Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tutkijan ura, kannattaako?
18.10.2025 |
Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa, ja olen alkanut pohtia, olisiko tutkijan työ minulle parempi vaihtoehto kuin perinteinen asiakastyö, joka ei tunnu omalta. Substanssi kiinnostaa, mutta jatkuva ihmisten ohjaaminen ja neuvominen tuntuvat usein kuormittavilta.
Sopiiko tutkijan ura introvertille? Pystyn kyllä satunnaiseen tiimityöhön ja esityksiin, mutta suurimman osan ajasta haluaisin työskennellä itsenäisesti. Miten työsuhteiden saaminen yliopistolla yleensä onnistuu? Entä apurahojen saaminen? Onko se realistista, jos vakituista paikkaa ei heti löydy?
Kaikki vinkit, kokemukset ja ajatukset tutkijan arjesta ovat tervetulleita.
Kommentit (54)
Rahaa vastaan tutkin vaikka kengännauhoja. Siisti sisätyö. Ei asiakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu alasta. Psykologia ei ole kovin hot tutkimusrahoituksen kannalta.
Etkö sä tutki innostuksen motivaatiosta? Rahaa ja helppoa rahaa haluat kääriä.
Joo ja ei, itselle oli ihan hyvä homma kauan aikaa kun jaksoi julkaista ja sai professorin homman. Nyt toki on kaikki kipinä kadonnut, vihaan opettamista, ja odotan vain eläkkeelle jäämistä. Ei kiinnosta myöskään tutkia enää mitään.
Rehellisti kirjoitettu. Ei kiinnosta. Ei ole koskaan kiinnostanutkaan. Liksaa jostain iisisti. Tutkijat ovat ihan oma rotunsa. Löysää vetkuilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vastauksesi ei millään tavalla anna informaatiota ei-STEM-alan tutkijaksi pyrkivälle."
Psykologia kuuluu ainakin Helsingissä lääketieteelliseen tiedekuntaan, joten en oikein tiedä miksi nämä niin kovasti poikkeaisivat toisistaan.
Koska urakehitys on lääkäreillä aivan erilainen kuin psykologeilla. Oletko tyhmä vai teeskenteletkö sellaista?
Lääkäri, joka koko ikänsä tutkii kopissaan ilman potilastyötä, on suojatyössä. Huono lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusta sanoisin, että jatkuva epävarmuuden sietäminen, apurahojen hakeminen ja pitkät työpäivät ovat kuormittavia. Psykologin työssä työpäivät pääosin alkavat ja päättyvät, ja työsuhteet ovat vakaita. Palkka on monessa paikassa ihan ok, joten vähemmälläkin työnteolla voisi pärjätä. Psykologian alalla voi myös tehdä hyvin monenlaista (asiakas)työtä.
Pahoin pelkään, että monet tutkimusalat saavat Suomessa seuraavalla hallituskaudella kuoliniskun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkijan työ on huonosti palkattu pätkätyö.
Jos tutkimusideasi ovat oikeasti, objektiivisesti hyviä, pystyt kyllä saamaan henkilökohtaisia apurahoja väitöstutkimukseen ja muutamalle vuodelle sen jälkeen. Sitten se on aika paljon kiinni suhteistasi, pystytkö saamaan projektirahoitusta oman tutkimuksesi jatkamiseen.
Sinulla täytyy olla uniikki ja objektiivisesti kiinnostava tutkimussuunnitelma. Mikä se on? Ei tarvitse vastata tähän viestiin, mutta vastaa siihen mielessäsi ja suunnitelmissasi. Miksi tätä asiaa täytyy tutkia juuri tällä tavalla, jolla aiot sitä tutkia?
Hyvät ideat sitten pöllitään heti ja hylätyn apurahahakemuksesi paras idea onkin äkkiä arvioijan seuraavan julkaisun aihe, etkä voi todistaa mitään, koska arviointi on anonyymiä (mutta sinun nimesi kyllä menee arvioijan tietoon). Jostain syystä tutkijaksi on päätynyt ihmisiä, joiden täytyy varastaa muiden ideoita eli eivät keksi omia kunnollisia! Todella p-ka systeemi, jossa muutenkin ennen kaikkea suhteet merkitsevät, kuka saa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi täällä on niin negatiivisia kommentteja. Itse tunnen viisi eri aloita väitellyttä ja jokainen heistä työllistynyt tutkijan uralla, vaikkakin yksi suurimmaksi osaksi eläkkeellä jo. Yksi superstara, toinen erittäin menestynyt, kolmas hyvässä nosteessa, neljäs lupaavassa alussa ja viides ok perusura takana. Ikää näillä henkilöillä 40-65. Eli tuo 0-5% arvio jatkomahdollisuuksista ei voi mitenkään pitää paikkaansa.
Huomaan, että et ole tutkija, jos mielestäsi oma anekdoottisi osoittaa sen, että tilastotieto ei voi mitenkään pitää paikkaansa.
Mun vaimo osoittaa sen, että kukaan vaimo ei ikinä käy vieraissa.
En tietenkään oleta oman pienen otantani olevan totuus, mutta aika paljon heittoa on, jos 0-5% muka vain onnistuu tutkijanuralla ja minun eri kautta tuntemi
Luuletko tietäväsi millä sun tuttavat elävät ja tutkivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin näköjään kannattaa jättää opiskelut sikseen (paitsi STEM-alat) ja keskittyä vaan meikkaamaan ja vääntelemään naamaansa somessa "influensserina". Nykyinen arvomaailma näyttää olevan se, että tietoa ja osaamista ei arvosteta vaan kaikenlaista tyhjäntoimittamista. Parhaimmillaan tekee miljoonia peli-, meikki- ja kissavideoilla jos lykästää.
STEM-aloista vetää enää vain tekniikka.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin näköjään kannattaa jättää opiskelut sikseen (paitsi STEM-alat) ja keskittyä vaan meikkaamaan ja vääntelemään naamaansa somessa "influensserina". Nykyinen arvomaailma näyttää olevan se, että tietoa ja osaamista ei arvosteta vaan kaikenlaista tyhjäntoimittamista. Parhaimmillaan tekee miljoonia peli-, meikki- ja kissavideoilla jos lykästää.
Päinvastoin. Influensserien työt ja tienestit on käytönnössä siirtyneet jo tekoälyllle (tai mukaälylle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai niitä muitakin vaihtoehtoja on kuin potilastyö ja tutkimus? Eikö yrityksissä ole usein psykologeja huolehtimassa henkilöstön hyvinvoinnista ja hyvästä ilmapiiristä? Vai millä koulutuksella noita hommia tehdään?
Sitten on kuntoutuspuoli. Vaikka joku aivoinfarktipotilaan neuropsykologinen kuntoutus tai muuten vaan nepsyn kuntoutus - ei kai tuollainen ole niin kauheaa kuin jonkun raiskausuhrin traumaterapia?
Oma nepsyterapeuttini väitteli hiljattain. Eli voihan sitä myös jatkaa niitä opintoja työn ohessa, jos se tutkimuspuoli kiinnostaa. Ei sen tarvitse olla joko tai.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi täällä on niin negatiivisia kommentteja. Itse tunnen viisi eri aloita väitellyttä ja jokainen heistä työllistynyt tutkijan uralla, vaikkakin yksi suurimmaksi osaksi eläkkeellä jo. Yksi superstara, toinen erittäin menestynyt, kolmas hyvässä nosteessa, neljäs lupaavassa alussa ja viides ok perusura takana. Ikää näillä henkilöillä 40-65. Eli tuo 0-5% arvio jatkomahdollisuuksista ei voi mitenkään pitää paikkaansa.
Ennen tohtoreita ei tehtailtu samalla tavalla kuin nykyään. Vielä parikymmentä vuotta sitten lähes jokainen väitellyt sai töitä yliopistolta.
Nykyään tohtoreita tehtaillaan ihan älytön määrä ja voi olla että vain viidesosalle tms löytyy enää väitöksen jälkeen käyttöä yliopistolta.
Alue: Aihe vapaa
En tietenkään oleta oman pienen otantani olevan totuus, mutta aika paljon heittoa on, jos 0-5% muka vain onnistuu tutkijanuralla ja minun eri kautta tuntemista yli 80% on onnistunut. Toki voi olla, että jokainen heistä (paitsi se eläkeläinen) jossain vaiheessa jää ilman apurahoja ja siirtyy muihin töihin, mutta onko se sitten epäonnistuminen jos on ehtinyt 10-20 vuotta kuitenkin tehdä tutkimusta? Onko vain eläkkeelle päättyvä ura onnistunut? Eihän se ole muillakaan aloilla mikään itsestäänselvyys.