Tutkijan ura, kannattaako?
Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa, ja olen alkanut pohtia, olisiko tutkijan työ minulle parempi vaihtoehto kuin perinteinen asiakastyö, joka ei tunnu omalta. Substanssi kiinnostaa, mutta jatkuva ihmisten ohjaaminen ja neuvominen tuntuvat usein kuormittavilta.
Sopiiko tutkijan ura introvertille? Pystyn kyllä satunnaiseen tiimityöhön ja esityksiin, mutta suurimman osan ajasta haluaisin työskennellä itsenäisesti. Miten työsuhteiden saaminen yliopistolla yleensä onnistuu? Entä apurahojen saaminen? Onko se realistista, jos vakituista paikkaa ei heti löydy?
Kaikki vinkit, kokemukset ja ajatukset tutkijan arjesta ovat tervetulleita.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vastauksesi ei millään tavalla anna informaatiota ei-STEM-alan tutkijaksi pyrkivälle."
Psykologia kuuluu ainakin Helsingissä lääketieteelliseen tiedekuntaan, joten en oikein tiedä miksi nämä niin kovasti poikkeaisivat toisistaan.
Koska urakehitys on lääkäreillä aivan erilainen kuin psykologeilla. Oletko tyhmä vai teeskenteletkö sellaista?
Toivottavasti sinä et ole tutkimusalalla. Vaikutat vastenmieliseltä työkaverilta ja jos sinunlaisiasi on psykologian alalla enemmänkin niin en kyllä rohkaise tutkimuspuolelle
Nykyisin näköjään kannattaa jättää opiskelut sikseen (paitsi STEM-alat) ja keskittyä vaan meikkaamaan ja vääntelemään naamaansa somessa "influensserina". Nykyinen arvomaailma näyttää olevan se, että tietoa ja osaamista ei arvosteta vaan kaikenlaista tyhjäntoimittamista. Parhaimmillaan tekee miljoonia peli-, meikki- ja kissavideoilla jos lykästää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ja ei, itselle oli ihan hyvä homma kauan aikaa kun jaksoi julkaista ja sai professorin homman. Nyt toki on kaikki kipinä kadonnut, vihaan opettamista, ja odotan vain eläkkeelle jäämistä. Ei kiinnosta myöskään tutkia enää mitään.
Kuka psykologian professoreista olet? Teitä ei kovin monta Suomessa ole. Tunnen henkilökohtaisesti suurimman osan.
En ole psykologian tohtori tai professori, kerron vain oman kokemukseni tutkijan työstä eri alalla. Jaksoihan tuo kipinä ja innostus tutkimuksen tekemiseen kestää 20 vuotta, mutta sitten tuli täysi burn-out, eikä kiinnosta enää mikään.
Aivan, eli puhut lämpimiksesi asiaan täysin liittymätöntä paskaa, tavoitteenasi lannistaa nuori tutkijan alku alalla, jota et edes tunne. Hyvin sulla menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu alasta. Psykologia ei ole kovin hot tutkimusrahoituksen kannalta.
Psykologia, neuropsykologia ja oppimisvaikeuksien tutkimus on tutkimusrahoituksen kannalta puolustusteollisuuden jälkeen eniten kasvava ala. Miksi valehtelet asiasta, josta et mitään tiedä?
Ei koskaan tule nauttimaan samanlaisista rahoituksista kuin kovat tieteet.
MItä ovat kovat tieteet, ja miksi esimerkiksi lääketiede, jota neuropsykologia on, ei mielestäsi kuulu niihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vastauksesi ei millään tavalla anna informaatiota ei-STEM-alan tutkijaksi pyrkivälle."
Psykologia kuuluu ainakin Helsingissä lääketieteelliseen tiedekuntaan, joten en oikein tiedä miksi nämä niin kovasti poikkeaisivat toisistaan.
Koska urakehitys on lääkäreillä aivan erilainen kuin psykologeilla. Oletko tyhmä vai teeskenteletkö sellaista?
Toivottavasti sinä et ole tutkimusalalla. Vaikutat vastenmieliseltä työkaverilta ja jos sinunlaisiasi on psykologian alalla enemmänkin niin en kyllä rohkaise tutkimuspuolelle
En ole.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin näköjään kannattaa jättää opiskelut sikseen (paitsi STEM-alat) ja keskittyä vaan meikkaamaan ja vääntelemään naamaansa somessa "influensserina". Nykyinen arvomaailma näyttää olevan se, että tietoa ja osaamista ei arvosteta vaan kaikenlaista tyhjäntoimittamista. Parhaimmillaan tekee miljoonia peli-, meikki- ja kissavideoilla jos lykästää.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vastauksesi ei millään tavalla anna informaatiota ei-STEM-alan tutkijaksi pyrkivälle."
Psykologia kuuluu ainakin Helsingissä lääketieteelliseen tiedekuntaan, joten en oikein tiedä miksi nämä niin kovasti poikkeaisivat toisistaan.
Koska urakehitys on lääkäreillä aivan erilainen kuin psykologeilla. Oletko tyhmä vai teeskenteletkö sellaista?
Toivottavasti sinä et ole tutkimusalalla. Vaikutat vastenmieliseltä työkaverilta ja jos sinunlaisiasi on psykologian alalla enemmänkin niin en kyllä rohkaise tutkimuspuolelle
Millä alalla toivoisit minun, vastenmielisen työkaverin, olevan?
Rauhantekoehdotuksena, voitaisko molemmat sopia, että meni vähän överiksi ja ei meistä kumpikaan ole oikeasti näin tyhmä?
En tiedä miksi täällä on niin negatiivisia kommentteja. Itse tunnen viisi eri aloita väitellyttä ja jokainen heistä työllistynyt tutkijan uralla, vaikkakin yksi suurimmaksi osaksi eläkkeellä jo. Yksi superstara, toinen erittäin menestynyt, kolmas hyvässä nosteessa, neljäs lupaavassa alussa ja viides ok perusura takana. Ikää näillä henkilöillä 40-65. Eli tuo 0-5% arvio jatkomahdollisuuksista ei voi mitenkään pitää paikkaansa.
Virkamies kirjoituspöydän takana. Niin kehno, että tekee "tutkimuksia" työhuoneessaan.
Aamukahvi ja croissant klo 9 työhuoneessa.
Sähköpostia. Tutkimusta eli luet teoksia ja teet vertailevaa tutkimusta, katsot kehnon pienen otoksen vertailevia tutkimustuloksia, viet tuloksia graafiseen kaavioon. Johtopäätöksiä. Lähteet.
Lounas. Päätät käydä välillä thaimaalaisessa ja saat samalla virkistystä 500 metrin korttelikävelyllä.
Ponnistelet iltapäivän.
Klo 14 appelsiini ja kahvi.
Tutkimustyötä. Kirjoitat muutaman kappaleen.
Klo 16 kotiin.
En suosittele. Ne keitä asia varoituksista huolimatta kiinnostaa valitkoon sen polun. Mutta fakta on että saman elintason saa toisin paljon helpommalla. Tutkijoissa on paljon introverttejä, mutta ihmisten kanssa joutuu olemaan paljon tekemisessä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi täällä on niin negatiivisia kommentteja. Itse tunnen viisi eri aloita väitellyttä ja jokainen heistä työllistynyt tutkijan uralla, vaikkakin yksi suurimmaksi osaksi eläkkeellä jo. Yksi superstara, toinen erittäin menestynyt, kolmas hyvässä nosteessa, neljäs lupaavassa alussa ja viides ok perusura takana. Ikää näillä henkilöillä 40-65. Eli tuo 0-5% arvio jatkomahdollisuuksista ei voi mitenkään pitää paikkaansa.
Ja tämä ei ole siis mikään yliopistolla muodostunut kaveriporukka, vaan toisilleen lähes tuntematon joukko ihmisiä joita yhdistää lähinnä se, että minä tunnen heidän jotain kautta. (Perhe, entinen ihan normityö, koulu). Pitäisi siis olla edustava otos. Toki kyseessä pk seutu, mikä saattaa parantaa mahdollisuuksia.
Uskoisin siis, että jos vain haluat ja teet kovasti töitä, niin onnistut. Eivät nämä tuntemani mitään superneroja ole, vaan ihan tavallisia perusfiksuja tyyppejä.
Sinulla täytyy olla muodollisesti uniikki ja objektiivisesti kiinnostava tutkimussuunnitelma. Mikä se on? Ei tarvitse vastata tähän viestiin, mutta vastaa siihen mielessäsi ja suunnitelmissasi.
Miksi tätä asiaa täytyisi ja hmmm miksi tutkia juuri tällä tavalla, jolla aiot sitä tutkia?
Itse tutkin omaa tyhmyyttäni ja en ole vieläkään ymmärtänyt sitä.
Ei vaan nyt muistin, että yksi eksä on myös tohtori, mutta ei tee tutkimusta. Sen sijaan opettaa todella hyvällä palkalla aikuisia. Eli ei mikään huono turvaverkko, vaikka tutkijanura ei auennutkaan. Ja viidelle kuudesta tosiaan aukesi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi täällä on niin negatiivisia kommentteja. Itse tunnen viisi eri aloita väitellyttä ja jokainen heistä työllistynyt tutkijan uralla, vaikkakin yksi suurimmaksi osaksi eläkkeellä jo. Yksi superstara, toinen erittäin menestynyt, kolmas hyvässä nosteessa, neljäs lupaavassa alussa ja viides ok perusura takana. Ikää näillä henkilöillä 40-65. Eli tuo 0-5% arvio jatkomahdollisuuksista ei voi mitenkään pitää paikkaansa.
Huomaan, että et ole tutkija, jos mielestäsi oma anekdoottisi osoittaa sen, että tilastotieto ei voi mitenkään pitää paikkaansa.
Mun vaimo osoittaa sen, että kukaan vaimo ei ikinä käy vieraissa.
Yliopiston tutkijapalkat alkuvaiheessa alle 3000e/kk. Vakinaisuudet todella harvinaisia. Muutenkin vaikea saada työsuhdetta.
Yliopistotutkijalla saattaa olla jonkin verran opetusvelvollisuutta, voi olla introvertille hankala paikka.
Työ itsessään on antoisaa ja tosiaan vähemmän kuormittavaa kuin kliininen potilastyö.
Tutkijat sopimattomia ja osin vajaakuntoisia omalle alalleen.
Riittämättömät taidot, vajaamittaiset ominaisuudet estävät varsinaisesti alalla toimimisen ja uran luomisen.
Yliopistoon valitettavasti pääsee sisälle outoja ja alalle sopimattomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi täällä on niin negatiivisia kommentteja. Itse tunnen viisi eri aloita väitellyttä ja jokainen heistä työllistynyt tutkijan uralla, vaikkakin yksi suurimmaksi osaksi eläkkeellä jo. Yksi superstara, toinen erittäin menestynyt, kolmas hyvässä nosteessa, neljäs lupaavassa alussa ja viides ok perusura takana. Ikää näillä henkilöillä 40-65. Eli tuo 0-5% arvio jatkomahdollisuuksista ei voi mitenkään pitää paikkaansa.
Ja tämä ei ole siis mikään yliopistolla muodostunut kaveriporukka, vaan toisilleen lähes tuntematon joukko ihmisiä joita yhdistää lähinnä se, että minä tunnen heidän jotain kautta. (Perhe, entinen ihan normityö, koulu). Pitäisi siis olla edustava otos. Toki kyseessä pk seutu, mikä saattaa parantaa mahdollisuuksia.
Uskoisin siis, että jos vain haluat ja teet kovasti töitä, niin onnistut. Eivät nämä tuntemani mitään superneroja ol
Anekdootteja, anekdootteja. Itse tunnen muutaman väitelleen, jotka eivät hyötyneet tutkinnosta lopulta oikein mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Virkamies kirjoituspöydän takana. Niin kehno, että tekee "tutkimuksia" työhuoneessaan.
Aamukahvi ja croissant klo 9 työhuoneessa.
Sähköpostia. Tutkimusta eli luet teoksia ja teet vertailevaa tutkimusta, katsot kehnon pienen otoksen vertailevia tutkimustuloksia, viet tuloksia graafiseen kaavioon. Johtopäätöksiä. Lähteet.
Lounas. Päätät käydä välillä thaimaalaisessa ja saat samalla virkistystä 500 metrin korttelikävelyllä.
Ponnistelet iltapäivän.
Klo 14 appelsiini ja kahvi.
Tutkimustyötä. Kirjoitat muutaman kappaleen.
Klo 16 kotiin.
...Ja työt jatkuu vielä kotona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vastauksesi ei millään tavalla anna informaatiota ei-STEM-alan tutkijaksi pyrkivälle."
Psykologia kuuluu ainakin Helsingissä lääketieteelliseen tiedekuntaan, joten en oikein tiedä miksi nämä niin kovasti poikkeaisivat toisistaan.
Koska urakehitys on lääkäreillä aivan erilainen kuin psykologeilla. Oletko tyhmä vai teeskenteletkö sellaista?
Toivottavasti sinä et ole tutkimusalalla. Vaikutat vastenmieliseltä työkaverilta ja jos sinunlaisiasi on psykologian alalla enemmänkin niin en kyllä rohkaise tutkimuspuolelle
Tarkistan vielä tosiseikat. Tulit neuvomaan nuorta ihmistä, joka toivoi kokeneiden ammattilaisten neuvoja, vaikka sinulle ei ollut minkäänlaista aavistusta työoloista eikä ammatista, jota hän aikoo tehdä. Sanoin, että olet aika perseestä kun teet noin. Sanoit, että toivot että en liity asiaan mitenkään.En liitykään.
Ei koskaan tule nauttimaan samanlaisista rahoituksista kuin kovat tieteet.