Lue keskustelun säännöt.
ahdistus kun hyvä sarja loppuu...
21.10.2025 |
Onko muilla vastaavaa. Katsot jonkun hyvän, ihanan, samaistuttavan sarjan. Rakastat sitä. Naurat ja itket, vietät hyviä hetkiä katsoessa sitä. Sitten se alkaa lähenemään loppua ja alat katsomaan jaksoja hitaammin ettei se loppuisi. Lopulta on viimeinen jakso ja se haikeus sen aikana on hirveä. Kun se loppuu tulee todella, siis todella tyhjä olo. Aivan kuin olisit eronnut jostain tai menettänyt jotain. Mietit jatkuvasti sitä sarjaa ja olet surullinen. Tuntuu että oma elämä ei ole mitään, minä kuulun sellaiseen ympäristöön kuin siinä sarjassa. En voi oikein edes kuvailla tätä tunnetta. Pala kurkussa kelaan mielessäni sarjaa alusta loppuun, tuntuu kuin itse olisin ollut siinä mukana ja päähenkilöt olisivat olleet minunkin kavereita jotka menetin.
Minulle on käynyt näin useasti monen sarjan kanssa ja tiedän että tästä pääsee yli mutta aika raskasta on jonkun fiktiivisen sarjan katsominenkin näin tunteelliselle ihmiselle. 😂 Aina se viimeisin sarja tuntuu parhaalle kunnes pääsee yli ja katsoo taas jonkun muun sarjan jolloin se taas tuntuu parhaalle.
Kommentit (7)
Itselle tulee myös haikea fiilis. Kirjoja en juurikaan lue, kun en pysty keskittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on oikein hyvä sarja, niin siihen voi palata. Minulla on muutamia sarjoja, joita voin katsoa muutaman vuoden välein. Siitä puuttuu toki sitä yllätysmomenttia mitä ensimmäisellä katsomisella tulee, mutta se on ikään kuin mieltä rauhoittava tuttuus, mikä oikein hyvässä sarjassa viihdyttää ja tuo hyvän olon. Henkilöhahmot ja tapahtumat luo sitä.
Itse katson sarjoja vain suoratoistosta silloin kun haluan ja niissä annoksissa kuin haluan. Ja yleensä otan vasta tietyn suoratoiston uudestaan, kun sinne on jonkun seuraamani sarjan koko seuraava kausi tullut.
En käyttäisi sanaa ahdistus tässä yhteydessä. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat.
Vierailija kirjoitti:
Jos on oikein hyvä sarja, niin siihen voi palata. Minulla on muutamia sarjoja, joita voin katsoa muutaman vuoden välein. Siitä puuttuu toki sitä yllätysmomenttia mitä ensimmäisellä katsomisella tulee, mutta se on ikään kuin mieltä rauhoittava tuttuus, mikä oikein hyvässä sarjassa viihdyttää ja tuo hyvän olon. Henkilöhahmot ja tapahtumat luo sitä.
Itse katson sarjoja vain suoratoistosta silloin kun haluan ja niissä annoksissa kuin haluan. Ja yleensä otan vasta tietyn suoratoiston uudestaan, kun sinne on jonkun seuraamani sarjan koko seuraava kausi tullut.
Minä myös katson samoja sarjoja useasti, muutaman vuoden tauolla. Mutta silti jää aina haikeus ja pahamieli kun loppuu.
No ei nyt ihan noin voimakkaasti, mutta aina hyvän sarjan loputtua tulee ajatus "apua, mitä minä nyt sitten teen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tunne on niin voimakas että se on ahdistusta. Sama tunne kun oikeasti menettäisi ystävän. Sen kokeneena. Toki tunnen paljon muitakin asioita "normaalia" voimakkaammin. Eli tässäkin niinsanotusti ylireagoin. Mutta en siis ole täysin outo kun on nököjään muitakin kelle jää haikeus.(AP)
Kirjoista tulee myös samanlainen ahdistus jos kirja ollut hyvä ja on lukiessa päästänyt oikein mielikuvituksen valloilleen.