemassa apua. Se yksi poikkeus sitten sattui tossa lähibaarissa. Tulin töistä kotiin eikä huvittanut yhtään laittaa enää ruokaa, joten menin baariin ja tilasin sieltä itselleni sapuskat. Samana päivänä oli tullut vähän isompi summa osinkoja. Kun seisoin baaritiskillä tilaamassa ruokaa, kuulin, miten selkäni takana olevassa pöydässä kaksi miestä jutteli. Toinen sanoi, että olispa edes kerran elämässään 100 € ylimääräistä. Mä en yleensä kanna isoja summia käteistä lompakossani, mutta koska oli just joulunalusviikko, olin nostanut pari tonnia , jotta voin antaa lähisuvun nuorisolle joululahjat rahana. Käännyn ja sanoin sille miehelle, että anteeksi, mutta kuulin, mitä äsken sanoit. Ojensin hänelle kaksi viidenkympin seteliä ja toivotin hyvää joulua. Antaessani kyllä mietin, että saattaa mennä koko raha kaljaan ja tupakkaan, mutta seuraavana päivnä tulikin mua tossa kaupassa vastaan ja keräsi ihan oikeaa ruokaa ostoskärryynsä. Vaikka tästä on jo 13 vuotta aikaa, hän kutsuu mua edelleen Joulumuoriksi :)
Jotkut valittavat tämän päälle, etteivät saa mitään tai ainakaan tarpeeksi.