Kai se nyt on ihan normaalia, että lapsellisillakin naisilla on vuorotyö?

Se nyt vaan on niin. Ammatinvalintakysymys, tiedän.

...tehdä sitä työtä mitä haluaa?



Jos ei vuorotyö kiinnosta, niin sitten vaihtaa alaa, työpaikkaa tai työaikaa.



Minulle tarjotiin vuorotyötä kun esikoinen oli pieni, mutta en ottanut sitä työtä vastaan. Koin hankalaksi sen, että olisin pääasiassa illat&viikonoput työssä kun miehellä vapaata.



Hain sitten toiseen paikkaan ja siitä lähtien olen ollut päivätyössä äitiyslomat lukuunottamatta ja todella tyytyväinen ratkaisuun, koska näin saamme viettää koko perhe aikaa yhdessä.

perheelle on ainakin tehnyt ihan hyvää, kun olen käynyt vuorotöissä ja mies on joutunut ottamaan paljon aiempaa enemmän vastuuta muksuista

Mies töissä miten sattuu, eli lapset joutuisi olemaan päiväkodissa öitä ja millon mitenkin pitkään. Ei, ei, ei. Kyllä minä äitinä asetan lapseni etusijalle ja menen vaikka kaupan kassalle jos saan tehdä sitä 8-17.

Vierailija:

Miten niin ei voi mennä vuorotyöhön jos on lapsia?

eli eiköhän tuo ole osa monen perheellisen naisen arkea. Tietty vuorotyö tuo omat haasteensa, mutta jos toinen sattuu tekemään päivätyötä niin hyvin siitä selviää lasten kanssa, vaikka yhteinen aika sitten toisinaan kortilla onkin.

Ellei saataisi vuoroja sovitettua niin että lapsen pystyisivät olemaan silti vain päivisin päiväkodissa ja iltaisin hoitaisi jompi kumpi vanhempi.

En minäkään halua tehdä enää 3-vuorotyötä kun joskus palaan työelämään.



Sitten homma vasta hankaloituukin, kun lapset menevät kouluun...koulu ei jousta pätkääkään.



Säälin kyllä lasta jos molemmat vanhemmat ovat 3-vuorotyössä, mutta se nyt vain on minun mielipiteeni...meillä kärsi perhe-elämä siitä kun mies oli töissä arkisin 8-16 ja minä paahdoin töissä viikonloppuisin. Lisäksi työvuorot olivat aamu-ilta-aamu-vuoristorataa, jolloin perheen yhdessäolo jäi todella vähiin.

yh-äitini oli aina vuorotöissä. Se on tosi rankkaa. Mitään ei voinut sopia ennalta. Äiti aina ihan väsynyt eikä kotona ikinä kunnon ruokaa ruoka-aikaan.

Olen päättänyt etten KOSKAAN hankkiudu vuorotyöalalle. Päällimmäisenä muistona on äidin väsymys ja elämän epätasapainoisuus ja rytmittömyys. Nyt kun olen itse kotona nini nautin sanoinkuvaamattomasti tasaisesta rytmistä ja rutiineista. En ole valmis niistä luopumaan.

mies siis päivätyössä, mutta mitä iloa tästä lapsille oli koska olin aivan kuoleman väsynyt koko ajan... tosin kaikille vuorotyö ei tietysti aiheuta moista väsymystä.

mikä on normaalia? Meillä sekä mies että minä vuorotöissä ja lapsi 3 v. tarhassa. Tosin vain 2-4 päivää viikossa ja useimmiten hänen tarhapäivänsä pituus on n. 6 tuntia. Viikonloput lapsi kotona. Meille tämä on normaalia!

Siinä päivät ovat lyhyet.

Itse olen aloittamassa vuorotyön vanhempainvapaan ja lyhyen " hoitovapaan" jälkeen, aamuvuoro alkaa klo 8, iltavuoro päättyy klo 21. Vuorot siis 8 h:n mittaisia. Välillä mietin, että olenko ihan hullu, tunnen syyllisyyttä siitä etä lapsi joutuu olemaan joinakin iltoina puoli kymmeneen hoidossa. Tekisi mieli perua koko töihin meno, mutta pakko on kun lainat painaa päälle....Yritän tässä vaan puolustella itselleni valintaani... :(



ap

Lapselle myös..epäsäännölliset rytmit ovat haitaksi pidemmän päälle :(

Kannattaa etsiä säännöllistä päivätyötä koko ajan!!

ootte molemmat 3-vuorossa ja silti lapsi noin vähän hoidossa? no, kaikilla ei ole yhtä järjestelykykyisiä ja -haluisia työnantajia

se on todelakin normaalia - ja nykyään lapsiperheissä yleisempää kuin normaalia

Meillä on miehellä päivätyö. Minulla vuorotyö. Lapset hoidossa pari pv viikossa. Eivät kärsi, enkä minäkään. Kovimmilla on ehkä mies, kun on lasten kanssa enemmän yksin kuin moni muu.

Vastuu jakautuu tasaisemmin, koska äiti ei ole aina päällepäsmärinä. Isällä ja lapsilla on omat systeeminsä.

Jos minä menen töihin klo 13 ja mies pääsee töistä klo 17, toimiiko hoitosysteemi niin, ettei lapsen tarvitsisi olla hoidossa kuin tuon muutaman tunnin ajan? Mitä on ne jutut siitä, että vaikka äiti menisi vasta iltapäivällä töihin, on lapsi vietävä jo aamusta hoitoon? Mitä järkeä siinä on?



ap

päivätyö. Palasin työhön lapsen ollessa kolme vuotta. Koko ajan olen ollut osittaisella hoitovapaalla. Hoitopäiviä ei tullut paljoa, ja nyt lapsen ollessa koululainen, olen usein kotona ottamassa lasta koulusta vastaan.

Viikonloppuvapaalla olen n. kerran kuukaudessa.



Elimistölle vuorotyö on hirvittävän rankkaa. Yövuorosta palautumiseen menee enemmän aikaa kuin nuorempana. Ja tietenkin työasiat kantautuvat mielessä kotiin saakka.



Nyt olen anomassa lyhennettyä työaikaa, koska normaaliin työaikaan en enää pysty mm. kroonisten kiputilojen vuoksi.



Niin, kotona oloaikaa on enemmän, väsymys on kamalaa. Jos vielä joskus saisi tehdä jotain " normaalia" työtä...