Hei vanhus, mitä ajattelet eletystä elämästäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi tylsää porukkaa. Katkeria luusereita. Isäni joskus 10 vuotta sitten uudelleen avioituessaan sanoi, että ei kai hänen keinutuoliin tarvitse jämähtää ja ruveta kuolemaa odottelemaan? Totesimme, että ei toki vielä 81-vuotiaana. Nyt hän täyttää 90 ja vierellä iloinen uusi vaimo.

Elämä on lahja. Se pitää käyttää hyvin eikä tappaa itseään jo kauan etukäteen roikuttamalla suupieliä. 

Liian moni kai tuhlaa elämänsä niin, että elää niinkuin muut sanelee, ja sitten tajuaa vasta vanhana että olisi pitänyt elää niinkuin itse haluaa

Kaikilla ei ole rohkeutta ottaa riskiä ja tehdä jotain muuta elämässään eli kulkea omaa tietään. Itse olin vastarannan kiiski ja tein niinkuin olin miettinyt ja päättänyt. Monilla ihmisillä on pelkoa ja vain turvallisuus on tärkeä, se jämähdyt

No tää. Mulle on sanottu ihan tällä palstalla, ettei mun kannata esim pyrkiä taiteilijaksi ja yrittää luoda uraa, koska en tienaa sillä. Että kannattaa unohtaa koko homma. Kun sitten järjellä ajattelee, miksi en yrittäisi, kutienkin on vain yksi elämä. Jos epäonnistuu mitä sitten, ainakin yritin :>

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan turhaan täällä on joutunut tallustelemaan ja taistelemaan. Elämästä ei ole jäänyt mitään käteen. Parasta tosiaan jos en olisi koskaan syntynyt.

Mitä siitä olisi voinut tai pitänyt jäädä käteen? 

Tätä jäin miettimään myös. Kun mukaankaan ei voi ottaa mitään, olen kuullut ettei siinä viimeisessä paidassa ole edes taskuja. Mitä pitäs jäädä käteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi tylsää porukkaa. Katkeria luusereita. Isäni joskus 10 vuotta sitten uudelleen avioituessaan sanoi, että ei kai hänen keinutuoliin tarvitse jämähtää ja ruveta kuolemaa odottelemaan? Totesimme, että ei toki vielä 81-vuotiaana. Nyt hän täyttää 90 ja vierellä iloinen uusi vaimo.

Elämä on lahja. Se pitää käyttää hyvin eikä tappaa itseään jo kauan etukäteen roikuttamalla suupieliä. 

Liian moni kai tuhlaa elämänsä niin, että elää niinkuin muut sanelee, ja sitten tajuaa vasta vanhana että olisi pitänyt elää niinkuin itse haluaa

Kaikilla ei ole rohkeutta ottaa riskiä ja tehdä jotain muuta elämässään eli kulkea omaa tietään. Itse olin vastarannan kiiski ja tein niinkuin olin miettinyt ja päättänyt. Monilla ihmisillä on pelkoa ja vain turvallisuus on tärkeä, se jämähdyt

Valinta on joskus lapsista riippuvainen.  Tahdonko lapsilleni vakaan lapsuuden vai itselleni seikkailua ja vaihtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi tylsää porukkaa. Katkeria luusereita. Isäni joskus 10 vuotta sitten uudelleen avioituessaan sanoi, että ei kai hänen keinutuoliin tarvitse jämähtää ja ruveta kuolemaa odottelemaan? Totesimme, että ei toki vielä 81-vuotiaana. Nyt hän täyttää 90 ja vierellä iloinen uusi vaimo.

Elämä on lahja. Se pitää käyttää hyvin eikä tappaa itseään jo kauan etukäteen roikuttamalla suupieliä. 

Liian moni kai tuhlaa elämänsä niin, että elää niinkuin muut sanelee, ja sitten tajuaa vasta vanhana että olisi pitänyt elää niinkuin itse haluaa

Kaikilla ei ole rohkeutta ottaa riskiä ja tehdä jotain muuta elämässään eli kulkea omaa tietään. Itse olin vastarannan kiiski ja tein niinkuin olin miettinyt ja päättänyt. Monilla ihmisillä on pelkoa ja vain turvallisuus on tärkeä, se jämähdyt

Sitä turvallisuutta, kaiken maailman pelkoa ja varautumista ties mihin mörköihin oikein työnnetään joka tuutista, ja pidetään hyvän ihmisen merkkinä. Onneksi olen itse elänyt hetkessä ja antanut mennä. Jokainen meistä on joka tapauksessa tuomittu kuolemaan, ja "turvallisuus" on pelkkä illuusio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi tylsää porukkaa. Katkeria luusereita. Isäni joskus 10 vuotta sitten uudelleen avioituessaan sanoi, että ei kai hänen keinutuoliin tarvitse jämähtää ja ruveta kuolemaa odottelemaan? Totesimme, että ei toki vielä 81-vuotiaana. Nyt hän täyttää 90 ja vierellä iloinen uusi vaimo.

Elämä on lahja. Se pitää käyttää hyvin eikä tappaa itseään jo kauan etukäteen roikuttamalla suupieliä. 

Liian moni kai tuhlaa elämänsä niin, että elää niinkuin muut sanelee, ja sitten tajuaa vasta vanhana että olisi pitänyt elää niinkuin itse haluaa

Kaikilla ei ole rohkeutta ottaa riskiä ja tehdä jotain muuta elämässään eli kulkea omaa tietään. Itse olin vastarannan kiiski ja tein niinkuin olin miettinyt ja päättänyt. Monilla ihmisillä on pe

Kyllä kannattaa yrittää jos vaan rahkeet riittävät - kaikenlaisia taiteellisia suuntia voi opiskella ja sieltä löytyy se mieleinen. Itse olisin halunnut restauroijaksi. Kuvittelin meneväni restauroimaan vanhoja kirkkojen ja kaikenlaisten palatsien maalauksia. Unelmaksi se jäi, mutta hyvä harrastus jäi ja maalaan tauluja itselleni ja muillekin. Minulle sanottiin myös kotona ettei tollasilla ammateilla mitään tienaa... ikäänkuin se olisi se ainoa asia mikä on tärkeä. Joillekin tietty onkin. 

 

Vierailija kirjoitti:

Lapset  korostuvat  elämänkaaressa. 

Mitä veloilla on sanottavaa? Eipä niitä taida olla vanhoissa ihmisissä.

Onko oikeasti seitsemänkymppisissä veloja? Tunnen yhden lesbon ja pari terveydellisistä syistä lapsettomiksi jääneitä. 

Yhtä ainutta velaa en tunne. Ja elämän kokemus on tässä vaiheessa satoja ihmisiä  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi tylsää porukkaa. Katkeria luusereita. Isäni joskus 10 vuotta sitten uudelleen avioituessaan sanoi, että ei kai hänen keinutuoliin tarvitse jämähtää ja ruveta kuolemaa odottelemaan? Totesimme, että ei toki vielä 81-vuotiaana. Nyt hän täyttää 90 ja vierellä iloinen uusi vaimo.

Elämä on lahja. Se pitää käyttää hyvin eikä tappaa itseään jo kauan etukäteen roikuttamalla suupieliä. 

Liian moni kai tuhlaa elämänsä niin, että elää niinkuin muut sanelee, ja sitten tajuaa vasta vanhana että olisi pitänyt elää niinkuin itse haluaa

Kaikilla ei ole rohkeutta ottaa riskiä ja tehdä jotain muuta elämässään eli kulkea omaa tietään. Itse olin vastarannan kiiski ja tein niinkuin olin miettinyt ja päättänyt. Monilla ihmisillä on pe

Jaa, minä tein valintoja heti yo. pääsyni jälkeen, en siinä vaiheessa vielä halunnut lapsia. Ne neljä lasta tulivat vasta n. 10 vuotta myöhemmin kun olin jo ammatin ja miehen löytänyt. 

 

Vierailija kirjoitti:

Olen 76. Elämä ollut täysi fiasko. Ymmärrän nyt vanhojen kreikkalaisten viisauden: "Parasta on olla syntymättä".

Ihan hyvä idea vaan kun syntymättömyyttään ei voi itse valita.

92:13 Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.

92:14 He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.

92:15 Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat

92:16 ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.  Psalmit

Täytän seuraavaksi 57 ja mietin vain vanhuuseläkkeelle pääsyä

Olen 64 v. Usein ajattelen, että en ole ansainnut sitä, että olen ollut näin onnekas.

Panostin opiskeluun ja työelämään niin, että pystyin lopettamaan työt muutama vuosi sitten. Nuorempana harrastin ja työssäni matkustelin paljon. Olen ollut ja olen terve.

Puolisoa tai lapsia ei ole, mutta en niitä enää edes haluaisi.

Nykyisin elän hyvinkin yksinkertaista elämää, koska itse haluan. Siksi olen tyytyväinen.

Elämän rajallisuus iskee vasta kun on sen edessä.

Psalmit:

90:12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

Tulee  mieleen se mainos jossa on nuori ja vanhempi tekstillä kumpi on mielenkiintoisempi?

Martta 80v, rauhallinen, turvallinen, hyvä seesteinen elämä on ollut. Ei tästä malttaisi luopua. Vähän häiritsee, kun joskus tuntuu, että minulla on illuusio kuolemattomuudesta. Erehdyn suunnittelemaan asioita tulevaisuuteen, kunnes havahdun, että SE on lähempänä kuin uskonkaan.

Olen 54v ja tuntuu, että elämä on eletty. Ainakin alamäkeen loppuelämä menossa.

Vierailija kirjoitti:

Martta 80v, rauhallinen, turvallinen, hyvä seesteinen elämä on ollut. Ei tästä malttaisi luopua. Vähän häiritsee, kun joskus tuntuu, että minulla on illuusio kuolemattomuudesta. Erehdyn suunnittelemaan asioita tulevaisuuteen, kunnes havahdun, että SE on lähempänä kuin uskonkaan.

Miksi et 80-vuotiaana voisi suunnitella asioita tulevaisuuteen? Saatat olla 95-vuotiaana vielä täysin toimintakykyinen. Saati 85-vuotiaana. Viisi vuottakin on aika pitkä aika ihmiselämässä. 

63v. hyvin on mennyt paljon tuurillakin. Alkupuoli elämästä oli joskus vaikeaa. Mutta kun masennus ei oikein tartu meikäläiseen, en ehkä tiedostanut asiaa kunnolla (itsepetos on joskus hyvästäkin?) jolloin en lamaantunut ja lakannut yrittämästä.

Työt alkoivat sujumaan hyvin, sekä rahallisesti että sisällön puolesta, vasta yli kolmekymppisenä ja elämäni naisen löysin vasta nelikymppisenä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pian jätän työelämän, ja olen mielestäni paljon tyytyväisempi elämääni kuin 20-30 vuotiaana. Moni lähipiirissä on ollut aktiivinen ja perusterve yli 75-vuotiaaksi. Toivottavasti minullakin on vielä hyviä vuosia jäljellä joitakin.

Oon 66 ja onnittelen itseäni joka päivä kun olen tänne asti selvinnyt lähes selväjärkisenä mutta traumojen jälkimainingeista edelleen kärsivänä. Vaikeaa on ollut mutta onneksi paljon hyvääkin on matkan varrella tapahtunut.  Vasta nyt tuntuu että olen tulossa sellaiseksi ihmiseksi joka minun olisi pitänyt voida olla koko elämäni. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta voin sanoa elämälle kiitos.

Kiinnostavaa lukea näitä. Tunnen itseni suorastaan nuoreksi :) Olen 51 . Olen kyllä sitä mieltä, että aina kannattaa suunnitella tulevaa, vaikka ihan pieniä juttujakin, on jotain kivaa odotettavissa sitten.

Kahdeksankymppisen äitini kaveriporukkaan kuuluu yksi kuuskymppinen. Nimittävät häntä nuorisolaiseksi :D