Miten opetit lapsesi uimaan?
Mietin tätä nyt kun lapseni, 5-vuotias, on käynyt sellaisen 10 kerran alkeisuimakoulun kerran viikossa ja 5 päivän alkeisuimakoulun, eikä osallistujista kukaan ei oppinut uimaan, vaikka osa osasi jo ennestään sukeltaa. En toki odotakaan että muutamalla kerralla uimataito löytyisi (vaikka ollaan uitu perheen kanssa n. 2 kertaa kuussa jo puolisen vuotta.) Mutta mietin vain että miten ihmeessä opettaa lapsi uimaan. Hän on vähän arka ja syrjäänvetäytyvä. Nyt 5 päivän aikana ollaan usein uitu iltaisin toinen kerta eli 8 uintikertaa tullut tällä viikolla. Kysymys kuuluukin miten opetit lapsesi uimaan? Kaikki yllättävät ja toimivat vinkit nyt pinoon.
Kommentit (63)
Käyn 4v pojan kanssa todella paljon uimassa meressä ja kylmällä uimahallissa. Uimataito on yksi todella tärkeistä taidoista mitä voi olla.
Vein lapseni vauvauintiin ja siitä pikkuhiljaa oppi ihan itse. Naapurissa opetettiin kellukeiden avulla vähän isompia lapsia sekä kannattelemalla lasta veden pinnalla kun opetteli uintiliikkeitä.
Katsoin sitä uimaopetusta ja tehtiin sitten samat hommat minun opastuksella. Siinä oppi kaikki perheen lapset samalla.
Heitin verkonpainoksi , mutta aina se pulpahti pintaan , joten luovutin ja annoin hänen uida rantaan, eli ihan ite oppi uimaan.
Vierailija kirjoitti:
Käyn 4v pojan kanssa todella paljon uimassa meressä ja kylmällä uimahallissa. Uimataito on yksi todella tärkeistä taidoista mitä voi olla.
Osaako lapsesi siis uida? Ap.
Vaikka jotkut vitsillä laittavatkin vain heittäneensä lapsen veteen ja sillä alkoi uimaan, niin oman lapsen kohdalla ei paljoa totuus tuosta eroa. Mentiin siis uimahalliin ja hän vain alkoi uimaan ja sukeltelemaan, myöhemmin ollut koulun uimajoukkueessa. Ilman mitään opetusta.
Mutta jään seuraamaan ketjua, jos löytyisi vinkit millä itse oppisin uimaan, itseltä kun kyseinen taito yhä puuttuu vaikka lapsena paljon järvissä olinkin.
Lapsen isä kävi hänen kanssa vauva- ja taaperouinneissa ja kerran viikossa uimahallissa.
Ihan ensin käytin vauvauinnissa, mutta siitä ei lopulta ollut mitään hyötyä uimataidon kannalta, kun korvatulehdusten iskettyä koko harrastus jäi pariin kertaan. Sitten polskittiin kesäisin mummolan rannassa. Ensin ihan yleistä veteen totuttelua, käsipohjaa ja kasvojen pitämistä hetken veden alla, sitten oikeita uintiliikkeitä. Olin tarkka, että ensin kahlataan sopivaan syvyyteen ja sitten uidaan aina rantaan päin. Jonkinlainen uimataito näin saatiin aikaan, mutta ekalla luokalla hän kävi vielä uimakoulun, ja se vahvisti taidon.
Kyllä se tässäkin vaan menee että tekemällä oppii. Ei tuo 5 v vielä mikään hälyttävä ole. Sen ikäinen joka tapauksessa on vain käsimitan päässä aikuisesta. Kun vain saa käydä riittävän usein vedessä ja touhuatte siellä yhdessä niin hups vaan siitä se oppii.
Itse oppivat ennen kouluikää. Siitä lähti ensin jalkapohjaa, sitten käsipohjaa ja sitten uimaan.
Mentiin uimarannalle ja vedessä pidin lapsen mahan alta kiinni, kun hän polski. Välillä kysyin,että voinko hetkeksi päästää irti,tätä rataa siihen asti,että pysyi pinnalla. Sitten kun oppi pysymään joten kuten pinnalla, niin olin koko ajan vedessä hänen vierellään. Sitten josain vaiheessa osasi luotettavasti pulikoida. Korostin aina, että niin syvälle saa mennä,että pää jää vielä pinnalle,kun jalat ovat pohjassa. Näin toimin molempien lasten kanssa. Tärkeintä on olla vedessä lapsen kanssa. Näin syntyy luottamus ja lapsi uskaltaa kokeilla itsenäisesti uimista tietäen,että apu on koko ajan vieressä.
Kukaan lapsista ei ole käynyt uimakoulua. Kesällä paljon rannalla uintia/leikkimistä. Talvella kerran viikossa uimahallissa. Pitkät ulkomaanreissut ollut hyviä kun monta kertaa päivässä uima-altaassa polskimista. Kaikki oppinut itsestään n. 6v ikäisenä uimaan, ensin oppineet n. 4-5v iässä sukeltamaan ja sillä harjoitellut uintia.
-neljän äiti
No itse opetin pitämällä vatsan alta ja pikkuhiljaa aina käsiä pois alta ja siitä se alkoi pinnalla pysyä.
Ei sinä muu auta kuin viedä se lapsi uimaan. Kyllä se siitä oppii kun vaan saan riittävän monta mahdollisuutta oppia.
Vierailija kirjoitti:
Mentiin uimarannalle ja vedessä pidin lapsen mahan alta kiinni, kun hän polski. Välillä kysyin,että voinko hetkeksi päästää irti,tätä rataa siihen asti,että pysyi pinnalla. Sitten kun oppi pysymään joten kuten pinnalla, niin olin koko ajan vedessä hänen vierellään. Sitten josain vaiheessa osasi luotettavasti pulikoida. Korostin aina, että niin syvälle saa mennä,että pää jää vielä pinnalle,kun jalat ovat pohjassa. Näin toimin molempien lasten kanssa. Tärkeintä on olla vedessä lapsen kanssa. Näin syntyy luottamus ja lapsi uskaltaa kokeilla itsenäisesti uimista tietäen,että apu on koko ajan vieressä.
Just tää että aikuinen on koko ajan lähellä ja lapsella on turvallinen olo kokeilla.
Vaari heitti ruuhesta järveen katiskan perään.
Lapsi meni uimakouluun 6-vuotiaana kesälomalla. Ajeli sinne yksin pyörällä ja opetteli uimalaudalla ja kellukeilla uimaan. Oli kuulemma ollut vei aamulla vähän kylmää, mutta nopeasti karaistuivat kaikki muutkin lapset.
Seuraavasta kesästä eteenpäin kävi yksin kavereiden kanssa uimassa ja ui edelleen. Näin siis 80-luvulla maaseudulla.
Nykyjan marsipaanimurmelit ei tuohon pysty. Siskon kanssa käveltiin 50-luvulla kouluun kelillä kuin kelillä ja takaisin kotiin. Matkaa oli 15 kilometriä suuntaansa synkän metsän halki. Valoisalla ja pimeällä. ;)
Lapsi kävi 5-vuotiaana uimakoulussa. Kaksi viikkoa ja muistaakseni tunti per kerta. Hyvin oppi uimaan.