Lue keskustelun säännöt.
Hei vanhus, mitä ajattelet eletystä elämästäsi?
18.10.2025 |
Täytin itse juuri 70 ja olen yllättynyt mitä kaikkea nousee mieleeni. Kerro minulle jotain!
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Kannatti panna aikanaan 530 naista. Nyt ei kykene
Haha! Mullapa ei ole noita ongelmia. Hyvin olis tarjontaa edelleenkin pystyvistä NUOREMMISTA miehistä jos haluaisin.
N60 (käyn valkoisessa farmariasussa kolmekymppisestä, niinsanotusti. Ei vainkaan, mutta alle 50-vuotiaaksi mua luullaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita omaelämänkerta. Se on tie itsensä tuntemiseen ja ties minkä kaikkien asioiden ymmärtämiseen omasta elämästäsi. Älä ajattele että ketään ei kiinnosta vaan teet sen itseäsi varten. Kirjoita noin viiden vuoden jaksoissa ja käsin (kaunolla jos osaat) jolloin aivon ja käden toiminta yhteistyössä..
Tätä olen miettinyt kun parin vuoden päästä jään eläkkeelle, en vielä ole mielestäni vanhus, mutta tulossahan se on.
63v
Mitä te marisette, onko teillä hoitamaton masennus? Menkää lääkäriin älkääkä tehkö kuolemaa. Mun 90-vuotias isänikin on pirteämpi kuin te. Korjasi talonsa ulkovuorausta muutama viikko sitten ja synttäreitä juhlitaan ensi kuussa.
N60
Vierailija kirjoitti:
Olen 80. Tyypillinen naisen elämä itä-suomen torpissa syntyneelle suurperheen lapselle matalapalkkahommissa . Mutta ihan hyvä kuitenkin, kolme pärjäävää lasta.
Olet onnistunut varsin hyvin !!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaan täällä on joutunut tallustelemaan ja taistelemaan. Elämästä ei ole jäänyt mitään käteen. Parasta tosiaan jos en olisi koskaan syntynyt.
Jopas on katkeraa settiä. Jokainen voi päättää päivänsä ihan milloin haluaa, ei tarvitse täällä valittaa.
Itse olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jolloin saan elää.
Tämä yks näköjään haluaa pilata tämänkin ketjun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä suren 67-vuotiaana hukkaan mennyttä elämääni. Parhaani yritin niillä eväillä mitä sain mutta nyt köyhänä yksinäisenä eläkeläisenä pelottaa tulevaisuus.
No sairas olen, ehkä elä kovin vanhaksi. Järkyttävää on ollut havahtua ja todeta: tässäkö tämä elämä oli. Kaksi veljeäkin kuollut aikaa sitten. Minä vain raahustan päivästä päivään vailla päämäärää.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei "mene hukkaan" kyselee nuorempi
Tosi tylsää porukkaa. Katkeria luusereita. Isäni joskus 10 vuotta sitten uudelleen avioituessaan sanoi, että ei kai hänen keinutuoliin tarvitse jämähtää ja ruveta kuolemaa odottelemaan? Totesimme, että ei toki vielä 81-vuotiaana. Nyt hän täyttää 90 ja vierellä iloinen uusi vaimo.
Elämä on lahja. Se pitää käyttää hyvin eikä tappaa itseään jo kauan etukäteen roikuttamalla suupieliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yli kuusikymppinen. Elämäni alkupuoli oli jälkipuolta tasokkaampi mielestäni. Vanhempani oli energinen ja eteenpäinpyrkivä, joten sain aineellisesti huolettoman lapsuuden ja nuoruuden. Työelämässä minulle tuli uupumusta ja masennusta. En löytänyt sellaista työtä, joka olisi oikeastaan sopinut luonteelleni, joten tein sitä mitä sain, kuten entisaikaan opetettiin.
Työhän on yleensä välttämätön velvollisuus ja sitä tehdään rahan takia. Kivoja asioita voi sitten tehdä vapaa-ajalla.
Joskus hämmästyttää, miten vanhoilta ikäiseni ihmiset näyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Tosi tylsää porukkaa. Katkeria luusereita. Isäni joskus 10 vuotta sitten uudelleen avioituessaan sanoi, että ei kai hänen keinutuoliin tarvitse jämähtää ja ruveta kuolemaa odottelemaan? Totesimme, että ei toki vielä 81-vuotiaana. Nyt hän täyttää 90 ja vierellä iloinen uusi vaimo.
Elämä on lahja. Se pitää käyttää hyvin eikä tappaa itseään jo kauan etukäteen roikuttamalla suupieliä.
Liian moni kai tuhlaa elämänsä niin, että elää niinkuin muut sanelee, ja sitten tajuaa vasta vanhana että olisi pitänyt elää niinkuin itse haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jo teininä utelias ja seikkailunhaluinen eli nähdä muutakin kuin Suomi. Ulkosuomalainen olen ollut jo yli viisi vuosikymmentä; asunut ja tehnyt töitä kolmessa eri maassa, Saksa, Luxemburg ja Ranska. Eläkkeellä päädyin sitten Italiaan, siitäkin on jo 15 vuotta aikaa. Olen 75 plus. Halusin oppia kieliä, kulttuuria ja historiaa. Euroopassa enimmäkseen vaikka olen Kiinan muurillakin käynyt ym. Mukavaa on ollut ja töitä tuli tehtyä ihan nuoresta asti paljon, en ollut ikinä päivääkään työtön. Neljä lasta ja oikein hyvä mies. Nyt olen jo leski. Elämä on ollut vaiherikas - ja on vieläkin. Terveyttäkin on riittänyt hyvin kuten töitä edelleenkin kotona ja talon tanhuvilla. Kolme kissaa ja minä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaan täällä on joutunut tallustelemaan ja taistelemaan. Elämästä ei ole jäänyt mitään käteen. Parasta tosiaan jos en olisi koskaan syntynyt.
Mitä siitä olisi voinut tai pitänyt jäädä käteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä suren 67-vuotiaana hukkaan mennyttä elämääni. Parhaani yritin niillä eväillä mitä sain mutta nyt köyhänä yksinäisenä eläkeläisenä pelottaa tulevaisuus.
No sairas olen, ehkä elä kovin vanhaksi. Järkyttävää on ollut havahtua ja todeta: tässäkö tämä elämä oli. Kaksi veljeäkin kuollut aikaa sitten. Minä vain raahustan päivästä päivään vailla päämäärää.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei "mene hukkaan" kyselee nuorempi
Elää pelottomasti eikä haaskata tilaisuuksiaan tai marista kaikkea kolmeen kertaan: ennen, aikana ja jälkeen katastrofin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te marisette, onko teillä hoitamaton masennus? Menkää lääkäriin älkääkä tehkö kuolemaa. Mun 90-vuotias isänikin on pirteämpi kuin te. Korjasi talonsa ulkovuorausta muutama viikko sitten ja synttäreitä juhlitaan ensi kuussa.
N60
Ärsyttää tällaiset kommentit, kun omat vanhempani ovat jo kuolleet alle 90-vuotiaina.
N60+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 80. Tyypillinen naisen elämä itä-suomen torpissa syntyneelle suurperheen lapselle matalapalkkahommissa . Mutta ihan hyvä kuitenkin, kolme pärjäävää lasta.
Olet onnistunut varsin hyvin !!
Älä innostu. Kolme lasta onnistuu ihan sillä että levittää jalat kun mies on paikalla. Onnistumista vaadi juuri yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä suren 67-vuotiaana hukkaan mennyttä elämääni. Parhaani yritin niillä eväillä mitä sain mutta nyt köyhänä yksinäisenä eläkeläisenä pelottaa tulevaisuus.
No sairas olen, ehkä elä kovin vanhaksi. Järkyttävää on ollut havahtua ja todeta: tässäkö tämä elämä oli. Kaksi veljeäkin kuollut aikaa sitten. Minä vain raahustan päivästä päivään vailla päämäärää.
Mitä sitten pitäisi tehdä, ettei "mene hukkaan" kyselee nuorempi
Elää pelottomasti eikä haaskata tilaisuuksiaan tai marista kaikkea kolmeen kertaan: ennen, aikana ja jälkeen katastrofin.
Mitä ihmeen "tilaisuuksia" luettele pari
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tylsää porukkaa. Katkeria luusereita. Isäni joskus 10 vuotta sitten uudelleen avioituessaan sanoi, että ei kai hänen keinutuoliin tarvitse jämähtää ja ruveta kuolemaa odottelemaan? Totesimme, että ei toki vielä 81-vuotiaana. Nyt hän täyttää 90 ja vierellä iloinen uusi vaimo.
Elämä on lahja. Se pitää käyttää hyvin eikä tappaa itseään jo kauan etukäteen roikuttamalla suupieliä.
Liian moni kai tuhlaa elämänsä niin, että elää niinkuin muut sanelee, ja sitten tajuaa vasta vanhana että olisi pitänyt elää niinkuin itse haluaa
No ei se oma halu aina mitään onnea takaa. Pitää yrittää käyttää järkeäkin, jos mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 80. Tyypillinen naisen elämä itä-suomen torpissa syntyneelle suurperheen lapselle matalapalkkahommissa . Mutta ihan hyvä kuitenkin, kolme pärjäävää lasta.
Olet onnistunut varsin hyvin !!
Älä innostu. Kolme lasta onnistuu ihan sillä että levittää jalat kun mies on paikalla. Onnistumista vaadi juuri yhtään.
Se kun ei pääty siihen. Kun 20 seuraavaa vuotta siitä hetkestä kasvattaa lapset täysin eri ympäristössä kuin itse ja itselleen vieraisiin tavotteisii. ja toisenlaiseen elämään voi vähän onnitella itseäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tylsää porukkaa. Katkeria luusereita. Isäni joskus 10 vuotta sitten uudelleen avioituessaan sanoi, että ei kai hänen keinutuoliin tarvitse jämähtää ja ruveta kuolemaa odottelemaan? Totesimme, että ei toki vielä 81-vuotiaana. Nyt hän täyttää 90 ja vierellä iloinen uusi vaimo.
Elämä on lahja. Se pitää käyttää hyvin eikä tappaa itseään jo kauan etukäteen roikuttamalla suupieliä.
Liian moni kai tuhlaa elämänsä niin, että elää niinkuin muut sanelee, ja sitten tajuaa vasta vanhana että olisi pitänyt elää niinkuin itse haluaa
Kaikilla ei ole rohkeutta ottaa riskiä ja tehdä jotain muuta elämässään eli kulkea omaa tietään. Itse olin vastarannan kiiski ja tein niinkuin olin miettinyt ja päättänyt. Monilla ihmisillä on pelkoa ja vain turvallisuus on tärkeä, se jämähdyttää ja kangistaa tuttuihin kaavoihin.
99v. Hyvin on mennyt. Syön jugurttia joka päivä.
Bravo 👏🏻👏🏻👏🏻